Korvatulehdus vaivaa

Tänään on ollu tarkotus saada jotain aikaiseksi ja hiukan oonkin saanut. Mullahan on tuo lihoominen myös alkanu, kun sairastan tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vielähän mä olen ihan normaalipainoinen, mutta en ole kauaa, jos en tee asian hyväx jotain.

Mä oon aina tykänny liikkua joskus vähän enemmän ja joskus taas vähemmän ja ollu tosi hoikka. Hoikimmillaan mä oon painanu 54-55 kg ja oon voinu syödä ihan mitä vaan ja millon vaan, eikä oo näkyny missään. Nyt oon painanu parhaimmillaan melkein 64 kg ja kaikki tullu todella helposti. Tosin osa myös johtuu siitä, että oon tässä monta viikkoa ollu jo rampa.

Tein sitten itelleni profiilin tuonne kiloklubiin (ilmainen palvelu) ja kartotan nyt tarkkaan mun syömiset ja liikkumiset ja laitan sinne kaiken ylös. Suosittelen muuten tuota kiloklubia :). Jos jotain kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaamassa www.kiloklubi.fi ;).

Enää en oo kuitenkaan ihan niin rampa mitä olin ja pääsin jo viikonloppuna koirien kanssa tänne Turkuunkin. Liikunta alkoi hitaasti mutta varmasti :). Ensin oli keppi apuna, kun noita koiria ulkoilutin, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla jalkaan yhä enemmän voimia ja nyt mä pystyn tekeen noitten kanssa jo noin 20 min pissityksen rauhallisesti kävellen :). Yx lenkki oli kyllä tänään vähän liikaa, kun päätin sisukkaasti, että nyt täytyy jo yrittää tehdä vähän pitempikin kierros! Oltiin sillä kertaa ulkona yhteensä 30 min ja sillä matkalla kyllä koipi väsyi jo ihan kiitettävästi, mut hyvin silti päästiin kotiin. Mä kun kuvittelin, että voisin jopa ens viikolla mennä töihin hetkex aikaa, mut eihän siitä tule vielä mitään tällä jalalla, eikä vielä moneen viikkoon, kun on tuo leikkauskin pikapuoliin. Onnex ihanat työkaverit sentään huomioi mua välillä ja kyselee onko mulla listatoiveita tai toiveita oma potilas -juttuja varten ja sainpa tulla yhteen tiimi-iltapäiväänkin, vaikka olin sairaslomalla, eli ihana pomokin on mua huomioinut :)!

Onnex sentään on pidelly ihania päiviä, joten mikäs tässä on sairastella ja koiratkin nauttii, kun äippä on kotona :). Näytelmiä en oo nyt kyllä uskaltanu yhtään suunnitella. Täytyy ens saada ittensä kuntoon.

Mä tuossa eilen tutkailin Lucan korvia ja nypin sen rehottavat korvakarvat. Sen toinen korvakäytävä on melko ahtaan näköinen ja nytkin se selkeesti punotti ja oli töhnäinen ja haisi imelälle. Ihan selkee korvatulehdus sillä. Kaiken lisäx se ravisteli paljon päätänsä ja rapsutteli korvaansa. Mä menin Apilasta hommaamaan sille homeopaattista korvalääkettä, eli Graphitesta potenssiin 30 C ja oon nyt sitä antanu eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Huomenna olis ollu aika eläinlääkärille, mut siirsin sen ajan perjantaille, koska meinaan nyt kattoo, josko tuo Graphites auttais. On se ainakin selkeesti rauhottanu sitä korvaa, mut on se edelleen sellanen hiukan kosketusarka, kun yritän pumpulilla putsailla korvakäytävää töhnästä. No, jos vielä perjantai -aamuna on punotusta ja töhnää niin sit mennään lääkäriin.

Lucan turkkin väri muuttuu mustista kohdista yhä vain enemmän tumman suklaanruskeaksi. Jessen turkissa taas alkaa näkymään kastraation tuomat haitat. Paljon tunkee valkoista karvaa sekaan ja musta väri on haalistunu selästä. Tuollainen "kauneusvirhe" ei kylläkään haittaa. Se on pienempi haitta, kuin mitä oli ne hormonien tuomat haitat. Huomattavasti helpompaa Jesselläkin, kun ei maha ole jatkuvasti sekaisin, eikä oo niitä muitakaan miesten vaivoja :).

No, mutta nyt taidan taas alkaa tässä vähän tekemään jotain ja kirjoittelen sitten taas toiste lisää :).

Kuulumisia jälleen

Täällä sitä edelleen ollaan koipipotilaana Somerolla koirien kanssa. Lucalla olis ollu kehään menokin ens viikon sunnuntaina, mut eipä se nyt taida onnistua, kun kukaan ei mua Saloon suostu kuskaamaan ja koiran ja kepin kanssa en siellä pärjää, vaikka kaveri, joka tulee sinne esittamään Lucan ja Jessen kaveria Remua Norwich -kehään olis myös suostunut esittään Lucan. Harmi homma :(. Saas nähdä miten käy sitten muiden kesän näyttelyiden, että pääsenkö niihin, nyt kun saattaa olla niin, että taidan joutua leikkauspöydälle, mutta siitä tiedän sitten huomenna taas.

No mutta se niistä mun sairasteluista. Mennäänpäs nyt asiaan, eli koiriin :). Lucan mittasin tänään ja mittasin kahteen kertaan, mut en oo vieläkään ihan varma sainko oikean tuloksen. Jätkä on ainakin kasvanu melko jättiläiseksi ja vertaan nyt Jesseen, joka näyttää melko pieneltä Lucan rinnalla ja onhan se, kun kokoeroa on 4 cm. Kasvuvauhti ei kyllä oo mielestäni ollu mitään liian nopeeta, joten en oo siksi vaihtanu vielä adulttiin tuota pentumuonaa, enkä nää edelleenkään aihetta vaihtaa. Sitäpaitsi tuota säkkiä on vielä muutama kilo jäljellä, joten saa syödä vielä tuon loppuun ennen kuin vaihdan. Lucasta on mun mielestä kehittyny tosi upee koira ulkoisilta mittasuhteiltaan ja vahvaluustoinen myös. Ainakin itseni mielestä se on hyvin kaunis ja hyvärunkoinen :). Silmät sillä on edelleen tuollaiset vaaleat sudensilmät ja ne tuskin tulee enää muuttumaan ja niistä siellä Tampereella se ruotsalaistuomari mainitsikin jotain ja varmasti tulee jotkut muutkin tuomarit mainitsemaan, mutta mua se ei yhtään haittaa. Itseasiassa nuo sen silmät on mun mielestä vaan hauska "erilaisuus" :). Ne on hyvin ilmeikkäät silmät :). Myös koko on hiukan yli sallitun, mutta eipä tuokaan haittaa, kun mittasuhteet on kuitenki hyvät.

Nyt kun tää meikäläisen polvi kestää hiukkasen seisomista niin oon taas yrittäny noita aktivoidakin sen mitä keppien kanssa vaan pystyn. Oikeestaan noi kepit on ollu hyvänä apuvälineenä, kun oon opettanu noille taas esteiden yli hyppimistä ja noista kepeistähän on tullu hyviä esteitä :). Sit ollaan Jessen kanssa ihan vaan noita perustemppuja harjoiteltu mitkä se jo osaakin, eli markka, tanssi, tassu...toinen tassu ja kasiakin kohta varmaan taas harjoitellaan ja kiittämistä opetellaan. Lucalle taas oon alkanu opettaan tuota markka -temppua.

Oon taas tässä pyöritelly sitäkin ajatusta mielessä, josko lähtis noitten kanssa agilityyn ja tokoon, kun pääsen näistä kepeistä. Oikeestaan Lucalle vois olla toko tällä hetkellä kuitenki parempi juttu, koska sen keskittymistä pitäis kehittää enemmän. Jessen kanssa vois kokeilla tota agia uudestaan vaikkakin se on sellanen, että se ei jaksa useita toistoja ja kyllästyy helposti. Sen kanssa siis ei voi treenata kuin pienissä erissä kerrallaan.

Huomenna täytyy hakee kotoa kamera mukaan niin voi taas napsia kuvia koirista ja niiden kavereista.

Eipä tässä tällä kertaa muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille :)!