Kohti kesää...

Ihanan aurinkoinen ilma ulkona. Tuossa aamupäivällä olin koirien kanssa ulkona ja mieli teki vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Ekaa kertaa tuntui siltä, että kesä todella on jo hyvin lähellä. Samalla mä mietin, että kuinka ihanalla alueella mä loppujen lopuksi asunkaan. Mikä onkaan ihanampaa, kuin ikkunasta avautuva peltomaisema ja melkein vieressä oleva meri ja tuo meri-ilman tuoksu! Täällä Harittussa on kesällä todella kaunista :). On nautinto laittaa kumpparit jalkaan ja mennä koirien kanssa pellon  reunalle kävelemään ja nauttimaan puhtaasta ilmasta ja kesällä taas laittaa sandaalit jalkaan ja mennä kahlaamaan mereen koirien kanssa. Koirat rakastaa tuota merta yli kaiken ja Jessekin lutraisi siinä vaikka kuinka pitkään. Enpä muualla Turussa asuisikaan, kuin meren lähettyvillä.

Meri on mulle ollut jo lapsesta asti tärkeä paikka. Ison osan lapsuutta vietin meren äärellä niin kesäisin kuin talvisinkin. Mun isäni oli Hankkijalla töissä ja Särkisalossa sijaitsi Hankkijan mökki (Hakastupa) ja iso leirintäalue. Sinne kaikki Hankkijalaiset kokoontuivat asuntovaunuineen ja autoineen sekä veneineen. Siellä vietettiin kesälomia, talvilomia ja lähes joka ikinen viikonloppu mihin vuodenaikaan vaan. Kun perjantai tuli niin se oli ihan selvää, että me lähettiin Särkisaloon.

Siellä oli myös meitä lapsia tosi paljon ja aina siis leikkiseuraa. Silloisen parhaan ystäväni Sannan kanssa me aina rakennettiin majoja milloin mihinkin ja mentiin saareen eväsretkelle ja ottamaan aurinkoa. Elämä siellä oli tosi ihanaa.

Saunaa me lapset lämmitettiin kesällä myös aina kun haluttiin, eikä siihen tarvittu edes aikuisten lupaa. Kannettiin vaan puut vajasta ja laitettiin sauna päälle. Sitten juostiin alas ja isolta, pitkältä laiturilta hypittiin suoraan mereen uimaan ja jos oli myrskyä enemmän niin oli todella kiva uida isoja aaltoja kohti.

Ihanaa oli myös se kun mentiin veneellä usein kauppaan. Kemiön saaressa käytiin myös usein veneen kanssa ja Hangon selällä ja Petun lossilla. Taidettiin kerran käydä tuttaviemme veneen kanssa myös Taalintehtaalla. Veneily merellä oli jokatapauksessa todella ihanaa ja ikimuistoista.

Nyt mä saan täällä Turussa nauttia lähes kotioveltani ihanasta meri -ja maalaisilmasta ja kävellä rantaan koska vaan. Nyt ootan kuitenkin ensin jäiden sulamista niin päästään koirien kanssa taas mereen lutraamaan.

Jos jotain haittapuolia aatellaan niin punkkiviholaisiahan täällä on ja käärmeitä kesäisin todella paljon. Enää en jaksanu alkaa väsäämään noille mitään punkkiliemiä vaan päätin ostaa kummallekin Scalibor pannat kaulaan.

Se koirakuumekin tuolla taustalla vaan kummittelee edelleen, mutta ei, EI, EI ja EI ! Se on siis tiukka EI vielä ainakin seuraavat 2 vuotta. Tässä on nyt ensin kaikenlaisia muita suunnitelmia. Rodut ei ole vaihtunu miksikään. Ne on edelleen ne 3 eli amstaffi, staffi tai faaraokoira :).

Päätimpä jatkaa vielä kirjoittelua....

Lucalla on taas se vaihe päällä, että pitää nuorempia uroksia alistaa ja jäykistellä niiden edessä. Luca tulee kyllä loistavasti toimeen (yleensä) toisten koirien ja urostenkin kanssa, mutta tuo, että se yrittää myös ite haastaa ei ole kylläkään kovin hyvä juttu. Se on ainakin sellanen juttu jota en ite kovinkaan pitkään kattele, joten oon sen joutunu taas välillä viemään autoon jäähylle, jos koirapuistossakin ollaan. Oli aika pitkä aika, että me ei oltu koirapuistossa ollenkaan ja nyt eilen kun mentiin niin siellä oli täysin uusia koiria.