Joulu se tuli ja kohta on jo mennytkin

Meillä alkoi joulu sillä, että ensin menin koirien kanssa kuuntelemaan joulurauhan julistuksen, joka jo satojen vuosien ajan on julistettu Brinkkalan parvekkeelta lähes joka joulu. Tää oli nyt toinen kerta, kun pääsin kuuntelemaan sen livenä. Aina, kun en ole jouluna töissä pyrin menemään kuuntelemaan tuon julistuksen.

Tällä kertaa upea luminen sää oli houkutellut tuhatpäin kansaa kuuntelemaan tuota julistusta, jonka kansliapäällikkö luki, kun tuomiokirkon kello löi 12. Tuntuikin ihan joululta ja pakkastakin oli juuri sopivasti, eli ei liikaa, eikä liian vähän.

Koirat olivat hieman ihmeissään koko humusta. Ne ei ole tottuneet noin tiiviiseen massatapahtumaan. Väkeä oli todellakin niin paljon, että vieri vieressä sitä melkeimpä ihmiset seisoi ja ihmismassa ulottui hyvin hovioikeuden luo lähes tuomiokirkolle asti. Väkeä oli siis, kuin muurahaisia pesässä. Löysin kuitenki koirien kanssa sellaisen sopivan väljän paikan mistä ainakin hitusen näki Brinkkalan parvekkeelle.

Ihmiset kovin tykkäsivät ihastella koiria. Jotkut kehuivat, että osaapa ne olla nätisti. Pois lähtiessä eräs mies pysäytti ja halusi kovin tiedustella rotua. Kun sanoin Schapendoes niin eipä hän tietenkään rotua tiennyt mutta sanoi, että taitaa olla aika harvinainen. Sanoin hänelle, että kyseessä on Hollantilainen lammaspaimen, joita on rekisteröity Suomessa reilu 900, eli Suomessa harvinainen rotu on kyseessä.

Joulurauhan julistuksen jälkeen suuntasimme suoraan Somerolle. Siellä olivat paikalla myös mun kummit, joiden kanssa niin monet joulut on yhdessä vietetty ihan mun syntymästä lähtien.

Äiti ja isä olivat tehneet mahtavat jouluruoat jälleen kerran ja itse halusin laittaa oman korteni kekoon tekemällä luumusopan ja keittämällä riisipuuron. Ruoka oli todella hyvää ja koirat saivat myös omat joululautasensa kinkun ja laatikoiden kera.

Koirat olivat tainneet olla myös niitä kaikkein kilteimpiä. Niille oli taas kertynyt kasapäin lahjoja. Possunkorvia tuli paljon sekä härän/lehmänkorvat, iso pallo, jossa on narut kummassakin päässä ja paljon, paljon lisää herkkuja. Ite ostin koirille kummallekin yli kilon painavat aidot lehmän sääriluut. Koirien lahjailoa oli kyllä kiva katsella :).

Sain se minäkin taas jälleen kerran jotain, vaikka todellakin joka joulu ollaan sovittu, ettei mitään osteta. Ite en ainakaan jaksa kauheesti sitä lahjaruljanssia. Mä nautin joulusta eniten, kun saan katsella koirien pakettien avaamista, nauttia hyvästä jouluruoasta läheisten kanssa ja ennenkaikkea joulurauhasta. Nuo asiat on parasta joulussa.

Ystävien kesken olimme kylläkin päättäneet, että ostetaan jotain pientä toisillemme. Itse sain heiltä mm. koirien naksutinkoulutuskirjan. Naksutin mulla olikin jo omasta takaa. Vaikka nuo mun koirat osaa suht hyvin nuo peruskäskyt niin eri juttu on se, kun niitä opettaa naksuttimella. Mä oon aiemmin opettanut niille käsimerkeillä eri juttuja, mut nyt oon yrittänyt muistaa pitää kädet poissa pelistä ja naksutella ainoastaan kirjan ohjeiden mukaan. Lucalle opetin käskyn "missä Jesse?" ja nopeesti se sen äkkäsi :D. Kun siis sanon sille Missä Jesse? Se menee ja koskettaa Jesseä.

Ehdollistamisenhan noi on tajunnu jo aikapäiviä sitten. Jos menen keittiöön ja naksautan kerran niin kummatkin ryntää heti makupalan toivossa keittiöön.

Ite ensin mietin paljon, että toimiiko meillä naksutin ja olin jopa sitä ajatusta vastaan, mutta sitten kuitenki alkoi uteliaisuus voittaa ja aattelin, että eihän tuo naksutin ees paljoo maksa ja päätin kokeilla.

Sain koirapuistossa kerran yhden vinkin eräältä ihmiseltä miten hän oli opettanut koiralleen katsekontaktin naksuttimen avulla ja se oli syy miksi mä sitten lopulta kuitenkin hiukan innostuin ajatuksesta. Tuo katsekontaktin treenaaminen lenkillä ohitustilanteissa on hyvä juttu meillä ja toimii välillä hiukan paremmin välillä taas hiukan huonommin, mut nyt kun aattelen niin tuo on se meiän tapa hoitaa ohitustilanteet suhteellisen nätisti.

Tästä kun sitten päästään eteenpäin niin mielikuvituksella ei ole rajoja :). Opettelemme vain lisää temppuja. Täytyy vaan noita vanhojakin vielä treenailla.

Mulla se on sitten huomenna viiminen lomapäivä ja arki koittaa jälleen :(. Tosin tammikuun lopussa lomaillaan taas uudestaan. Sillon onkin täällä Turussa Winter Dog Show, johon me Lucan kanssa mennään. Muuten ei ole ens vuodelle sen suurempia näyttelysuunnitelmia vielä tehtynä, paitsi että erkkariin mennään myös. Erkkarin suhteen mulla kyllä on hiukan odotuksia. Lucalla on sillon ekan kerran mahdollisuus valioitua ja kaiken lisäksi se jalostustarkastetaan sillon, joten senkin puolesta on odotuksia. Se olis kyllä oikeesti mahtavaa, jos Lucasta sillon tulis Suomen muotovalio ja mahtavaa olis jos siihen mennessä saisin kaikki kuvauksetkin plakkariin. Lucalta siis näillä näkymin ens vuonna kuvataan silmät, kyynärät ja lonkat ja MH -kuvaukseenkin ajattelin sen viedä. MH -kuvaus kuulemma pehmeämpi, kuin varsinainen luonnetesti. Luonnetestiin en todellakaan usko sen olevan valmis, ennen kuin on 3-4 vuotta vanha ja sais varmasti melkoiset traumat siitä kolisevasta tynnyristä ainakin. Jessen luonnetestin aion uusia, kun se on täyttänyt 4 -vuotta (meillä on tuomarin lupa).

Tuleva uusivuosi tulee varmasti kouluttamaan taas Lucaa. Viimeksi se oli 5 kk vanha kun vuosi vaihtui, eikä sitä ainakaan sillon raketit hetkauttanu. Äskönkin kyllä jysähti jossain, eikä se mitään välittänyt. Jesse taas on täysin viilipytty. Sitä ei yhtään hetkauta, vaikka pamahtais vieressä. Vaikka mulla on uutena vuotena ollut jopa ikkuna auki "sodan käynnin" ollessa pahimmillaan niin Jesse se vaan vetelee sikeitä. Se on semmonen koira, ettei se jaksa turhista välittää ja ottaa elämän vaan leppoisan rennosti :).

Näin siis meillä tällä kertaa :). Mukavaa loppuvuotta kaikille :) !

Väsynyt mutta onnellinen!

Tämä viikonloppu meni siis näytelmissä Helsingissä. Laitoin lauantai -aamuna klo 5.30 kellon soittamaan. Klo 7 haki taksi meiät pihalta ja kiikutti suoraan juna-asemalle, jossa Jenni ja Anu jo odottivat.

Kamaa oli ihan tarpeeksi mukana, vaikka sitä olikin vain se vähä mitä oli tarpeellista ottaa mukaan. Mukana oli siis näyttelytuoli, Lucan "maja" ja tarvikkeet sekä muonat ja omat tarpeelliset tarvikkeet.

Junamatka Pasilaan asti sujui ongelmitta MUTTA Pasilassahan emme päässeet kaikkien rojujen kanssa niin nopeesti ulos kuin olis pitäny ja ulosmenijöitä siis oli myös paljon ja me vikojen joukossa. Koska meiltä ei ikinä koskaan puutu draamaa ja dramatiikkaa matkasta niin ei puuttunut nytkään. Olimme siis 9.20 Pasilassa ja kehä alkoi klo 10.00. Junapa sulkikin ovet juuri meiän kohdalla, eikä päästäny ulos. Paniikki oli lähellä, kun pitikin puksuttaa suoraan pääasemalle ja sieltä ottaa sitten taksi, joka sekään ei ollu just heti saatavilla. Taksissa sitten taas jännättiin jonoja. Kun sitten vihdoin ja viimein saavuimme messukeskukseen niin oli enää 15 min aikaa kehän alkuun.

Ehdittiin noin 10 min levähtää Lucan kanssa, kun sitten pitikin jo painella kehään. Ongelmista huolimatta saavutus oli loistava! Tuloksena luokkavoitto eri:llä ja juniorivoittaja -09 titteli, sekä paras uros kehässä 4. ja serti vielä päälle :) ! Loppuvaiheessa Luca vaan ei oikeen jaksanut enää seistä millään nätisti.

Schapekehän jälkeen mentiin sitten tsekkaamaan lampurit ja kannustamaan eläinkauppamme myyjää Marikaa. Anu samalla oli hänelle varahandlerina, kun Marika joutui seilaileen kahden kehän väliä koirineen.

Lauantai siis meni kierrellessä ja katsellessa, kunnes saavuimme illalla hotellille noin klo 21.30. Hotellihuone oli mahtava! Tosi upee kaksio kunnon kylpyammeella ja telkkarilla yms. jutuilla. Nälkä oli myös mahtava. Anu jäi Lucan kanssa hotelliin ja me lähettiin Jennin kanssa metsästään ruokaa. Eräs nainen opasti meiät johonki ruokapaikkaan Mannerheimin tielle, kun ei lähempää tiennyt. Sieltä saimme safkat ja taksilla takasin. Taksikuski sitten sanoi, että meiän hotellin lähettyvillä olis ollu kans ruokapaikka. No, se oli myöhästä jo sillon ja eihän me tiedetty. Pääasia, että saatiin muonaa.

Sunnuntaina herättiin pirteenä klo 8 ja taksi haki meiät klo 9.30. Kehässä oltiin klo 11. Tällä kertaa ei selvästi meiän erikoistuomari oikeen tainnut tykätä isoista koirista. Lucaa se rokottikin koosta ja selkälinjan olis kuulemma pitänyt olla enemmän rodulle tyypillinen. No, aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta ja tuo oli vain tuon tuomarin mielipide.

Nartut pärjäsi kehässä tosi hyvin ja saivat paljon eri:ä. Ei ollut yllätys, että narttu valittiin Ropiksi. Olihan kehässä kylläkin paljon kauniita narttuja :).

Sitten alkoikin kotimatka. Tuulessa ja tuiskeessa kävelimme romppeinemme Pasilan asemalle. Katoksessa suunnittelimme miten saamme kaikki kamat, koiran ja ittemme nopeesti sisälle. Vieressämme seisonut nainen oli kuullut meiän jutut ja huomasi avoinna olevan palkintokassin ja sanoi, että te ootte näköjään saaneet sertin. Hän kysyi samalla, että kenen kasvatti mulla on ja sanoin sitten, että kyseessä oli kennel Buffingin kasvatti. Nainen tunnistikin sitten Paulan. Tämä nainen siis oli itse ulkomuototuomari ja hänellä oli ollut ainakin tiibetinterriereitä ja hän oli niitä paljon tainnut tuomaroidakin.

Sitten tulikin juna ja pääsimme nopeesti vaunuun. Tosin mun kaljakärryissä olleet tavarat sitten kuitenki levis junassa, kun niitä yritimme siirtää vaunusta toiseen. Kun kamat ja kaikki oli saatu paikoilleen sai huokasta joksikin aikaa ja loppureissu kotiin menikin sitten jo ihan hyvin. Nyt täällä on ainakin yksi aivan raatona makaava koira XD ! Jos oli rankkaa meillä niin rankkaa se oli koirallakin, mutta hyvin loppujen lopuksi selvittiin koko reissusta ja eikun uusia näytelmiä katselemaan :) !

Taas tokoiltiin!

Kokoonnuimme tänään toisen kerran schapeporukan kanssa Kupittaalla tokoilun merkeissä. Lentsu piti meille taas mukavat treenit :). Koiriakin oli kivasti paikalla (6kpl) ja lisääkin on tulevaisuudessa tulossa.

Tänään treenasimme puun kiertoa, kontaktin pitämistä pujottelemalla koirien välistä ja kosketuspintaa sekä maassa pysymistä niin, että pää myös oli maassa. Etenkin Jesse oli aivan täpinöissään ja teki pyydetyt jutut aivan täysillä ja sydämensä kyllyydestä nauttien :). Taas tuli todettua kuinka loistava toko -koira se on!

Kosketuspintaa kun harjoiteltiin Jesse jäi todella nätisti paikalleen istumaan ja odottamaan, kun kävin merkkaamassa paikan ja kävelin sitten vierelle ja maltillisesti odotti, kunnes sai käskyn ja yhen treenauskerran jälkeen osasi jo mennä koskettamaan pintaa todella hienosti ja teki homman lähes täydellisesti. Samoin puun kierto sujui siltä aivan mallikkaasti toisella treenauskerralla (vain ohjaaja oli hiukan hidas peruuttamaan ;) ). Kontakti pujottelussakin pysyi aivan loistavasti Jessellä. Ylpee olin koko koirasta :)!

Luca taas kyllä vaatii hiukan treeniä lisää. Sillä ei meinaa olla vielä malttia tarpeeksi. Tällä kertaa myös toiset koirat ja paremmat namit, joita maahan oli tippunut kiinnostivat kaikkein eniten. Lucan kanssa siis enemmän vain treeniä, treeniä, treeniä niin kyllä se siitä :).

Mentiin sitten vielä parin tunnin treenien jälkeen koirapuistoon, jossa pääsivät kuluttamaan loputkin virtansa. Pari tuntia sielläkin hurahti. Jossain välissä hieman pelästyin, kun Jesse ja Luca leikkivät omaan tyyliinsä rajusti keskenään. Niillä siis kalahti hampaat ihan tosissaan yhteen ja varsinki Luca hetken nuoli huuliaan. Siinä mä jo mietinki, että nyt meni hammas. Kävin kummankin purukaluston läpi ja onnex kaikki oli tallella :)!

Kaiken lisäksi näin tänään ekaa kertaa elämässäni ihan aidon pitbullin :)! Tunnistin rodun just heti, kun tulivat aitaukseen. Koira oli 5 kk vanha uros ja oikee sydänten valtaaja <3 ! Mieletön pusumoottori ja pyllyn pyörittäjä ja oli kaikkien ihmisten ja koirien ystävä :). Ihanaa oli päästä tutustuun ees yhteen rodun edustajaan näin koirapuistossa. Meikäläisen silmät olikin naulittuna tähän kauniiseen ihanan luonteen omaavaan pittipoikaan :). Juu, eikä sen tulo ainakaan poistanu mun pentukuumetta! Kyseinen pittbull oli rednouse.

Mitä pittiin tässä nyt tulee niin niitähän on paljon eri linjaisia. Mitä myös olen ottanut selvää niin monella omistajalla on eri mielipiteet siitä mikä on aito ja mikä ei ja jotenki on tullu nyt se kuva, että mahtaa varmaan olla pittiomistajien keskuudessa hiukan kismaa siitä kenen pitti on oikeesti aito ja kenen taas ei.

Tässä yx kerta kuulin, että rednouse ja bluenouse pitit ei olis aitoja ja se mitä oon ottanu selvää niin enää ei voi siitäkään olla 100 % varma onko A.D.B.A:han rekattu pitti ihan oikeesti aito. Siellä kun saattaa olla myös lukemani mukaan monirotuisia. Tosin kun aatellaan niin onhan sakemannejakin eri linjaisia. On pitkäkarvaisia, showlinjaisia ja käyttölinjaisia ja silti ne on kaikki sakemanneja. Ehkä pitää vain ajatella, että mikä on se alkuperäinen versio.

Jos ikinä vaan mitenkään olisi mahdollista niin pittbull tulisi meille. Se ei vaan ole nyt kuitenkaan mahdollista :(. Jos ajatellaan Lucan dominoivaa ja kipakkaa luonnetta ja siihen samaan sen kanssa pittbullia saman katon alle niin siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Pitti ei aikuisena enää ehkä alistu ja se voi käydä varoittamatta kiinni. Musta on tosi surullista, jos koirasta joutuis luopumaan sen tähden, ettei tule toisen koiran kanssa toimeen. Mä en ainakaan sitä halua. Kiinnyn niihin niin kovin.

Tällaisia kuulumisia ja mietteitä siis tänään.

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Nyt piti ihan ryhdistäytyä kirjoittamaan taas tätä blogia. On kulunut niiiiin pitkä aika viimeisestä textistä ja muistakin päivityksistä. Oon ollu pikkasen laiskalla tuulella.

Jesselle ja Lucalle kuuluu ihan hyvää. Lucan kanssa ollaan kierretty näyttelyissä ja jos jonkinlaista tarpeellista roinaa on kerääntynyt niistä mukaan. Syyskuussa varsinkin, kun olimme Porvoossa niin siellä tuli "hiukkasen" törsäiltyä :). Ostin sellaisen kokoon taitettavan "lepopaikan" näyttelyitä varten. Se on samanmallinen, kuin esim. sirkusteltat on, mutta sinne siis vaan mahtuu koirat :). Siinä on myös irroitettava "katto", eli siitä saa tarvittaessa ihan pikkuruiselle pennulle pienen aitauksen. Kaiken lisäksi siinä on joka sivulla ilmastointiläpät ja sen saa taitettua samanlaiseen kantokassiin, kuin esim. näyttelytuolin. Se suojaa tosi hyvin myös sateelta ja auringolta. Tosi hyvä kapistus kyllä meille! Helpompi kuljettaa mukana, kuin häkki. Meillä, kun eräs terroristi tuhosi kangashäkin pikkupentuna siihen malliin, ettei vetskari toimi enää ollenkaan ja uutta ei saa vaihdettua.

Mukaan samalta reissulta tarttui myös vaaleansininen I <3 my showdog kassi, jossa on mukava säilyttää kaikki koirien tarpeelliset jutut. Olipa sitten vielä pakko ostaa samaa sävyä oleva fleecehuppari Schapendoes selkäpainatuksella :). Tulette näkemään nuo mun kaikki kamat sitten näyttelyissä viimeistään, ellen jossain välissä laita kuvia tälle sivulle :).

Nyt kerron hiukan tässä luonnetestistä, jossa me Jessen kanssa olimme. Tässä siis Jessen pisteet:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taistelutahto -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kokonaispisteet 69

Pisteet ei siis olleet mitkään korkeat, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin Schapendoesien kohdalla ei kannata aina tuijottaa noita pisteitä vaan ehkä ennemminkin sitä käyttäytyykö koira rodunomaisesti. Viisaammat voi valaista :). Tuomari antoi kyllä luvan uusia testin myöhemmin. Hän sanoi, että kastraatio on saattanut hidastaa kehitystä, joten sen tähden saamme myöhemmin vielä uusia testin. Tuomari sanoi myös, että Jesse on hyvin kiltti koira, joka sopisi mainiosti kaverikoiratoimintaan. Sitähän me tavallaan teemmekin, kun käymme moikkaamassa kehitysvammaisia Raisiossa Neliapilan palvelutalossa aina silloin tällöin. Sekä koirat, että keharit nauttii :). Lucakin osaa tosi nätisti olla liikuntarajoitteisten kanssa ja osaa suhtautua hieman arempiinkin silittelijöihin nykyään tosi nätisti. Tuosta on kyllä ollut meille tosi paljon hyötyä. Koirat on päässeet tottumaan "pelottaviin" pyörätuoleihin ja erilaisiin ihmisiin.

Tässä eräänä viikonloppuna huomasin, kuinka hienosti mun koirat osaa ottaa pienet lapset. Jesse ei välittänyt mitään, vaikka pieni 3 vuotias poika löi sitä nyrkillä. Tosin poikaa kyllä toruttiin sen jälkeen ja sanottiin, ettei koiraa saa niin käsitellä. Vaikka pieni poika juoksi ja riehui niin Lucakaan ei yhtään näykkinyt sitä, eikä hyppinyt päin ja oli silti ihan täysillä leikeissä mukana :). Tämä pieni poika normaalisti hieman pelkää koiria, eikä hän ole aiemmin uskaltanut tulla mun koirien luokse ollenkaan. Nyt oli tilanne ihan toinen, kun koirat ja poika pääsivät tutustumaan toinen toisiinsa ja tutustuminen tapahtuikin todella hienosti :).

Mulla on itelläni taas ihan valtava koirakuume ja kolmatta tekis mieli. Rotuina on pyöriny amstaffi, staffi, pitbull ja ranskis. Amstaffi on noista kaikista mulle kaikkein tutuin koira. Kova pohdinta vaan siinä minkä luonteinen koira olisi meille se paras vaihtoehto. Pitbulliin haluan päästä tutustumaan rotuna ja vertaamaan onko se kuinka paljon erilainen amstaffin kanssa. Amstaffihan on todella kova ja lujahermoinen koira, mut päräkkyyttäkin löytyy. Ne on hyvin rauhallisia koiria verrattuna esim, juuri Schapeen, vaikkakin ne on myös aktiivisia ja tarvitsevat toimintaa.

Sitten on tuo pitbull mistä kyllä ainakin media on jaksanut kohista vaikka kuinka paljon luoden aivan täysin väärää kuvaa kauheasta tappajakoirasta. Oon ottanu tosi paljon selvää asioista, jutellu joidenkin omistajien kanssa jne. Livenä en oo kyllä vielä tavannut kuin yhden pitbull/husky mixin.

Pittejähän on erilinjaisia. On niitä, joilla on tappelutausta kaukana suvussa, sitten on ihan työkoiralinjaiset ja showlinjaiset pitit. Myös rekistereitä on paljon, kuten esim. UKC, ADBA, BFKC, SDR ja AADR. Kaikki ne pitit, joita ei ole mihinkään noista rekattu on mitä luultavammin sekarotuisia, joita hyväuskoisille myydään kovaan hintaan pitbullina ja sitä kautta luodaan rodulle huonoa mainetta. Noita sekarotuisten pentutehtailijoita kyllä riittää aina :(. Myös ADBA:ssa saattaa olla sekarotuisia puhtaiden pittien.

Kaiken lisäksi netissä näytetään kuvin hirveistä testosteronimörssäripiteistä, jotka ei vastaa enää kuvaa oikeasta pitbullista. Oikea pittihän on ison Schapendoesin kokoinen kooltaan ja massaltaan. Keskipaino siis on n. 25 kg. Ei siis mitenkään raskas koira. No, täytyy sanoa, että mielenkiintoinen rotu :). Täällä Turussakin on taakanvetokisoja, joissa käy paljon Amerikkalaisia työperäisiä koiria, joten täytyy mennä joku kerta tutustumaan ihan aitoon pitbulliin tai mieluiten useinkin ja mahdollisimman moneen rodun edustajaan, jotta saa jonkinlaista kuvaa siitä rodusta.

Ranskanbulldoggi mitä todennäköisimmin olis sit taas siitä hyvä vaihtoehto, että se on sellainen kompaktin kokoinen koira ja siitä varmasti myös sopisi uros meille. Kaiken lisäksi luonne on ihanan iloinen ja sosiaalinen. Ainut mikä mietityttää on se, että onko se yhtä hidas liikkuja, kuin mitä mopsi on. Mopsi kun ei meinaa pysyä ainakaan meiän kävelytahdissa mukana, mutta mopsikin sitten taas kestää ihan täysillä noiden kahden rajut leikit. Ainakin mun kaverin mopsi on ihan täysillä menossa mukana aina :D!

No, se ei ole ihan vielä ainakaan tän ajan kysymys ottaa kolmatta koiraa, mutta täytyy katsoa ehkä ens vuonna loppuvuodesta. Se farkku nyt ainakin peruuntui. Kenneliin ei teetetäkään ensvuonna pentuja ollenkaan.

Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa :).

Teinipojan miehistelyt

Luca se on aloittanut tuon pörräämisen tuntemattomille uroksille ihan tosissaan. Schapeleirillähän Luca mahtaili veljelleen Ransulle aika lailla, mutta pienen alkukankeuden jälkeen hyväksyi sitten Ransun ja leikki alkoi. Tosin seuraavana päivänä piti taas mahtailla veljelleen jostain kumman syystä :/.

Myös koirapuistossa on alkanut näkymään enemmän mahtailun elkeitä. Ite oon ottanu tiukan linjan, eli jos sotalippu nousee niin meikäläinen puuttuu kyllä heti. Mun mielestä tuollaiset mahtailut on heti alkuunsa kitkettävä pois.

Tänäänkin piti parille urokselle mahtailla puistossa. Ensin oli sellainen kooikerhondje, jota piti jahdata ja mahtailla sille. Mä en sitä hyväksyny ja otin kaksin käsin Lucaa ensin kauluksesta kiinni ja nostin ilmaan ja komensin ja tuijotin silmiin ja kun pörinä oli laantumassa niin laskin maahan ja pidin vielä kuonosta kiinni, kun yritti vielä pöristä uudestaan ja komensin. Tosin Luca yritti myös napata mua tuossa välissä kädestä.

Tuo kooikerhondje lähti sit pois omistajansa kanssa puistosta ja mä heti perään kyselin, että eiväthän he meiän tähden lähde, että me voidaan kyllä lähteä. No niillä oli muut syyt. Me jäätiin sitten vielä puistoon, koska Luca tuli muiden urosten kanssa kyllä hyvin toimeen.

Sit tuli yx 6 kk huskyuros puistoon ja vaikka Luca on sen kerran ennenkin nähny niin nyt piti vaan taas pörrätä sillekin. Häntä nousi sotalipux pystyyn ja kauheet murinat ja elvistelyt päälle. Ei auttanu muu kuin ottaa taas kauluksesta kii ja nostaa koira nenä nenää vasten ilmaan ja torua ja ottaa vielä kuonostakin kii ja torua, vaikka pörräys oli melkoista, mut uskoipahan sit kuitenki ja lopulta tulivat ihan hyvin juttuun tuon huskyn kanssa. Ei ärhennelly sille vaikka kilpailivat jopa samasta nartusta :)!

Ihanaa oli kyllä kuulla puistossa, että mulla on kuulemma Luca hyvin hallussa :). Toivottavasti kukaan ei saa nyt sitä käsitystä, että Luca olis jotenki vihanen. Se ei ole vihainen koira ja se tulee edelleen hyvin juttuun toisten urosten kanssa. Se vaan testailee nyt ja yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan. Tosin noi on sellaisia aioita, että mun on puututtava noihin heti. Jos syntyis tappelu niin me lähdettäis varmasti heti pois koirapuistosta, mut mä en halua päästää ees tilannetta sellasex. Jos siis merkitkin näyttää sinne päin niin siihen on puututtava saman tien ja otettava ns. luulot pois.

No, toivotaan että tuo äijäily pikkuhiljaa helpottaa :).

Aloe veran lumoissa

Hyvä ystäväni viestitteli mulle kerran ja kertoi lähteneensä Foreverin aloe vera maailmaan mukaan. Mä ite olen aina tykännyt aloe verasta tavalla jos toisella. Jo tuoksu on mun mielestä aivan ihana :)! Pienen miettimistauon jälkeen soitin hänelle uudestaan ja pyysin, että hän tulisi pitämään mulle tuote -ja liiketoimintaesittelyn. Hän huristeli luokseni ja sai mut koukkuun XD! Mä ihastuin vallan tuotteisiin ja päätin lähteä myös hommaan mukaan :).

Mä tilasin hänen kauttaan itelleni tuota Forever bits n' peaches juomaa ja koirille perusjuomaa eli Forever aloe vera gel juomaa. Itelläni huomasin kuinka aineenvaihdunta alkoi pelaamaan ja kuona alkoi poistumaan elimistöstä tuottaen finnejä iholle, jotka on jo poissa. Koirista taas huomasin kummastakin sen kuinka turkin kunto alkoi paranemaan. Varsinkin Jessen turkki on muuttunu selkeesti. Eläinlääkärin muona kylläkin jo muutti selkeesti Jessen turkkia, mutta nyt siitä on tullu selkeesti muhkeempi. Sehän kastraation jälkeen huononi ja oheni. Lucalla taas on tukka alkanu kasvamaan selkeesti. Ulkopuoliset on huomannu myös koirissa muutoksia. Mun isä luuli Jessen lihonneen, mut se ei ole lihonnu vaan sille on tullu karvaa lisää. Lucan kohdalla taas mun kaveri totesi, että sen tukka on kasvanu. Mä sitten totesin sekä mun isälle, että kaverilleni, että koirat saa tällä hetkellä Foreverin aloe veraa, joten se on muuttanu niiden turkkia paremmaksi ja kasvattanu tukkaa :).

Eilen kun oltiin Lucan kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla niin siellä juttelin eläinlääkärille myös aloe verasta. Mä mietin että voiko sitä turvallisesti antaa, kun se sisältää noita rasvaliukoisia vitamiineja (A, D ja E). Mä kun olin hiukan epäluuloinen siitä ja aattelin, että jos annan tuota juomaa vain kuureina, kun saavat kuitenki nappulaa. Mun kaveri myös vakuutteli, että voi turvallisesti antaa. Hänkin antaa sitä kissoilleen ihan jatkuvana. Eläinlääkäri sanoikin, että hän tietää paljon ihmisiä, jotka antaa tuota aloe veraa ja sitä voi ihan turvallisesti antaa, vaikka siinä onkin rasvaliukoisia vitamiineja. Täytyy vaan noudattaa saamaansa annostusohjetta. Sitäpaitsi se auttaa koiraa voimaan hyvin :)!

Eläinlääkäri myös sanoi, että se auttaa suolistovaivaisia ja iho-ongelmaisia eläimiä ja parantaa vastustuskykyä. Ihan siis samaa mitä mun kaverikin kertoi ja pakkohan se on uskoa, kun oon jo itekin eroa huomannu varsinki noiden karvassa ja myös itessäni. Kuona on lähteny liikkeelle :)!

Eilen illalla rapsuttelin myös kummaltakin hammaskiveä pois. Sitä oli kertyny hivenen verran kulmahampaisiin. Nätisti antoivat rapsuttaa. Lucalla hiukan vuosi ikenet sen jälkeen ja sillä hetkellä mietinki, että hitsi kun nyt olis sitä Foreverin aloe vera hammastahnaa. Se kun ei sisällä fluoria niin sitä vois laittaa noiden ikeniin rauhoittamaan niitä. Täytyy varmasti laittaa itelleen tuota tilaukseen parin viikon päästä. Laitan sillon kavereidenkin tilauksen menemään niin saan siinä samalla laitettua myös itellenikin.

Eläinlääkäriltä kysyin muuten myös sitä, että onko Luca liian laiha. Se sanoi, että kylkiluut tuntuu normaalisti, mut selkäranka tuntuu aika terävänä. Se kyllä veikkas, että vielä voi tulla lihastakin lisää. Tosin ei nähny pahana sitä, että antaisin sille nyt energiaruokaa. Punnitsin Lucan siellä eläinlääkärillä ja sen paino oli 21,3 kg. Kaiken lisäx se syö ihan hyvin. No, katsotaan nyt millaiseksi muuttuu tuon energiaruoan myötä :).

Näyttelykuulumisia

Sen verran oli kuuma päivä, että voimat se vei sekä musta, että koirasta, joten ihan hirveesti en jaksa tänne kirjoittaa.

Oltiin siis elonäyttelyssä täällä Turussa Lucan kanssa. 15 schapparia oli ilmoittautunut paikalle. Luca oli junnu-uroksista ainut. Mä hieman mietin mitähän tuomari mahtaa sanoa Lucan koosta ja turkista, mut ilmeisesti se tykkäs, koska antoi vaaleenpunaisen nauhan XD!

Paras uros kehässä meitä oli vastassa muistaakseni Puuparran Lasse (?) ja Crazzan Casper. Kovassa luokassa siis oltiin eikä huonoille hävitty, eikä itekään oltu huonoja sillä mehän saatiin mukaan serti!

Buffing O -pentue vaikuttaa olevan kyllä kovaa luokkaa. Nyt on muistaakseni sit jo neljällä sertit plakkarissa ja osalla niitä taitaa olla jo vissiin kaksikin :). Veikkaan, että muutama MVA tulee kyllä tuosta pentueesta, kunhan 2 vee täyttävät :).

No, mutta tällaisia kuulumisia nyt tänään. Laitan tuonne näytelmät osioon arvostelun erikseen.

Leireilyä, mätsäriä yms.

Käytiin siis viikonloppuna schapeleirillä Tuorlassa moikkaamassa muita ja vähän tokoilemassa. Vettä tuli kuin aisasta ja välillä taas paistoi aurinko.

Ihanaa oli kuitenkin tavata muita schapeihmisiä ja Lucakin pääsi leikkimään veljensä Ransun kanssa. Jostain syystä Lucan piti "äijäillä" Ransulle häntä sotalippuna ylhäällä ja välillä taas ylhäällä mutta heiluen. Sen piti pitää kauheeta komentoa Ransulle kun olivat hihnassa ja vähän piti komentaa vielä vaikka saivat vapaanakin temmeltää. Lopulta kuitenki se yhteinen sävel löytyi ja kumpikin ajoi kilvan takaa toinen toisiaan :). Tosin seuraavana päivänä piti Lucan taas vähän kukkoilla Ransulle jostain syystä ja ärähtääkin :/.

Lentsun toko -koulutus oli tosi kiva :)! Lucakin tapansa mukaan otti tosi hyvin kontaktia. Ainoastaan sen piti jossain välissä käydä katsomassa, että Jessellä on kaikki hyvin. Jesse kun vikisi ja riuhtoi hihnassa kauempana. Kai se oli se paimenkoiran vaisto, joka sitä ohjasi, kun lauma oli vähän hajalla :).

Jessekin toimi tokoilussa tosi hyvin muuten, paitsi että se sitten taas tapansa mukaan lähti välillä vähän hortoilemaan :/. Jesse on siitä syystä hiukan hankala vapaana pidettävä, että se mieluusti lähtee seikkaileen omille teilleen, jos siihen ei kiinnitä huomiota. Se ei kuitenkaan karkaa pois näköpiiristä ja lähtee kyllä perään, jos mä lähen käveleen tai juokseen pois. Pitäis treenata Jessen kanssa enemmän noita juttuja, että se todellakin ottaa huolekseen sen, että saa katsoa, etten mä karkaa.

Lucan kohdalla mä huolestuin, kun ei sen mätsärikäyttäytymisestä tullu yhtään mitään. Syy oli kylläkin se, että Jesse häiritsi taustalla sen keskittymistä haukkumisellaan. Kehässä meno oli siis yhtä vetämistä ja pomppimista ainoastaan.

Tänään oli Kupittaalla mätsäri, jonne mentiin sit Lucan kanssa treenaileen, koska ens su on sit kehään meno. Jesse odotteli autossa sen aikaa, kun me oltiin kehässä. Sen oli siellä hyvä odotella, kun sillä oli kaikki ikkunat auki niin, että sai päänsä pihalle ja mä näin sen koko ajan myös kehän laidaltakin.

Luca kulki todella hienosti kehässä, kun ei Jesse ollut kehän laidalla häiritsemässä. Ei ollut hyppimisiä, eikä vetämistä. Ainoastaan seisomisessa oli hiukan keskittymisvaikeuksia, kun pää vilkuili välillä muualle, mut muuten meni hyvin. Tästä lähin siis taidan Jessen jättää aina kotiin näyttelyiden ajaksi tai vien mun vanhemmille hoitoon, ellei ne tule hoitamaan Jesseä mun luokse.

Sijoitustahan meille ei tuolla mätsärissä tullut ja sininen nauha saatiin käteen, mut kehäkäyttäytymistä me sinne mentiinki treenaamaan, eikä sijoituksia hakemaan. Nyt voi hyvillä mielin astella Lucan kanssa sunnuntaina kehään, kun tietää, että se osaa käyttäytyä siellä, jos ei Jesse ole häiritsemässä haukunnallaan.

Saas nähdä mitä tuomari Lucasta sanoo. Jos se tykkää siroista koirista niin sit ei taida olla toivoa pitkälle päästä. Luca kun on tuollainen suuriluinen schape. Mä myös mietin tuota sen pään karvoitusta, kun sillä on aivan mieletöntä pehmeää höttöä koko tukka.

Nyt tähän välikommenttina, että lähetin Lentsulle viestiä, josko se vetäis meiän alueen schapeporukalle kerran kuussa koulutustreenejä ja nyt saatiin lokakuulle eka aika. Sit taas sen jälkeen varataan uutta aikaa. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan tokoilemaan :)!

Nyt palaan taas takaisin Lucan tukkaan. Mä koko ajan toivon, että sen ottatukka kasvais nopeemmin :/. Siltä on ihan kulunu tukka silmien ympäriltä varsinki, kun se on päätään hangannu pitkin lunta talvella. Hyvin hyvin hitaasti se kasvaa :(.

No saas nähdä mitä tuomari kehässä sanoo sen tukasta vai sanooko yhtään mitään. Nyt täytyy lopetella ja viedä koirat vielä iltapissille.

Ihana koulutusreissu Hesassa taas takana :)!

Oltiin taas tänään Kitiskan opissa saamassa lisää kikkoja noiden koirien koulutukseen. Täytyy taas hehkuttaa Lucaa kuinka mahtava koira se oikeesti osaa olla :). Ennen kuin mentiin hevosmaneesille niin käytin koirat pissillä erikseen pysähdyspaikalla. Se pysähdyspaikka oli sellainen, että siinä oli autotien ja sen pysähdyspaikan välissä linkkaripysäkki. Olin laittamassa Jesseä hihnaan niin Luca pomppas autosta ulos, mut tuli saman tien takasin, kun käskin sen autoon. Siinähän olis oikeesti ollu vaaratilanne, jos se ei olis totellu eli se olis voinu jäädä myös auton alle, mut se tulikin kertakäskystä takasin :). Sitten mentiin maneesille ja tehtiin Lucalle laumahäätö. Vaikka Luca päästettiin vapaaksi se otti muhun ihan koko ajan kontaktia ja kun se meinas lähtee jolkutteleen toisen koiran luo niin kun karjasin sille EI MENE niin se pysähty kuin seinään noin 2 metrin päähän musta ja otti heti kontaktin ja tuli kerta käskystä häntä heiluen luokse :). Sen jälkeen se kulki koko ajan vierellä ja tuli jopa ihan jalan viereen istumaan :). Ainoastaan kun toinen koira meni noin parin metrin päästä niin siinä tilanteessa käytin purkkia ja kielsin sitä menemästä ja Lucahan pysähtyi heti ja tuli saman tien luokse, kun kutsuin. Ei menny ees haisteluetäisyydellekään toisen koiran luo :). Olen kyllä oikeesti niin ylpee siitä tällä hetkellä :)! Sillä on siis korvat noissa tilanteissa ihan täydellisesti päässä XD! Tarkoitus onkin, että me mennään sen kanssa seuraavaksi Kupittaalle harjoittelemaan noita tilanteita, koska siellä on hyvä treenata. Tuo mun vieressä oleva pelto kasvaa tällä hetkellä sellasta parimetristä heinää ja siellä on käärmeitä niin sinne en nyt koiria viitti viedä.

Jesse oli sitten taas aivan eri maata tuolla maneesissa. Sen kun päästi vapaaksi niin se lähti saman tien haahuilemaan itekseen. Sitä ei kiinnostanu mä, eikä toiset koiratkaan. Sitä kiinnosti vaan hevosen pee, jota siellä oli maassa jonkin verran. Tuo ei kyllä ollut mulle mikään yllätys. Se on aina ollu tuollainen haahuilija ja vähän sen tyylinen koira, että se tekee just sitä mikä sitä itteään huvittaa. Sen huomas agilityssakin aikoinaan. Se malttoi hetken keskittyä ja sit se kyllästyi ja kun se kyllästyi niin ei edes nami ollut silloin enää tarpeex hyvä motivaattori. Se on just niin sellanen koira, että se ei todellakaan noudata käskyjä sokeesti kaikissa tilanteissa vaan toimii just oman mielensä mukaan. Todella haasteellinen koira siis siinä mielessä. Jessen kohdalla siis ei tehty tuota häätöä, koska sitä ei kiinnostanu mikään muu, kuin hevosen kakka :s. Ei ees se, että toinen koira leikki ja riehui omistajansa kanssa aivan vieressä.

Tuo hihnakävely onkin sit mulle treenaamisen paikka :). Vielä on paljon petrattavaa siinä, että saan noi todella kulkemaan vetämättä kahden sormen varassa. Paljon treeniä siis tullaan vielä tarviimaan. Myös remmirähinöinnin kohdalla täytyy noi purkitukset ja kiellot saada tulemaan just oikeeseen aikaan, joten mä saan olla todella tarkkana, ettei tuu myöhästymisiä. Paljon, paljon siis tarvitaan vielä treeniä, mut koko ajan suunta on parempaan.

Näin siis meillä taas tänään :).

Mietteitä koiran laumakäyttäytymisestä

Mulla tämä palava halu tutustua koiran laumakäyttäytymiseen jatkuu edelleen. Tänään ostin Cesar Millanin kirjan Koirakuiskaaja.

Olen melkeimpä ahmien lukenut kirjaa ja päässyt sivulle 74. Kirjassa Cesar kertoo upeasti sen miten hänen tarinansa koirien parissa alkoi ihan vaan seurailemalla pikkupoikana heidän maatilansa pihalla puolivillienkoirien käyttäytymistä. Heillä ei tarvittu komentosanoja, namipalkkoja yms. juttuja ja silti heillä oli luottamus koirien kesken koko ajan. Koirat kunnioittivat alusta asti ihmistä lauman päänä, eivätkä ne edes yrittäneet päästä korkeammalle tasolle. Heillä nuo puolivillit koirat olivat siis työkoiria, jotka asuivat vapaana ulkona heidän piha-alueellaan.

Tuossa kirjassa ei ole erikseen mainittu yksittäistä ongelmaa ja siihen suoraa ratkaisua, mutta tuossa on kerrottu mitä asioita koirat vaistoavat ihmisistä, toisista koirista ja eläimistä. Tähän mennessä on mun mielestä siis tuossa kirjassa ollut paljon positiivista asiaa :)!

Sain myös yhden hyvän vinkin tuon kirjan alusta miten vahvistaa omaa asemaani lauman johtajana. Ruokaa siis kun annan koiralleni niin se kannattaa sekoittaa käsin. Näin ollen ruokaan jää laumanjohtajan haju ;).

Tuossa kirjassa puhuttiin myös energioista. Sanottiin, että koira pystyy tietämään ihmisen tunnetiloista paljon ihmisen tuottaman energian avulla. Onhan se tullut itsekin huomattua, että jos on iloinen, vihainen tai surullinen niin koira vaistoaa sen aina. Koira ei tiedä syytä asialle miksi ihminen on tietyssä mielentilassa, mutta se tunnistaa ihmisen mielentilan juuri tuon energian avulla. Hyvin siis ymmärrettävää ainakin mun mielestä :). Itekin sen huomaan, että kun ulkoilen noiden koirien kanssa ja vastaan tulee toinen uros niin selkeesti itekin hiukan jännityn, kun haluan saada noi vaan tilanteesta aina pois ja tuotan silloin negatiivista energiaa, jonka koira tulkitsee sitten taas omalla tavallaan ja alkaa puolustamaan.

Koiran kieli on kyllä todella mielenkiintoista ja mulla palava halu oppia "puhumaan koiraa" ja ymmärtämään sen elämää niin paljon, kuin se vaan on mahdollista :). Syy tähän on myös juuri se, että mä en halua vain luulla vaan mä haluan myös tietää, että mun koirilla on hyvä olla. Että ne luottaa siihen, että mä lauman johtajana suojelen niitä ja että mä laumanjohtajana myös huolehdin niistä ja että niiden ei tarvitse stressata vaan, että ne voi luottaa siihen mitä mä teen.

Mä oon nyt alkanu miettimään tuota Jessen autossa stressailuakin. Voikohan sekin siis olla merkki siitä, että se ei muhun luota ihan kaikessa ?! Saa nähdä loppuuko siltä läähättäminen ja stressailu myös tämän koulutuksen myötä tossa asiassa. Jos koiralla on johtaja johon se luottaa ihan täysin niin periaatteessa senhän ei tartte sillon pelätä mitään, koska se tietää, että johtaja hoitaa homman.

Sitten vielä vähän muuta meiän koulutuksen kulusta. Jesse kävelee melkoisen hyvin nyt hihnassa ja ottaa muhun kontaktia ajoittain (tosin vois ottaa vielä enemmänkin). Ottaa kuitenkin selkeesti kontaktin, kun nyppäsen hiukan hihnasta ja ainakin näitä tuttuja reittejä se kulkee nyt melkeimpä koko ajan hihna niin löysällä, että se koskettaa maata. Lucan kanssa taas tuossa kulkemisessa on meneillään nyt toinen päivä ja edistystä on mielestäni hiukan tullut eilisestä. Kyllä se edelleen on sellanen, että se yrittää myös mennä touhottaa ja häntä on kaarella pystyssä ja se koko ajan kattelee ympärilleen ja on niinkuin olis joku maailman omistaja. Jessellähän häntä on suorana peräsimenä, kun se kulkee hihnassa ja jos se nuuskii tai toinen uros tulee vastaan on sen häntä kaarella, mut Lucalla on ihan koko ajan kaarella. Nuo maailmanomistajan elkeet, kun sais vielä pois. Uskon kyllä, että ne pikkuhiljaa kariutuu mitä pidemmälle mennään koulutuksessa. Kyllä se nyt jo ainakin muutaman kerran ottaa muhun lenkillä jopa katsekontaktin ja hihnakin riippuu melko lailla jo yhtä nätisti maata viistäen, kuin Jesselläkin :). Treenausta vaan vaaditaan vielä paljon kummankin kanssa.

Ihan niinkuin olisin myöskin huomannut Lucasta jopa sen, että käskytkin menee ainakin hiukkasen paremmin perille. Ei tartte toistaa mitään juurikaan ja jopa kieltosana EI toimii tosi hyvin :).

Että näin tänään :)!

Koulutuskuulumisia

Oltiin siis reilu viikko sitten Pevi -kouluttajan opissa Helsingissä. Lucallahan on tuo murkkuiän pahin vaihe nyt meneillään ja se yrittää kauheesti pomon paikalle meiän laumassa.

Nyt 5. pvä jääkaudesta menossa ja hiukkasen olen huomannu jo, että tuloksiakin alkaa ehkä syntyä pikkuhiljaa :). Alussa tietty ekana päivänä Luca oli hiukan hämillään kolinapurkista.

Mä oon nyt sitkeesti vieny koiria erikseen ulos ja yrittäny kirjaimellisesti muutenki toteuttaa noita kouluttajan ohjeita. Alussahan Luca jäi vikiseen ja ulvomaan, kun jätin sen yksin. Pistin webbikameran päälle ja kuvasin sitä. Nyt en oo kuvannu, kun on koneessa muisti ihan piukassa, eikä mahdu enää videokuvaa kuin pieni pätkä koneelle siitäkin huolimatta, vaikka oon yrittäny poistaa joitain tiedostoja. Pitää ens viikolla kipasta ostaan lisää muistia niin pääsee taas kuvaileen :).

Alussa oli myös Lucalla sitä hötkymistä, kun otin hihnan käteen ja olin lähdössä Jessen kanssa ulos. Kolinapurkista uskoi, jos tuli liian lähelle ja perääntyi vikkelään, mut ärähdykset ei auttanu yhtään. Nyt ollaan päästy siihen tulokseen, että ärähdys toimii jo suhteellisen hyvin ja siihen yhdistettynä sormella suunnan näyttö niin Luca ottaa etäisyyttä ja menee sivummalle makoileen. Aika usein tekee myös jo sitä, että kattelee vaan sohvalta, kun me Jessen kanssa lähdetään. Se on siis alkanu sisäistään sitä, että enää ei pääsekään yhtä aikaa ulos.

Sitruunapantahan Lucalla on käytössä, kun jää yksikseen, mut siitäkin on tarkotus luopua pikkuhiljaa. Se siis vaan on koulutuksen tukena.

Naapurit on ainakin sanonu, että meillä on ollu nyt hiljasta. Jessenkin kanssa kun oon tullu lenkiltä niin oon hiljaa yrittäny kuunnella oven takana kuuluuko sieltä mitään, mut vaikka kuinka on korva ollu ovessa kii niin mitään en oo kuullu. Sitä kyllä edelleen tapahtuu, että pöydiltä se vetelee aina välillä vähän jotain tavaraa alas, mut aika vähästä sekin on ollu jo nykyään.

Mulla itelläni ainakin on tällä hetkellä vahva usko tähän metodiin, koska muutosta on koko ajan tapahtunu pienissä erissä hiljalleen :). Niin ja onhan tuo Jessekin hyvä esimerkki siitä, että tää homma on toiminu myös sen kohdalla :).

Jessehän oli melkeimpä vielä pahempi "terroristi", kuin Luca. Onhan se niin, että kaikkeen saa varautua, kun koiran itelleen ottaa ja mä edelleen ootan sitä päivää, koska mun sohvani syödään. Jessehän maisteli aika reippaasti mun kirjahyllyä ja vähän myös lipastoa, veti pöydiltä alas tavaraa minkä kerkes, söi lepolassen pehmusteen kokonaan ja yhen rikkaharjan, muutaman cd -levyn yms. pientä kivaa, joten Lucan tuhot on ollu pieniä verrattuna tuohon :). No, mutta Jessen tuhoilut loppui kuin seinään sen jääkauden jälkeen ja siitä on nyt yli vuosi jo aikaa. Jesse on tällä hetkellä mitä mahtavin, kiltein ja ihanin kotikoira :). Nyt kun saadaan siltä vielä remmirähinät yms. turhat haukkumiset pois. Hihnassahan se kulkee nyt nätisti, kun oon käyttäny tuota kahden sormen nyppäystekniikkaa ja nykyään mä ulkoilutankin sen pelkästään kahden sormen varassa :). Se jopa ottaa muhun kontaktia ajoittain ja vähän jopa kattoo ettei mee liian kovaa :). Lucan kanssa tuo sama opettelu alkaa sit ens viikolla.

Myöskin sellasen muutoksen olen huomannu, että mä saan silittää Jesseä rauhassa, kun toinen ei tuu enää pureksiin käsiä. Samoin saan Jesselle laittaa pannankin rauhassa, kun ei toinen tuu enää väliin säätämään ja puremaan. Saan jopa kutsua rauhassa Jessen luokse rapsuteltavaksi ilman, että toinen tulee väliin puremaan käsiä. Jessen kannaltakin tuo paljon kivempaa, kun ei vieressä oo mustista. Helpompaa sitten jatkossa kummallekin koiralle, kun ei toisen tartte olla mustiksena vieressä hakemassa huomiota, kun pallutan toista vaan kumpikin saa sitten rauhassa ihan erikseenkin multa extrahuomiota :).

Uloskin, kun Lucan vien niin se ei tuu sillonkaan enää silleen hötkymään siihen vaan se ennemminkin kunnioittaa sitä, että mä kutsun sen luo ja sit se tuleeki häntä vispaten :). Kaulapannan laitto ei ihan ongelmitta suju, mutta jo toisella ärähdyksellä uskotaan, että pantaa ei saa purra, joten pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Yhä rauhallisemmin siis sujuu meillä nuo lenkille lähdötkin verrattuna siihen millasta riehumista ja käsien puremista se oli aiemmin.

Senkin huomion olen tehnyt, että enää mua ei seurailla joka paikkaan. Aiemmin Luca seuras mua vessaan ja makkariin melkein kuin varjo, mut nyt se kaikki on jääny. Makkariin en noita enää päästäkään, kun nukkumaan meen.

Halusin kirjoittaa tuon kaiken edellä mainitun, että pysyn ite myös hiukan ajan tasalla ja näen mihin suuntaan me edistytään. Nyt on ainakin ollu suunta ylöspäin ja mulla motivaatio korkeella :)!

Kuulumisia taas pitkästä aikaa

Ensinnä kerron tässä Jessestä. Sillä on nyt siis uusi ruokavalio eläinlääkärin ohjeiden mukaan juuri noiden sen arvojen tähden, josta viime textissä kirjoitin. Ruoka maistuukin sille suhteellisen hyvin ja mun mielestä sen turkki on muuttunu paremmaksi ja kasvanu valtavasti ainakin hännästä. Ihan kuin koirakin olis jopa ollut vähän pirteempi viime aikoina :). Ens viikolla on sit uudet verikokeet.

Sitten seuraavaksi Lucasta. Lucalla on siis ollut tapana jäädä haukkumaan, jos lähden Jessen kanssa ulos tms. ja oon siitä jo yhden huomautuksen naapurilta saanutkin. Hyvä kuitenkin, kun ilmottavat asiasta :). Sitä oon itekin toivonu naapureilta, että sanovat.

Mä ehdin kokeilla Lucalle tuota Multivetin haukunestopantaa, jonka mun äiti siis oli huutonetistä tilannu. Panta oli 6 kk vanha ja mun äiti maksoi siitä 80 €. Se panta ei sit toiminu alkuunkaan. Suihkautteli vaan satunnaisesti sumuja ja venttiili valskasi, eikä siitä muutenkaan huomannu oikeen, että oliko se täynnä vai ei. Mä sitten pyysinki äitini sen palauttaan, mut se tais laittaa sen myyntiin eteenpäin, kun epäili ettei palautus onnistu. Mä sit taas vuokrasin Kaarinan Happy petistä Aboistop pannan. Myyjä antoi mulle ihan uuden pannan vuokraksi ja sanoi, että hän varaa sen mulle mikäli päädyn sen ostamaan. Hekin olivat kokeilleet useita pantoja ja sanoivat tuota parhaimmaksi. Mä huomasin jo 2 päivässä, kuinka Lucan käytös muuttui, kun sai pannan kaulaan :). Päätin sit ostaa sen, koska panta toimi niin hyvin. Ollaan nyt otettu pieniä hetkiä kerrallaan tuota yksinolon harjoittelua taas Lucan kanssa ja todella hyvin on menny. Aiemminhan Luca jäi heti haukkumaan, jos joutui jäämään yksin. Nyt voin Jessen kanssa mennä vaikka 10 minuutiksi ulos ihan kahdestaan ja Luca jää kiltisti yksin kotiin odottamaan. Kun tulen sisällekin niin siellähän Luca kiltisti odottaa eteisessä Jessen tyynyllä maaten ja katselee vaan. Se ei ees enää hypi ja stressaile, kun tuun sisälle vaan ottaa ihan lunkisti. Vähän siis niinkuin arvelinkin niin se kaikki hyppiminen ja haukkuminen yksin jäädessään on ollut Lucan komentelua ainoastaan, eli siis eroahdistuksesta ei oo ollu missään tapauksessa mielestäni kyse. Hyvä noin, koska täytyyhän sen oppia myös olemaan yksin ja ihanaa, että meillä panta toimii :)! Suosittelen Aboistoppia lämpimästi!

Mulla on myös hirvee koirakuume! Mitä todennäköisemmin otan ensi vuonna loppuvuodesta itelleni pennun. Oon nyt tullu vähän siihen tulokseen, että faaraokoira olis kiva. Oonkin jo ollu yhteen kasvattajaan (Kennel Pareesa) yhteydessä, koska hänellä olis suunnitelmia astuttaa narttunsa ensvuoden lopulla ja hän haluaisi siitä pentueesta uroksen sijoitukseen. Mulle siis sopis vallan hyvin sijoitusuros, koska käyn noissa näyttelyissä.

Faaraokoira vaikuttaa ainakin luonteensa puolesta kivalta ja se on aika passelin kokoinenkin. Ei pieni, mutta ei liian suurikaan ja pärjäis kyllä hyvin Lucan ja Jessen rajuissa leikeissä mukana. Ainoona miinuspuolena pitäisin sen suurta riistaviettiä.

No, pitää kattella sit tilannetta ensvuoden lopulla uudestaan :). Nyt täytyy jatkaa siivoomisia, kun on vanhemmat tulossa kyläileen!

Nyt meillä sairastaa kummatkin koirat :(.

Täällä siis on nyt kummallakin koiralla ollut pientä probleemaa. Lucalla on tuo korvatulehdus jo parempaan päin, mut tuon koirapuistossa saaneen haavansa se saa aina auki uudestaan. Täytyy tänään hakee sille samalla kauluri, kun haen Jesselle lääkkeet.

Jessellä siis epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mä huomasin jo oikeestaan vuosi sit, että Jessen kunto alkoi laskemaan ja meninki sen kanssa eläinlääkäriin sillon. Eläinläkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja totesi, että niissä ei ole mitään vikaa ja näin ollen asia jäi siihen. Myöhemmin sitten aloin kiinnittämään huomiota sen turkin värin haalistumiseen ja siitäkin soitin eläinlääkäriasemalle, mut ne ei osannu sanoa asiaan mitään. Näytinkin tuota Jessen turkkia eläinlääkärille samalla, kun hain Lucalle korvaan antibiootit. Ei osannu edelleenkään eläinlääkäri sanoa asiaan mitään. Sunnuntaina sitten huomasin todella, että kaikki ei ole ok. Tehtiin illalla klo 21 noin 4-5 km lenkki ja loppulenkistä Jesse veti jarrut päälle. Jouduttiin hetki huilaamaan ja sitten se löntysteli loppumatkan kotiin. Maanantaina mentiin sitten eläinlääkäriin ja otettiin laaja verenkuva. Alat oli hiukkasen koholla ja samoin myös Crea ja Gluc. Eläinlääkäri epäili samaa asiaa pääsyylliseksi niinkuin minäkin, eli kilpparin vajaatoimintaa. Nyt sitten oottelen tässä niitä vastauksia.

Tutkin vielä illalla paremmin, että mitä kaikkea tuo koiralle aiheuttaa ja huomasin, että Jessellä on kaikki mahdolliset siihen liittyvät oireet. Mä olin paljon pistäny noista oireista myös kastraation piikkiin, mut en pistä kyllä enää! Välillä mietin, että olis pitäny tajuta jo aiemmin, koska itekin tuota samaa sairastan ja tiedän kuinka paljon se vaikuttaa elämään, jos ei ole lääkitystä tai lääkitys ei ole kohdallaan.

Vaikka siis en ole vielä diagnoosia saanut niin oon sen jo itekin todennu, että vajista sen on pakko olla. Jessellä on ilmenny seuraavat oireet: Väsymys, apaattisuus, haluttomuus (nuo oireet voimistuvat vielä kuumalla ilmalla), karvan haalistuminen, kuiva hilseilevä iho, kyljistä, hännästä, rintakehästä ja mahan alta on lähteny paljon karvaa ja mahan alla karva kuultaa läpi. Myös kainalot ja nivuset on kaljuuntunu melkein kokonaan. Kaiken lisäksi Jessellä on turvotusta.

Sydän ja keuhkot myös kuunneltiin ja niissä äänet oli onnex puhtaat :)! Nyt oon toisaalta ite tosi helpottunu siitä, että mitään vakavampaa ei oo päässy kehittymään ainakaan nyt näillä näkymin. Onhan tuo kilpparin diagnosointikin vähän hakuammuntaa ja mulla itellänikin hoidettiin sitä alkuunsa vaan masennuksena, mutta kun otin asian uudestaan puheeksi lääkärin kanssa niin sit alettiin seuraamaan arvoja ja vuoden päästä tehtiin diagnoosi, vaikka T4V ei ollutkaan päässyt laskemaan kertaakaan. Nyt on ollu jo itellään suhteellisen hyvä olla pitkän aikaa :). Se siis, että sairastan ite samaa sairautta helpottaa nyt mua kummasti, kun osaan vähän aavistella Jessenkin tuntemuksia ja tiedän, että lääkkeet auttaa :). Oikean lääkityksenkin löytäminen on vähän hakuammuntaa, mut pääasia on, että saisin taas oman iloisen Jesseni takaisin :)!

Mä ehdin jo miettiä kaikkia kamalia ja vakavia juttuja. Kävi jo mielessä sateenkaarisillalle laittaminenkin, kun mietin, että jos sillä on jotain niin vakavaa mistä se ei selviäis ja mikä vaan tuskattuttais sen elämää.

Mä olenkin sitä tyyppiä, että mä en todellakaan halua antaa noitten mun koirien kärsiä. Siinä vaiheessa, kun koiran elämä ei enää ole sen arvoista, että se pystyis ilman tuskia elämään niin kyllä siinä vaiheessa on oikeutettua päästää oma rakas hauva sateenkaarisillalle. En missään nimessä pystyis tuottamaan rakkaille hauvoilleni kärsimyksiä pitkittämällä niiden elämää vaan oman itsekkyyteni tähden.

No, mutta nyt kuitenkin elämä jatkuu ja Jesse saa tänään lääkkeet heti, kun eläinlääkäri soittaa arvoista. Kumpa vaan kävis nuo samat thyroxinit, kuin mullakin, jotta voisin ne antaa sille heti. Oon siis tuon tähden pitänyt sitä nyt aamulla syömättä.

Kaikille Jessen sisaruksille, jotka tiedän, oon laittanu viestiä eteenpäin, että Jessellä nyt epäillään tuota ja se on perinnöllistä. Täytyy infota myös kasvattajaa, kun saan vastaukset.

Laitan tännekin infoa heti, kun tiedän asiasta.

Nyt sain eläinlääkäriltä vastaukset ja valitettavasti kyse ei olekaan kilpirauhasesta vaan jostain muusta :(. Tietysti masentaa, kun sitä miettii niitä pahimpiakin juttuja, mut kuukauden päästä selviää taas asioita lisää, kun on uus kontrolli. Nyt siis Jesse sai 10 pvä:n ab -kuurin ja maksasairaan koiran ruokaa kuukaudeksi. Katotaan miltä alkaa näyttämään tilanne.

Korvatulehdus vaivaa

Tänään on ollu tarkotus saada jotain aikaiseksi ja hiukan oonkin saanut. Mullahan on tuo lihoominen myös alkanu, kun sairastan tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vielähän mä olen ihan normaalipainoinen, mutta en ole kauaa, jos en tee asian hyväx jotain.

Mä oon aina tykänny liikkua joskus vähän enemmän ja joskus taas vähemmän ja ollu tosi hoikka. Hoikimmillaan mä oon painanu 54-55 kg ja oon voinu syödä ihan mitä vaan ja millon vaan, eikä oo näkyny missään. Nyt oon painanu parhaimmillaan melkein 64 kg ja kaikki tullu todella helposti. Tosin osa myös johtuu siitä, että oon tässä monta viikkoa ollu jo rampa.

Tein sitten itelleni profiilin tuonne kiloklubiin (ilmainen palvelu) ja kartotan nyt tarkkaan mun syömiset ja liikkumiset ja laitan sinne kaiken ylös. Suosittelen muuten tuota kiloklubia :). Jos jotain kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaamassa www.kiloklubi.fi ;).

Enää en oo kuitenkaan ihan niin rampa mitä olin ja pääsin jo viikonloppuna koirien kanssa tänne Turkuunkin. Liikunta alkoi hitaasti mutta varmasti :). Ensin oli keppi apuna, kun noita koiria ulkoilutin, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla jalkaan yhä enemmän voimia ja nyt mä pystyn tekeen noitten kanssa jo noin 20 min pissityksen rauhallisesti kävellen :). Yx lenkki oli kyllä tänään vähän liikaa, kun päätin sisukkaasti, että nyt täytyy jo yrittää tehdä vähän pitempikin kierros! Oltiin sillä kertaa ulkona yhteensä 30 min ja sillä matkalla kyllä koipi väsyi jo ihan kiitettävästi, mut hyvin silti päästiin kotiin. Mä kun kuvittelin, että voisin jopa ens viikolla mennä töihin hetkex aikaa, mut eihän siitä tule vielä mitään tällä jalalla, eikä vielä moneen viikkoon, kun on tuo leikkauskin pikapuoliin. Onnex ihanat työkaverit sentään huomioi mua välillä ja kyselee onko mulla listatoiveita tai toiveita oma potilas -juttuja varten ja sainpa tulla yhteen tiimi-iltapäiväänkin, vaikka olin sairaslomalla, eli ihana pomokin on mua huomioinut :)!

Onnex sentään on pidelly ihania päiviä, joten mikäs tässä on sairastella ja koiratkin nauttii, kun äippä on kotona :). Näytelmiä en oo nyt kyllä uskaltanu yhtään suunnitella. Täytyy ens saada ittensä kuntoon.

Mä tuossa eilen tutkailin Lucan korvia ja nypin sen rehottavat korvakarvat. Sen toinen korvakäytävä on melko ahtaan näköinen ja nytkin se selkeesti punotti ja oli töhnäinen ja haisi imelälle. Ihan selkee korvatulehdus sillä. Kaiken lisäx se ravisteli paljon päätänsä ja rapsutteli korvaansa. Mä menin Apilasta hommaamaan sille homeopaattista korvalääkettä, eli Graphitesta potenssiin 30 C ja oon nyt sitä antanu eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Huomenna olis ollu aika eläinlääkärille, mut siirsin sen ajan perjantaille, koska meinaan nyt kattoo, josko tuo Graphites auttais. On se ainakin selkeesti rauhottanu sitä korvaa, mut on se edelleen sellanen hiukan kosketusarka, kun yritän pumpulilla putsailla korvakäytävää töhnästä. No, jos vielä perjantai -aamuna on punotusta ja töhnää niin sit mennään lääkäriin.

Lucan turkkin väri muuttuu mustista kohdista yhä vain enemmän tumman suklaanruskeaksi. Jessen turkissa taas alkaa näkymään kastraation tuomat haitat. Paljon tunkee valkoista karvaa sekaan ja musta väri on haalistunu selästä. Tuollainen "kauneusvirhe" ei kylläkään haittaa. Se on pienempi haitta, kuin mitä oli ne hormonien tuomat haitat. Huomattavasti helpompaa Jesselläkin, kun ei maha ole jatkuvasti sekaisin, eikä oo niitä muitakaan miesten vaivoja :).

No, mutta nyt taidan taas alkaa tässä vähän tekemään jotain ja kirjoittelen sitten taas toiste lisää :).

Kuulumisia jälleen

Täällä sitä edelleen ollaan koipipotilaana Somerolla koirien kanssa. Lucalla olis ollu kehään menokin ens viikon sunnuntaina, mut eipä se nyt taida onnistua, kun kukaan ei mua Saloon suostu kuskaamaan ja koiran ja kepin kanssa en siellä pärjää, vaikka kaveri, joka tulee sinne esittamään Lucan ja Jessen kaveria Remua Norwich -kehään olis myös suostunut esittään Lucan. Harmi homma :(. Saas nähdä miten käy sitten muiden kesän näyttelyiden, että pääsenkö niihin, nyt kun saattaa olla niin, että taidan joutua leikkauspöydälle, mutta siitä tiedän sitten huomenna taas.

No mutta se niistä mun sairasteluista. Mennäänpäs nyt asiaan, eli koiriin :). Lucan mittasin tänään ja mittasin kahteen kertaan, mut en oo vieläkään ihan varma sainko oikean tuloksen. Jätkä on ainakin kasvanu melko jättiläiseksi ja vertaan nyt Jesseen, joka näyttää melko pieneltä Lucan rinnalla ja onhan se, kun kokoeroa on 4 cm. Kasvuvauhti ei kyllä oo mielestäni ollu mitään liian nopeeta, joten en oo siksi vaihtanu vielä adulttiin tuota pentumuonaa, enkä nää edelleenkään aihetta vaihtaa. Sitäpaitsi tuota säkkiä on vielä muutama kilo jäljellä, joten saa syödä vielä tuon loppuun ennen kuin vaihdan. Lucasta on mun mielestä kehittyny tosi upee koira ulkoisilta mittasuhteiltaan ja vahvaluustoinen myös. Ainakin itseni mielestä se on hyvin kaunis ja hyvärunkoinen :). Silmät sillä on edelleen tuollaiset vaaleat sudensilmät ja ne tuskin tulee enää muuttumaan ja niistä siellä Tampereella se ruotsalaistuomari mainitsikin jotain ja varmasti tulee jotkut muutkin tuomarit mainitsemaan, mutta mua se ei yhtään haittaa. Itseasiassa nuo sen silmät on mun mielestä vaan hauska "erilaisuus" :). Ne on hyvin ilmeikkäät silmät :). Myös koko on hiukan yli sallitun, mutta eipä tuokaan haittaa, kun mittasuhteet on kuitenki hyvät.

Nyt kun tää meikäläisen polvi kestää hiukkasen seisomista niin oon taas yrittäny noita aktivoidakin sen mitä keppien kanssa vaan pystyn. Oikeestaan noi kepit on ollu hyvänä apuvälineenä, kun oon opettanu noille taas esteiden yli hyppimistä ja noista kepeistähän on tullu hyviä esteitä :). Sit ollaan Jessen kanssa ihan vaan noita perustemppuja harjoiteltu mitkä se jo osaakin, eli markka, tanssi, tassu...toinen tassu ja kasiakin kohta varmaan taas harjoitellaan ja kiittämistä opetellaan. Lucalle taas oon alkanu opettaan tuota markka -temppua.

Oon taas tässä pyöritelly sitäkin ajatusta mielessä, josko lähtis noitten kanssa agilityyn ja tokoon, kun pääsen näistä kepeistä. Oikeestaan Lucalle vois olla toko tällä hetkellä kuitenki parempi juttu, koska sen keskittymistä pitäis kehittää enemmän. Jessen kanssa vois kokeilla tota agia uudestaan vaikkakin se on sellanen, että se ei jaksa useita toistoja ja kyllästyy helposti. Sen kanssa siis ei voi treenata kuin pienissä erissä kerrallaan.

Huomenna täytyy hakee kotoa kamera mukaan niin voi taas napsia kuvia koirista ja niiden kavereista.

Eipä tässä tällä kertaa muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille :)!

Kuulumisia

Täällä sitä ollaan Somerolla mun vanhempien luona jo kolmatta viikkoa koipipotilaana. Hiukan on ollut tylsää, kun ei ole oikein voinu koirien kanssa touhuta mitään. Jessekin on jo tylsyyttään ilmaissut välillä kattomalla surullisesti ja huokailemalla syvään. No, eipä tässä nyt auta kuin aika ja lääkäri, jotta saan taas polveni kuntoon. Onnex sentään on jo paranemaan päin, mutta huomenna vielä ortopedille ihan varoiksi.

Koirien puolesta on kyllä kiva, kun on iso piha missä juosta mielin määrin. Ovat kyllä myös innostuneet kaivelemaan mun äidin kukkapenkkiä ja piilotelleet luita sinne. Nyttenkin Luca löysi jonkun luunsa ja lähti pinkomaan se suussaan pakoon Jesseä. Välillä Jesse taas sai luun ja Luca jahtasi sitten Jesseä. Oli hauskaa katsella niiden leikkiä :).

Luca on nyt alkanu selkeesti keräämään massaa ja Seita -äidin muodot ovat alkaneet muokkautumaan esille. Luca punnittiin tänään ja sillä oli painoa 21,4 kg! Kaikki on pelkkää lihasta. Säkä oli viikko sitten noin 49,7 cm. Voi olla, että himpun verran on tullut korkeutta, mutta nyt näyttäis siltä, että Luca on alkanu kasvaan selkää. Siihen on tullu selkeesti pituutta enemmän. Jessekin punnittiin ja vaikka se selkeesti näyttää pienemmältä, kuin Luca niin on silläkin painoa yhteensä 19 kg. Ei siis ainakaan lihonnu ole :).

Lucan kanssa olis seuraava näyttely Salossa, mutta saas nähdä saanko polveni täysin kuntoon siihen mennessä.....tuskimpa. Sitä melkeimpä meikäläinen jää saikulta suoraan kesälomalle, kun kesäkuun alkupuolella olis tarkotus pitää viikko lomaa ja heinäkuussa loput.

No, eipä auta kuin toivoa, että pian pääsen takasin töihin ja toivottavasti koirat sopeutuu taas pian siihen arkielämään mikä meillä normaalisti on. Tuskin ne omaa kotiaan ovat unohtaneet.

Ihana murkkuikä!

Tänään kun tulin töistä kotiin oli ylläri vastassa. Tai no, voiko sitä ylläriksi sanoa, kun kaikkeen oon kuitenki varautunu :). Se mistä Jesse joskus murkkuikäisenä aloitti niin Luca on nyt päättänyt jatkaa. Oli todella syöty urakalla yhtä mun keittiön pöydän tuoleista ja saatu jopa siirrettyäkin isoa painavaa pöytää. Kaiken lisäx protestipissejä ja kakkeja on ollut jo pidemmän aikaa sisällä.

On taas saanut oikeen miettiä, että millastas se Jessen murkkuilu oikein olikaan. No, Jesse söi noita tuoleja ja kirjahyllyä, veti pöydältä alas tavaraa, tuhos mun yhen lepolassen päällysteen ja yhen rikkaharjan, haki huomiota myös aika paljon jne.

Lucalla se on nyt tuota, hakee huomiota kaikin keinoin. Hyppii ja pomppii ja repii hihoista, varastelee tavaroita, kiipeilee edelleen pöydillä ja sekin vain huomion hakua. Kyttää oikeen, että huomaanko mä. Pissipä kerran lattiallekin ja tuijotti suoraan mua.

Jos nyt vielä palaan tuohon irtaimiston tuhoamiseen ja se, että mistä tiedän, että tosiaankin kyseessä on Luca, eikä Jesse. Sen huomaa selkeesti noiden kahden käytöksestä. Sen huomaa siitä, että Luca on selkeesti vilkkaammalla tuulella ja hermostuneempi kuin Jesse, kun tuun töistä kotiin. Jesse ottaa ihan lunkisti nykyään, on iloinen, kun tuun, mutta ei turhia sähellä (sähelsi murkkuna). Kaikenlisäksi Luca alkaa ihan heti hakea huomiota varastamalla mun hanskat, laukun tai mitä milloinkin saa suuhunsa mun tavaroista, jotka pöydälle laitan. Jessellähän tuhoominen loppui sitten aikuisiällä, kun jouduin pitämään sen, jota en mieluusti pitäisi, eli jääkauden. Lucan kohdalla toivon, että tiukennettu perushuomioimattomuus auttaa ja omaa johtajuutta täytyy yrittää taas paremmin vahvistaa muullakin tavalla.

Jesse on tällä hetkellä kuin unelma, kun on korvatkin palautunu tuon murkkuiän jälkeen :). Ollaan opeteltu sen kanssa uutta temppua, eli kasia. Jesse jo aika hyvin hoksaa koko homman ja pujottelee mun jalkojen välistä, mut ihan vielä en voi siihen liikettä ottaa. Täytyy ensin saada tuo pujottelu sujumaan muuten ihan kunnolla. Sitten kun on tuon tempun oppinu niin ajattelin opettaa sille kumarra -tempun.

Jesse on jotenkin niin hauska koira :). Sen kanssa kun tekee jotain niin siitä huomaa, kuinka se nauttii koko olemuksellaan. Sen silmät loistaa ja se on todella valppaan näköinen. Oon opettanu sille myös markka -tempun ja nykyään, kun annan sille ruokaa tai jos se vaan ylipäätään innostuu jostain, esim. lenkille lähdöstä niin se tekee ympyrän, vaikka en sitä siltä vaadikaan. Se on niin ihana <3!

Vaikka Lucalla onkin nyt tuo riiviökausi meneillään niin kyllä sekin osaa ihana olla. Sille kun jotain juttelee niin se tuijottaa suoraan silmiin ja kallistelee päätään ja häntä viuhuu. Sitten mua alkaa välillä naurattaan sen ilmeet ja se siitä vaan innostuu. Se on myös niin herttaista, kun se tulee viereen ja painaa päänsä samalle tyynylle. Nuo kummatkin on kuitenkin niin valloittavia ja rakastettavia, etten niistä ikinä koskaan mistään maailman syystä halua luopua. Oma koira kullan kallis :).

Tampereen KV

Viikonloppuna tuli sitten käytyä tuolla Tampereen KV:ssä Lucan kanssa. Lauantaina aamulla laitoin häkkiin pyörät paikoilleen ja aloin sitten pakkaamaan kaikkia kamoja kasaan. Tarkoitus oli hakea Jenni ja Anu klo 9 Raision St1 asemalta kyytiin. No, lähtö oli yhtä tuskien taivalta ison häkin kanssa. Olin sattumoisin kasannu pyörät väärin, enkä niitä siinä enää ehtinyt vaihtamaan. Työn ja tuskan kanssa sain häkin ja koirat autoon ja matkaan päästiin noin tunti myöhässä. Tampereen motaria sitten huristelinkin aika vauhdilla. Kun päästiin Pirkkahallille niin kiire olikin jo melkoinen! Siinä rytäkässä lähti sitten vielä pyörä häkistä ja sitten se olikin vasta työtä, että saatiin häkki sisälle halliin. Anu ja Jenni joutui raahaamaan häkkiä ja mä painelin juoksujalkaa koirien kanssa kehän laidalle. 5 min ennen kehään menoa ehdittiin kehän laidalle. Joku ystävällinen pariskunta suostui huolehtimaan Jessestä sillä aikaa, kun ite menin Lucan kanssa kehään. Huonosti syöneenä ja vapisevin käsin yritin Lucaa asetella jonkin laiseen asentoon, koska se ei oikeen vielä käskystä osaa kunnolla seistä, vaikka sitä ollaankin harjoiteltu. No, en mä ottanu mitään stressiä, koska kyseessä oli kuitenkin pentukehä, eikä siinä ihan kaikkea vaadita kuitenkaan.

Hiukan meinasi mennä hyppelyksikin Lucan kulkeminen kehässä, mutta sain mä sen hiukan askeliakin tekemään. Pek 2 tuli arvosteluksi ja ihan tyytyväinen olin ite arvosteluun, vaikka en enää muistakaan ihan kaikkea mitä Paula mulle arvostelulapusta tulkkasi. Olisin tietty voinu mennä tulkkipalveluun sen kanssa, mutta olin niin puhki, etten jaksanu.

Näyttelyssä parasta oli kuitenkin se, että näki muita schapeihmisiä. Oli ihanaa nähdä myös Jessen veli Onni, josta on kuulemma tulossa isukki :). Myös Nallehaukun Valo, eli Carlos oli kiva tuttavuus :).

Se mikä oli ikävää näyttelyssä oli tämä ruotsalaisten kotiinpäin vetäminen. Ite olin sitä nyt toistamiseen todistamassa. Helsingin Voittajassa -07 oli ruotsalainen tuomari ja tämä samainen ruotsalainen kasvattajatuomari, joka siis sillonkin veti koko potin kotiinsa. Mun pisti jo sillon niin hirveesti silmään hänen touhunsa kehän laidalla ja varsinki se koirien puunaaminen. Mä ihmettelin jo sillon, että miksi hän harjailee koiriaan trimmauspöydällä, koska schapeahan ei kuulu näyttelyihin harjata mitenkään. Se oli niin läpinäkyvää touhua mun mielestä jo sillon ihan kaikin puolin, joten väkisinkin pisti silmään.

Toi Tampereen touhu sitten kyllä jo meni multa yli hilseen....! Mä en ite kiinnittäny kauheesti huomiota mitä tää kasvattajatuomari touhusi kehän laidalla, vaikka ihan vieressä oltiin, mutta tietynlainen ennakkokäsitys oli mullakin jo ennen kehään menoa. Niinhän siinä kävi, että koko potti meni taas ruotsiin ja vielä ryp 3 sijoituskin tuli heille. En ole noista katkera vaan siitä, että peliä ei pelata rehellisesti! Mulle ihan sama kuka voittaa ja mitä voittaa, kunhan peli olis rehellistä. Tampereella se ei mitä ilmeisemmin ollut. Mä toivonkin, että tämä kasvattajatuomari nyt jäisi kiinni kampausnesteiden käytöstä siitäkin huolimatta, vaikka näytteet otettiin vääränlaisiin purkkeihin. Onnex asia sentään on laitettu vireille :)! Mä kun oon sellanen, etten suodata yhtään vääryyttä tässä maailmassa, enkä epärehellisyyttä. Niin ja ne hurjat jutut mitä tästä kasvattajatuomarista olen kuullut ja lukenut niin ihmettelempä vaan miten hän edes kehtaa enää viedä koiriaan kehään, mutta häntä ei kai juurikaan mikään sitten taida hävettää. Sekin vielä, että hän siellä ylipäätään kampaili koiraansa niinkuin teki Helsingissäkin. Schapehan on ns. luomukoira, eikä sitä kuulu näyttelyitä varten laittaa millään tavalla vaan sen kuuluu näyttää työkoiralta. Jos tollanen kampaaminen ja puunaaminen olis sallittua tän rodun kohdalla niin mun mielestä se ei enää palvelis tätä rotua.

Luin Koiramme lehdestä kerran erään Suomalaisen ulkomuototuomarin haastettelun. Hän sanoi siinä, että näyttelyissä pitkäkarvaisten koirien omistajien on helppo peittää koirien rakenteelliset viat turkin alle puunaamalla ja laittamalla niitä. Hän sanoi itse arvostavansa enemmän koirassa rakenteellisia ominaisuuksia, kuin sitä, että koira olisi hienosti puunattu ja laitettu. Siksipä siis ei moni uskaltaudu menemään pitkäkarvaisen koiransa kanssa metsään, kun turkki voi mennä pilalle. Tämä ulkomuototuomari oli sitä mieltä, että koiran pitää saada näyttää koiralta ja olla koira. Kumpa toi olis päteny Tampereellakin :).

No, eipä auta muu kuin toivoa, että valitukset menee läpi. Kyllä mussakin on sen verran ryhmähenkeä, että boikottiin osallistun kyllä :)!

Mitä muuten näyttelyyn tulee niin ihanaa oli myös nähdä Sinin ja Sonicin tanssiesitys! Se oli aivan loistava! Ite olisin kyllä halunnu jo sen jälkeen kotiin ja Jenni myös, mutta Anu halusi katsoa vielä ryhmät, joten lupauduttiin jäämään. Jatkossa en kyllä varmasti enää jaksa jäädä loppuun asti näyttelyitä seuraamaan, mutta ainakin siihen asti, että nään kuinka schapet pärjää. Mua kun ei oikeestaan kiinnosta muut kuin schapet noissa näytelmissä :).

Tokoilua ja lenkkeilyä

Oltiin tänään schapeporukan kanssa tokoilemassa Kupittaalla. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta muutama kuitenkin, eli siis minä ja koirat, Kati ja Rasa ja uusi tuttavuutemme Peppi (Trasseli -kennelin kasvatti) ja hänen perheensä.

Tunti siinä tokoiltiin, kukin omaan tahtiinsa. Mä otin tottista ensin Jessen kanssa ja Luca jäi autoon haukkumaan protestiksi. Jesse totteli niin mallikkaasti vaikka suoritukset ei ehkä niin täydellisiä olleetkaan. Tokossa sitä on kuitenkin helppo pitää vapaana, kun se ei välitä silloin häiriöstä juurikaan, vaikka sitä paljon oli tälläkin kertaa.

Lucakin totteli suhteellisen hyvin, mutta koska se on pentu niin kärsivällisyyttä ei vielä ole kovin paljoa. Lucan kanssa otettiin kuitenkin hiukan sivulle menoa, joka siis tapahtuu sillä edelleenkin pomppien. Maahan, paikka ja luoksekutsua otettiin myös.

Katin ja Rasan kanssa lähdimme vielä kaupunkikävelylle ja ajelemaan Förillä. Hiukan koirat säpsähti, kun Föri tömähti laituriin ja häntä koipien välissä sinne menivät, mutta muuten meni Förillä matkustaminen kaikilta koirilta hyvin. Luca kylläkin hiukan loppulenkistä väsyi ja alkoi kiusaamaan Jesseä. Ihana oli kyllä ulkoilla, kun sää oli todella mahtava :)!

Nyt mulla nukkuu täällä makkarissa kaksi väsynyttä ja tyytyväistä koiraa :).

Ruokapohdiskeluja

Koirilla pääsi taas jälleen jostain syystä pari viikkoa sit mahat löysälle. Rupesin sitten taas antamaan ihan pelkkää naudanmahaa maitohappojen kera ja pikkuhiljaa mahat muuttui paremmaksi. Kun ensimmäiset kiinteät kakat tuli niin päätin taas pikkuhiljaa alkaa lisäämään nappulaa ruokaan vaan kuinka ollakaan, mahat meni kummallakin taas ihan sekaisin. Jessellä jopa vesiripulille. No, eipä auttanu muu kuin pikkuhiljaa alkaa taas herkitseen barffausta.

Nyt on barffattu muutama päivä ja koirilla alkaa mahat oleen ihan normaalissa kunnossa :). Jesse vaan kun ehti sillon joskus kyllästymään barffiin niin siirryin sen kanssa takasin nappuloihin ja aloin antamaan Defu -merkkistä luomunappulaa, joka sopikin Jesselle vallan hyvin ja maha oli kunnossa useita kuukausia.

Todennäköisesti koirilla ollut nyt varmaan jotain sitkeää mahatautia tms. En usko, että se nappuloista johtui, koska kummatkin ripuloi. Se vaan tuli kuitenkin jälleen todettua, että raaka liha se koiran tiellä pitää ja paljon parempaa mahalle ja koko koiralle, kuin nappulat.

Eilen sitten kävinkin taas hakemassa täydennystä lihavarastooni ja ostin koirille ankanlihaa, possun munuaisia, muutaman rustoluun ja jauhettua siipeä. Soseita olin ite tehny pakkaseen. Kummatkin on vetäny ruokansa hyvällä ruokahalulla, jopa Jesse joka jossain välissä kyllästyi niin barffiin, että nyrpisti vaan nenäänsä.

Luca on taas kasvanu kauheesti ja sille on kasvamassa melko paksu turkki. Ainakin siltä tuntuu sitä kammatessa :). Nyt on alkanu selkeesti menemään pentukarva takkuun ja tassut tummuu koko ajan. Sillä on kohta melkein mustat sukat jalassa :).

Ikää sillä on vasta hiukan reilu 6,5 kk ja se on jo 48 cm korkea. Saa nähdä kasvaako yli-isoksi. Pennunpyöreys on alkanu nyt häviimään ja lantio on alkanu muokkautuun selkeemmäksi. Nyt näkee jo selkeen ylöspäin nousevan lantion linjan.

Tällaisia mietteitä siis tänään. Nyt koirien kanssa ulos :)!

Tapahtumia kerrakseen

Eilen matkattiin koirien kanssa kohti Someroa. Lähtötohinoissa oli taas omat puuhansa. Monta kassia oli menossa kämpästä ulos ja siinä samassa myös koirat. Mulla siis on tapana viedä aina kaikki kerralla ja nytkin oli selkäreppu, pussiin pakattu tuoli olalla ja samoin käsilaukku, matkalaukku toisessa kädessä, koirat ja niiden muonat ja roskapussitkin vielä päätin samalla kerralla viedä. No, matkaan päästiin kuin päästiinkin vaikka siinä lähtötohinoissa jäi Jessellä tassu oven väliin, mut onnex ei sentään mitään vakavampaa tapahtunu :).

Jesse taas tapansa mukaan stressasi autossa, vaikka annoin noita aputippoja aika tiuhaan tahtiin eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ne on ihan hyödyttömiä sille. Mulle niistä sen sijaan on ollut apua, jos joku tilanne tai asia on stressannu :). Eilen illalla jo aloin jännittämään tämän päiväistä näyttelyä ja siihen jännitykseen niitä tippoja otin ja jännitys laukesi todella hyvin ja sain yönikin nukuttua kunnolla :).

Aamulla sitten pääsimme matkaan noin 8.45 paikkeilla. Jesse jäi mun vanhempieni seuraksi siksi aikaa. Mulla ja Lucalla taas matka suuntasi ensin kohti Saloa, josta Piihovin pihalta poimin kaverini Anun ja Jennin matkaan mukaan ja sieltä sitten suuntasimme Helsinkiin. Kaapelitehtaalla oltiin joskus 11.30 paikkeilla.

3 Schapea oli ilmoitettu, mutta Luca oli ainut, joka oli paikalla. Rakennearviota lähdettiin hakemaan, mutta täytyy sanoa, että hienosti meni, vaikka mulla ei mitään tavoitteita ollutkaan. Pek 1, kp ja Rop -pentu on ihan hieno saavutus :)! Mä kyllä aattelin, että tuomari sanoo rakenteesta, että on liian raskas, mut ei se maininnu ees sinne päinkään.

Luca esiintyi hienosti kehässä. Kulki nätisti mun vierellä häntä pystyssä ja tuomarillekin oli oikein kiltti. Ei yhtään yrittäny hyppiä vastaan ja riehua vaan antoi oikein kiltisti katsoa silmät ja hampaat ja muutenkin tutkia :). Tassuja mä jouduin kyllä asettelemaan, kun seisominen ei vielä oikein kunnolla luonnistunu muuten. Sitä siis täytyy yrittää vielä treenailla.

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä päivästä selvitty. Helsingistä selvittiin muutaman "mutkan" kautta takaisin Somerolle, jossa Jesse oli meitä kuulemma ajoittain kaipaillu. Oli käyny katsomassa aina välillä rappusilla, että missä ne oikein on ja oli ollu vähän hämillään, kun mä olin ottanu vaan Lucan mukaan, enkä häntä ollenkaan. Voi pientä :(. Kyllä mä sille kourallisen lihapullia annoin ja rapsutukset lohdutukseksi, kun tulin ja niin innoissaan se oli ja häntä vaan pyöri, kun se tervehti koko konkkaronkkaa, eli mua, Lucaa, Anua ja Jenniä :)!

Siinä sitten söimme meillä ja aloimme tekemään lähtöä takaisin Turkuun. Mä pakkasin koirat autoon, laitoin avaimen auton suulle, mutta en vielä käynnistäny autoa. Sitten mä laitoin auton oven kiinni, kun oli suunnitelmissa vielä mennä hakemaan jotain sisältä ja siinä samassahan sitten Luca hyppäsi etupenkille ja laittoi auton ovet lukkoon. Siinäpä sitten episodi syntyikin :D. Anu ja Jenni lähtivät jo takaisin Turkuun ja mä jäin miettimään mun vanhempien kanssa, kuka sais auton ovet auki. No, mun vanhemmat soitti tutulle autonkorjaajalleen, josko se saisi tiirikoitua oven auki ja mä lähdin huristeleen Turkuun hakeen vara-avainta siltä varalta, ettei sitä saataiskaan auki ja koko ajan mä surin noita koiria, kun ne joutui siellä autossa ootteleen ulkona, mut eihän niillä siellä mitään hätää ollu. Mä olin päässy jo melkein Piikkiön kohdalle, kun mun äitini soitti ja sanoi, että auton ovet on nyt auki, että käänny vaan takasin. Oli ihana helpotus :).

Nyt sitten olen jo turvallisesti takasin täällä kotona Turussa ja koirat nukkuu tyytyväisinä lattialla. Luca tapansa mukaan selällään tassut kohti taivasta :).

Ehkäpä taas jotain opin, enkä enää ikinä jätä avaimia auton suulle missään tilanteessa!

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt on kaksi onnellista koiraa ja heidän emäntänsä levollisina kotona ja emäntä häipyy pikkuhiljaa yöpuulle.

Jessen synttärit oli ja meni

Nyt on sit Jessen synttärit juhlittu. Vieraana oli Awa omistajansa Hannan kanssa. Jesse lähinnä sivusta seurasi touhuja ja yritti jossain välissä vähän komentaa Awaa ja yritti myös anteeksi pyydellen lepytellä mua, kun hiukan toruin sitä Awan komentelusta. Jesse sai lahjaksi sellaisen punaisen possun ja yritän nyt vähän vaalia sitä, ettei ihan heti rikkoisi. Jessellä kun on tapana repiä kaikki pehmolelut. Luca on selkeesti hellempi pehmolelujen kanssa.

Lucasta puheen ollen. Sillä näyttää taas olevan kasvupyrähdys meneillään. Mä oonkin kattonu, että se olis parin viime päivän aikana kasvanu Jessestä ohi ja niinhän se onkin. Säkä jo huimat 47 cm eikä se ole vasta kuin 6 päivää yli 6 kk! Iso jätkä siitä on edelleen tulossa. No se ei kyllä mua haittaa, kun tykkään näistä hieman kookkaammista schapeista :). Saa nähdä mitä tuomari sanoo sen koosta ens viikonloppuna vai sanooko mitään.

Me ei olla edelleenkään treenattu paljoa kehäkäyttäytymistä. Seisomista kylläkin hieman, mut paljon joutuu Lucaa vielä asettelemaan. Mutta kun mulla ei ole niitä tavoitteita niin ei jaksa stressata sillä asialla. Menee miten menee, pääasia että muuten on mukava näyttelyreissu ja yx mitä odotan kovin on Oodin näkeminen :). Ihanaa nähdä Lucan sisko. Toivottavasti tulen näkemään jatkossa myös muitakin sisaruksia tavalla tai toisella :).

Nyt täytyy lopetella ja viedä koirat ulos, mut palailen taas toiste!

Taas tavattiin rotukavereita :)!

Nukuin taas aamulla pitkään, eikä tullut pelkäämääni soittoa töistäkään, joten sain vapaapäivän viettää ihan rauhassa :). Lucalla on taas hieman ollut takapakkia sisäsiisteyden kanssa. Oli tehnyt pari kertaa yön aikana kakat sisälle ja yhdet pissit. Aamulla sitten, kun käytin koirat ulkona niin kummallakin oli mahat löysällä ja ainakin Jessen kanssa jouduin peppupesulle. Suureksi syyksi epäilen niitä herkkuja mitä eilen saivat mun vanhempien luona. Tiedä sit mikä niistä sen mahan löysyyden aiheutti. Ehkäpä tuon tähden Lucakin oli yöllä kakkinut sisälle, vaikka se ei sillon vielä löysää ollutkaan. Joku siellä mahassa ehkä oli vaivannut. En sitten aamulla antanut noille mitään ruokaa, jotta saa mahat rauhoittua.

Klo 13 oli taas schapetapaaminen Jyrkkälässä. Paikalla oli Kati ja Rasa ja Minna-Mari ja Jinne. Luca näytti viihtyvän hyvin Jinnen seurassa. Jinne on todella iso narttu. Taiskohan olla jotain 52-53 cm korkea. Tuo Luca vaan on niin jytky, että se ei paljoa pienemmältä kyllä näyttäny. Vielä pienemmältä se ero näytti Rasaan, joka siis on noin 50 cm korkea. Välillä jopa kattelin, että onko jopa lähes samankorkuinen, mutta mittaustulos täällä kotona näyttää kyllä olevan nyt tuon 46,5 cm. Ovat siis Jessen kanssa samankokoisia tällä hetkellä.

Ihailin Rasan turkin väriä, se kun on niin ihanan tumma. Rasa on ollut kuulemma pentuna saman värinen kuin Luca. Lucallakin on todella tummaa karvaa tassuissa ja rintakehässä. Ylempänä kropassa taas on vaaleempaa harmaata. Kyllä se nyt ainakin näyttäis siltä, että olis muuttumassa samanväriseksi, kuin Rasa.

Kaikenlaista taas suunniteltiin ja nyt olis ainakin suunnitelmissa, että menisimme schapeporukan kanssa esim. Kupittaalle treenaileen tokoa joku kerta ilman mitään ohjaajia. Voimme sit keskenään antaa toisillemme vinkkejä. Myös jälki ja rauniohakua oon vähän kaavaillut meiän ohjelmaan, mutta pitää ensin perehtyä noihin hieman itekin. Jäljen alkeita oon jo itelleni selvittäny ja Jessen kanssahan me kerran se pieni jälki tehtiinkin. Se oli kyllä ihan kivaa :).

Illemmalla kävin vielä tekemässä koirien kanssa kunnon lenkin. Tosin tuli sit kyllä mieleen, että teinköhän Lucan kanssa vähän liian pitkän lenkin. Se kun rupes lenkin loppupäässä osoittaan sillä tavalla väsymisen merkkejä, että rupes hihnassa kiusaamaan Jesseä näykkimällä. Käytiin kuitenkin tsekkaamassa missä se rauniorata sijaitsee ja suurin piirtein perille löydettiinkin. Täytyy joku päivä vielä auton kanssa mennä tsekkaamaan se paikka.

Niin ja kävin tänään taas vähän shoppailemassakin. 78 € hurahti taas ja mihinkäs muuhun kuin koiriin :D. Ostin pari koulutuskirjaa. Ekassa kirjassa oli ihan tottelevaisuuden perusteita ja toinen kirja oli nimeltään Koirien käytöskoulu. Kummastakin löysin hyviä vinkkejä joihinkin juttuihin.

Huomenna vietetään sitten Jessen 2 -vuotis synttäreitä. Pitää aamulla köydä ostamassa jostain maksalaatikkoa ja nakkeja ja tehdä sille siitä kakku. Mopsityttö Awa on huomenna tulossa juhlistamaan Jessen synttäreitä. Niistä kemuista kerron sitten myöhemmin lisää :)!

Pienimuotoinen schapemiitti Somerolla

Matkasin tänään koirien kanssa vanhempieni luo Somerolle. Jesse taas tapansa mukaan stressasi autossa, eikä noista Bachin aputipoista ollu mitään hyötyä, vaikka ihan varttin väleinkin niitä annoin eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan :(. Pitää varmaan vielä etsiä oikeaa annosta ja jutella eläinten luontaisterapeutin kanssa. Lucallakin meinaa pinna mennä ja komentaa Jesseä, kun Jesse stressaa autossa. Pitänee varmaan ostaa jokaista pitempää matkaa varten noille polvilumpioluut. Pureskelu on ennenkin Jessen rauhoittanu autossa. Mä kun en halua sille mitään rauhoittavia lääkkeitä antaa.

Somerolla tavattiin sitten Rekku (Boisterous kennelin kasvatti). Rekku tuli meille leikkimään ja koirat sai painaa isolla pihalla sielunsa kyllyydestä :). Rekkua oli ilo katsella. Sillä on mahtavan upea turkki ja paksu, runsaskarvainen häntä. Todella kaunis koira :). Niin ja onhan se tietysti upeaa sukujuurta, kun on Jessen siskopuolen poika :). Jessen iskä (Boisterous Neron Nepales) kun on Rekun ukki. Oli kuulemma Rekku tunnistanut jo pihassa, että mihin tultiin. Oli laittanu kuulemma kunnon vetovaihteen päälle :D. Lupasivat vielä Rekun omistajat tulla meidän schapetapaamisiinkin aina, kun ovat Turussa :).

Huomenna meillä onkin taas schapemiitti täällä Turussa. Mä oon kyllä varalla töissä tunnin verran aamulla, kun meiltä puuttui varallaolija. Pidän kyllä sormet ja varpaat ristissä, ettei klo 7-8 välillä tuu soittoa töihin.

Kaiken lisäx mulla olis suunnitelmissa mennä tsekkaamaan rauniorata nyt viikonlopun aikana. Se on jossain täällä suhteellisen lähellä mua ja yritin sitä kerran hakea Jessen kanssa, mutta en löytäny. Tuon jäljen lisäksi kun myös rauniohaku kiinnostaa, mut tällä hetkellä ei oo mahdollisuutta oikeen mennä mihinkään ryhmään treenaileen, kun harjoitusajat on niin myöhään. Pitänee siis ostaa kirja tuotakin harrastusta varten ja perehtyä siihen sen kautta tarkemmin, kun on kuitenkin näin hyvät mahdollisuudet sitäkin harrastaa :).

Nyt täytyy lopetella. Kerron sitten myöhemmin lisää meiän schapetapaamisista :).

Shoppailua koirien kanssa

Tänään Luca pääsi ekalle hiukan pidemmälle kävelylenkilleen. Käveltiin noin vajaa 2 km matka eläinkauppaan.


Taas hurahti rahaa lähemmäs 100 €, mut kaikki ostokset oli kyl ihan tarpeellisia :). Ostin kummallekin koiralle vedonestopannat. Sellaiset siis, jotka saa kaulapantaan kii ja otettiin ne sit saman tien käyttöön. Kaiken lisäksi Jessen ruokakokeilut jatkuvat tuon sen muuttuvan turkin tähden. Ostin sille pienen pussin Hill'sin natures best adultia, koska tarkotus olis, että voisin noille sitten myöhemmin syöttää samaa nappulaa, kun Lucakin tuosta vielä kasvaa aikuiseksi. Oon vaan niin kovin tyytyväinen ollut tuohon ruokaan. Näytin Jessen turkkia myyjälle ja hän veikkasi myös, että haalistumiseen voi olla yhtenä syynä myös ruoka. Myyjä tarjosi mulle Royal Caninin settereille tarkoitettua ruokaa, koska hänellä oli omakohtaiset kokemukset siitä, että hänen setterinsä haalistunut turkki tummeni sillä. No, mä kyllä siltikin päädyin tuohon Hill'sin natures bestiin. Varsinki Lucalle se on sopinu kuin nyrkki silmään :).


Valkosipulitableteitakin tuli ostettua hieman isompi purkki, kun Luca ei tuota jauhetta suostu syömään. Kaiken lisäksi, kun kassalle pääsin niin Lucahan vielä päätti, että äiskä saa ostaa myös kuivattua lihaisaa jauhetta ja otti sellaisen sitten vielä hyllystä ja hajotti lattialle. No, pussi ei mennyt niin hajalle, että kaikki jauheet olis levinny vaan jauheet säilyi sentään pussissa :). Se on niin nopee pikkumies, että sen kanssa saa olla tarkkana, kun menee eläinkauppaan :).


Sitten matkamme jatkui takaisin kotiin päin. Paluu matka oli sellasta, että koirat yritti ajoittain saada vedonestopantaa pois siinä onnistumatta :D. Välillä vetivät kumpikin vasenta kylkeään ja kuonoaan pitkin kävelytietä. Mahtoi ihmiset kattoa, kun mä vedin koiria perässä ja koirat taas laahasivat kuonoaan ja kylkeään maassa :D. No, hiukan ne siinä loppumatkasta jo alkoivat tottumaan ja noiden pantojen todellisen tehon huomasin, kun vastaan tuli yksi kultainennoutaja omistajansa kanssa ja tää noutaja hieman ärisi mun poitsuille ja tietenki poitsut vähän perään niin yhdellä kädellä oli kumpikin hallittavissa ja ohitus meni siinä mielessä suhteellisen hyvin :). Ihanaa oli myös kulkea, kun ei kax hinaajaa vetäny hihna kireellä, eikä tarvinnu juurikaan hihnasta nykiä :). Loppumatka siis meni jo melko mallikkaasti :).


Sellainen kauppareissu siis tänään. Huomenna vielä töitä ja sit toivottavasti ehkä koko pitkä viikonloppuvapaa. Perjantaina matka käy Somerolle ja toivottavasti tavataan siellä myös Rekku (Schapendoes myös).

Ulkoilua talvisäässä

Jesse herätti mut tänään jo tosi aikaisin aamulla. Se melkeimpä pakotti mun nousemaan klo 6.00 aamulla, vaikka tälleen vapaapäivänä olisin kyllä mieluusti nukkunu pidempään. Se kulki edestakaisin makuuhuoneessa ja läähätti kovin. Mulla kävikin mielessä, että olisko sillä maha sekaisin eilisistä possunkorvista. Olin tilannut niitä eläinkauppa Pikkulinnan kautta 100 kpl:tta hintaan 55 €. Nyt on hetkeksi aikaa koirilla niitäkin syötävänä :)! Nuo ovat siis Nellin kanaherkun tuotteita.

En tiedä mikä hätä sillä oli, koska se rauhottui heti, kun avasin kunnolla makuuhuoneen oven. En sitten enää kyllä ite saanu unta ja menin koirien kanssa ulos. Eikä sillä mahakaan ollut kuralla.

Lähdin sitten aamupäivästä taas koirien kanssa koirapuistoon ja räpsin siellä muutaman kuvan ja otin hiukan poseerauskuvia Lucasta täällä kotona sisälläkin. Koirilla oli kova meno päällä. Se on kyllä kiva, kun nuo kaksi jaksavat ja osaavat leikkiä hienosti keskenään :)! Niillä on valtava vauhti päällä ja ottavat ihan kunnon painimatseja keskenään :D! Lucaa ei edes lumipaakut haitanneet juurikaan, vaikka niitä oli tassut ja koko mahan alusta täynnä :).

Koirapuistoilun jälkeen kävin vielä hieman ostoksilla eläinkaupassa. Olin Mustista ja Mirristä tilannut nimilaatat koirille ja hain ne ja ostin vähän myös koulutusnameja. Sitten hain Kaarinan luontaistuotekaupasta Rescue Remedyn Bach aputippoja Jessen autoilustressin helpottamiseen, mutta luin, että ne sisältää alkoholia. Pistin viestiä Kitiskan keskustelupalstalle, jotta saisin selvyyden uskallanko noita nyt Jesselle antaa ja jos niin kuinka paljon. Mulla on jo yksi eläinten luontaishoitoihin tarkoitettu kirja, mutta ostin sitten vielä tuolta luontaistuotekaupasta toisenkin. Tämä uudempi on Merja Lindströmin kirjoittama Homeopatiaa ja luonnonlääkintää eläimille ja vaikuttaa myös hyvältä kirjalta. Nyt nuo kaksi kirjaa voivat sitten täydentää toinen toisiaan :).

Pari viikkoa vielä ja sit mennään Lucan kanssa näytelmiin. Hiukan ollaan seisomista harjoiteltu ja vähän näyttelyhihnassa kävelyä, mutta voi olla, että viimisellä viikolla ennen näyttelyitä vasta treenataan hiukan enemmän. En oo viittiny ottaa mitään stressiä siitä. Onhan kyseessä vain kuitenkin pentunäyttely ja se riittää, kun tuomari näkee liikkeet ja koira ees hetken pysyy paikallaan seisomassa. Mielenkiintoista nähdä ketä muita schapeja omistajineen siellä on.....vai onko ketään :). Ite anoin töistä näyttelyiden jälkeisen maanantain vapaaksi. Saa nähdä onnistuuko. Sais vähäsen levättyä näyttelypäivän jälkeen, kun ne on kuitenkin aika uuvuttavia päiviä ja varsinki, jos pitää odotella kehien alkua.

Tällaista siis tänään :)!

Schapetapaaminen

Tänään oltiin taas schapemiitissä Jyrkkälän koirapuistossa. Nyt meitä oli hiukan enemmän. Paikalla oli 5 ihmistä ja 5 koiraa. Mukana siis olivat Buffing Rasavillius, eli Rasa ja Kati sekä Buffing Jinne-Amelie, eli Jinne ja Minna-Mari poikansa kanssa ja Buffing Non-Stop, eli Jippu ja Hilkka ja mun pojat. Buffing -kasvatit siis jälleen hyvin edustettuina ja Jesse ainoana Lumikuonolaisena ja myöskin ainoana mustavalkoisena :).

Vaikka oli pakkasta niin ihanaa oli, kun koirat saivat temmeltää keskenään :). Tuo Jyrkkälän koirapuisto siitä kiva tapaamispaikka, että siellä ei paljoakaan käy muita koiria ja se on kuitenkin ihan valtavan iso ja siisti puisto ja kyllä siellä hiukan jotain näkikin.

Jostain syystä muun rotuisten koirien omistajat eivät uskaltautuneet tulla meiän sekaan vaan kattelivat aitauksen ulkopuolelta, että mitäs koiria tuolla juokseekaan. Oltiinkohan me sit niin pelottavan oloisia tai jotain :D!

Jesse taas komenteli Lucaa, kun Luca leikki toisten kanssa. Se ei jostain syystä aina tykkää, että se leikkii toisten koirien kanssa. Se keskittyi aika paljon Lucan paimentamiseen ja kun Luca paini Jipun kanssa niin Jessen oli ihan pakko tulla siihen nylpyttämään Lucaa. Luca taas ei juurikaan mitään välittäny Jessen pomottamisista :).

Nyt taas huomasi, että Jessellä on korvat palautumassa. Se seikkaili taas ihan omilla teillään tuolla koirapuistossa ja sehän lähtee myös kauas musta, mutta kun kutsuin sen luo niin tuli taas ihan lentäen, eikä tarvinnu kuin kerran kutsua :)!

Tosi kivaa oli jälleen ja varsinki kun nyt oli porukkaa hiukan enemmän. Keväämmällä mukaamme tulee yksi uusikin schapenpentu, joten innolla odotamme tämän uuden tuttavuuden tapaamista :). Laskin tässä, että jos kaikki pääsemme yhtä aikaa tapaamisiin niin meitä olis sit kasassa 8 koiraa ja omistajat. Siinä on jo ihan kiva määrä porukkaa, mutta kaikki uudet on tervetulleita mukaan :).

Nyt täytyy taas lopetella, mutta palailen pian :)!

Jäljen treenausta

Oon jo pitkään miettiny, että kiva olis ihan koirien ja omaksi iloksi mennä kokeileen jäljestämistä. Nyt ryhdyin suunnitelmista tekoihin. Kävin eilen ostamassa jälkiliinan ja perhemedioiden kustantaman Werner Bierethin kirjoittaman kirjan Jäljestäminen.

Kirjan ohjeiden mukaan tallasin pienen jäljen tuohon pellolle. Maa oli vaan niin jäässä, että oli todella vaikeeta saada maakoukkua paikoilleen. Siksi aikaa sain sen pysymään paikallaan, että sain ainakin Jessen kanssa mentyä kertaalleen tekemäni reitin läpi. Luca riuhtoi kyllä sen verran siinä, että se ei sitten enää paikallaan pysyny, enkä sitä sitten enää mihinkään saanu kiinni. Pitää odottaa, että maa sulaa tai yrittää löytää jokin paikka mihin toisen koiran sais kiinni.

Hanskat sai toimia jälkikilpenä, koska en tajunnu sellasta ostaa. Tosin aattelin kyllä jatkossa käyttää kilpenä ihan kärpäslätkää. Siihen kilven viereen sit tallasin metri kertaa metri kokoisen kolmion ja kolmiosta eteenpäin noin 10 askelta ja kolmioon ja joka askeleeseen laitoin namipalan. Lopuksi tein vielä pari sivuaskelta jäljen lopettamiseen ja sit puolikkaan ympyrän, johon laitoin askeleiden kohdalle namipalat, jotta koira päätyisi takaisin kolmioon.

Ensin piti Jesse käskeä maahan kolmion taakse, mutta se tuppas siitä aina nousemaan ylös ilman lupaa. No, lopulta se sit jäi maahan, kun annoin sille paikka -käskyn perään. Sitten annoin etsi -käskyn ja ensimmäisenä Jesse söi namit kolmiosta. Sitten lähdettiin seuraamaan janaa, mutta Jesse tuppasi välillä menemään mun taakse etsimään nameja myös. Hyvin se kuitenkin näin ekalla kerralla meni ja takaisin kolmioon päästiin lähes tallaamani reitin mukaan ja Jesse käytti hyvin nenäänsä :).

Täytyy iltalenkillä katsastella vähän maastoa, josko jostain löytyisi joku parempi alue. Pääsee sit Lucakin treenaileen jäljen alkeita :).

Päätin myös vaihtaa Jessen muonamerkkiä. Sen musta väri on alkanu todella haalistumaan ja esiin tunkee myös valkoista karvaa. Mä oonkin miettiny voisko se olla kastraatiosta tai ruoasta johtuvaa. Soitin asiasta eläinlääkäriin, mutta ei ne siellä osannu vastata asiaan. Sanoivat kuitenkin, että turkin kunto huononee joillakin kastraation myötä, mutta eivät osanneet tohon haalistumiseen ja valkoisiin karvoihin sanoa mitään. No, nyt on kokeilussa Eaglen Holistic select nappula joka sisältää anjovista, sardiineja yms. Sen muonan avulla kuulemma ainakin turkki pysyny hyvänä. Kaiken lisäx annan noille kummallekin omegaa sisältävää öljyä ja pitää varmaan taas alkaa antamaan pellavaöljyäkin. No, toivotaan ettei Jesse nyt ihan kokonaan muutu valkoiseksi :D. No, sama koira se silti on karvoihin katsomatta :). Pääasia, että pysyis muuten terveenä :).

Luca taas komistuu koko ajan. Mä mittailen sen säkää aika tiuhaan tahtiin. Viime mittauksesta se oli kasvanu jotain 3 mm, eli tällä hetkellä olis säkää 45,6 cm ja ikää on vasta 5,5 kk. Iso poitsu siitä on edelleen mitä ilmeisemmin tulossa :). Turkki tummuu koko ajan. Jännä nähdä minkä väriseksi se lopulta muuttuu. Naamassa on hiukan vaaleita karvoja, mut ei niin paljoa kuin esim. Oodi -siskolla tai Ransu -veljellä. Muuten kaikki musta väri on edelleen ihan hiilenmustaa. Tassuissa on myös todella tummaa väriä, vähän sekasin sekä mustia, että harmaita karvoja.

Ainakaan vielä ei ole mitään valtavia takkuja Lucalle ilmaantunut. Takkuaikaa odotellaan mielenkiinnolla :).

Jessen murkkuilu alkaa helpottaa

Koirat pääsi taas tänään juosentelemaan reiluksi tunniksi koirapuistoon. Kivaa oli kummallakin ja vauhtia riitti vaikka kuinka.

Nyt oon huomannu sen, että alkaa Jesselläkin taas löytyä korvat :). Alkaa vissiin murkkuilu pikkuhiljaa loppumaan. On jo paljon vauhdikkaammin tullut koirapuistossa kutsusta luokse, kun on muita koiria ollut tulossa puistoon. Tänäänkin tuli jopa jo toisesta käskystä lentäen luo ja Luca seurasi mallia perästä :). Siinä sit heti istutin koirat, annoin namit, vapautin ja vielä kovat kehut päälle. Istumaankin se on taas alkanu mennä jo kertakäskystä. Pahimman murkkuilun aikaan piti sitäkin hiukan harkiten toteuttaa. Ainut missä Jesse vielä harkitsee hiukan on se, että kun koirapuistosta lähdetään ja pitää laittaa panta kaulaan. Sieltä kun ei aina oo niin kiva lähteä pois, jos on paljon kivoja kavereita. No, onnex tuo Jesse on kuitenkin makupaloilla koulutettavissa, vaikkakaan ei pehmeän ja itsepäisen luonteensa vuoksi ole kuitenkaan aina niin helppo koulutettava.

Saa nähdä millainen mahtaa olla Luca riiviön murkkuikä. Vähän jo tuntuu niinkuin se olis sillä jo pikkuhiljaa alkamassa. Ei oikeen meinaa enää mennä kaikki opitut käskyt perille vaan saa useesti toistaa. Aikaisintaanhan se tuossa puolen vuoden iässä muistaakseni alkaa ja loppuu noin 2 vuoden iässä. Jessehän täyttää tuossa helmikuun 1. pvä 2 -vuotta.

Luca alkaa olla jo lähes Jessen kokoinen. Mielenkiintoista nähdä minkä kokoinen siitä tulee. Hyvin sille ainakin ruoka maistuu :). Siitä on tulossa komea poika.

Nyt toivottelen hyvät yöt ja painun pehkuihin.