Tokoilua ja lenkkeilyä

Oltiin tänään schapeporukan kanssa tokoilemassa Kupittaalla. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta muutama kuitenkin, eli siis minä ja koirat, Kati ja Rasa ja uusi tuttavuutemme Peppi (Trasseli -kennelin kasvatti) ja hänen perheensä.

Tunti siinä tokoiltiin, kukin omaan tahtiinsa. Mä otin tottista ensin Jessen kanssa ja Luca jäi autoon haukkumaan protestiksi. Jesse totteli niin mallikkaasti vaikka suoritukset ei ehkä niin täydellisiä olleetkaan. Tokossa sitä on kuitenkin helppo pitää vapaana, kun se ei välitä silloin häiriöstä juurikaan, vaikka sitä paljon oli tälläkin kertaa.

Lucakin totteli suhteellisen hyvin, mutta koska se on pentu niin kärsivällisyyttä ei vielä ole kovin paljoa. Lucan kanssa otettiin kuitenkin hiukan sivulle menoa, joka siis tapahtuu sillä edelleenkin pomppien. Maahan, paikka ja luoksekutsua otettiin myös.

Katin ja Rasan kanssa lähdimme vielä kaupunkikävelylle ja ajelemaan Förillä. Hiukan koirat säpsähti, kun Föri tömähti laituriin ja häntä koipien välissä sinne menivät, mutta muuten meni Förillä matkustaminen kaikilta koirilta hyvin. Luca kylläkin hiukan loppulenkistä väsyi ja alkoi kiusaamaan Jesseä. Ihana oli kyllä ulkoilla, kun sää oli todella mahtava :)!

Nyt mulla nukkuu täällä makkarissa kaksi väsynyttä ja tyytyväistä koiraa :).

Ruokapohdiskeluja

Koirilla pääsi taas jälleen jostain syystä pari viikkoa sit mahat löysälle. Rupesin sitten taas antamaan ihan pelkkää naudanmahaa maitohappojen kera ja pikkuhiljaa mahat muuttui paremmaksi. Kun ensimmäiset kiinteät kakat tuli niin päätin taas pikkuhiljaa alkaa lisäämään nappulaa ruokaan vaan kuinka ollakaan, mahat meni kummallakin taas ihan sekaisin. Jessellä jopa vesiripulille. No, eipä auttanu muu kuin pikkuhiljaa alkaa taas herkitseen barffausta.

Nyt on barffattu muutama päivä ja koirilla alkaa mahat oleen ihan normaalissa kunnossa :). Jesse vaan kun ehti sillon joskus kyllästymään barffiin niin siirryin sen kanssa takasin nappuloihin ja aloin antamaan Defu -merkkistä luomunappulaa, joka sopikin Jesselle vallan hyvin ja maha oli kunnossa useita kuukausia.

Todennäköisesti koirilla ollut nyt varmaan jotain sitkeää mahatautia tms. En usko, että se nappuloista johtui, koska kummatkin ripuloi. Se vaan tuli kuitenkin jälleen todettua, että raaka liha se koiran tiellä pitää ja paljon parempaa mahalle ja koko koiralle, kuin nappulat.

Eilen sitten kävinkin taas hakemassa täydennystä lihavarastooni ja ostin koirille ankanlihaa, possun munuaisia, muutaman rustoluun ja jauhettua siipeä. Soseita olin ite tehny pakkaseen. Kummatkin on vetäny ruokansa hyvällä ruokahalulla, jopa Jesse joka jossain välissä kyllästyi niin barffiin, että nyrpisti vaan nenäänsä.

Luca on taas kasvanu kauheesti ja sille on kasvamassa melko paksu turkki. Ainakin siltä tuntuu sitä kammatessa :). Nyt on alkanu selkeesti menemään pentukarva takkuun ja tassut tummuu koko ajan. Sillä on kohta melkein mustat sukat jalassa :).

Ikää sillä on vasta hiukan reilu 6,5 kk ja se on jo 48 cm korkea. Saa nähdä kasvaako yli-isoksi. Pennunpyöreys on alkanu nyt häviimään ja lantio on alkanu muokkautuun selkeemmäksi. Nyt näkee jo selkeen ylöspäin nousevan lantion linjan.

Tällaisia mietteitä siis tänään. Nyt koirien kanssa ulos :)!

Tapahtumia kerrakseen

Eilen matkattiin koirien kanssa kohti Someroa. Lähtötohinoissa oli taas omat puuhansa. Monta kassia oli menossa kämpästä ulos ja siinä samassa myös koirat. Mulla siis on tapana viedä aina kaikki kerralla ja nytkin oli selkäreppu, pussiin pakattu tuoli olalla ja samoin käsilaukku, matkalaukku toisessa kädessä, koirat ja niiden muonat ja roskapussitkin vielä päätin samalla kerralla viedä. No, matkaan päästiin kuin päästiinkin vaikka siinä lähtötohinoissa jäi Jessellä tassu oven väliin, mut onnex ei sentään mitään vakavampaa tapahtunu :).

Jesse taas tapansa mukaan stressasi autossa, vaikka annoin noita aputippoja aika tiuhaan tahtiin eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ne on ihan hyödyttömiä sille. Mulle niistä sen sijaan on ollut apua, jos joku tilanne tai asia on stressannu :). Eilen illalla jo aloin jännittämään tämän päiväistä näyttelyä ja siihen jännitykseen niitä tippoja otin ja jännitys laukesi todella hyvin ja sain yönikin nukuttua kunnolla :).

Aamulla sitten pääsimme matkaan noin 8.45 paikkeilla. Jesse jäi mun vanhempieni seuraksi siksi aikaa. Mulla ja Lucalla taas matka suuntasi ensin kohti Saloa, josta Piihovin pihalta poimin kaverini Anun ja Jennin matkaan mukaan ja sieltä sitten suuntasimme Helsinkiin. Kaapelitehtaalla oltiin joskus 11.30 paikkeilla.

3 Schapea oli ilmoitettu, mutta Luca oli ainut, joka oli paikalla. Rakennearviota lähdettiin hakemaan, mutta täytyy sanoa, että hienosti meni, vaikka mulla ei mitään tavoitteita ollutkaan. Pek 1, kp ja Rop -pentu on ihan hieno saavutus :)! Mä kyllä aattelin, että tuomari sanoo rakenteesta, että on liian raskas, mut ei se maininnu ees sinne päinkään.

Luca esiintyi hienosti kehässä. Kulki nätisti mun vierellä häntä pystyssä ja tuomarillekin oli oikein kiltti. Ei yhtään yrittäny hyppiä vastaan ja riehua vaan antoi oikein kiltisti katsoa silmät ja hampaat ja muutenkin tutkia :). Tassuja mä jouduin kyllä asettelemaan, kun seisominen ei vielä oikein kunnolla luonnistunu muuten. Sitä siis täytyy yrittää vielä treenailla.

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä päivästä selvitty. Helsingistä selvittiin muutaman "mutkan" kautta takaisin Somerolle, jossa Jesse oli meitä kuulemma ajoittain kaipaillu. Oli käyny katsomassa aina välillä rappusilla, että missä ne oikein on ja oli ollu vähän hämillään, kun mä olin ottanu vaan Lucan mukaan, enkä häntä ollenkaan. Voi pientä :(. Kyllä mä sille kourallisen lihapullia annoin ja rapsutukset lohdutukseksi, kun tulin ja niin innoissaan se oli ja häntä vaan pyöri, kun se tervehti koko konkkaronkkaa, eli mua, Lucaa, Anua ja Jenniä :)!

Siinä sitten söimme meillä ja aloimme tekemään lähtöä takaisin Turkuun. Mä pakkasin koirat autoon, laitoin avaimen auton suulle, mutta en vielä käynnistäny autoa. Sitten mä laitoin auton oven kiinni, kun oli suunnitelmissa vielä mennä hakemaan jotain sisältä ja siinä samassahan sitten Luca hyppäsi etupenkille ja laittoi auton ovet lukkoon. Siinäpä sitten episodi syntyikin :D. Anu ja Jenni lähtivät jo takaisin Turkuun ja mä jäin miettimään mun vanhempien kanssa, kuka sais auton ovet auki. No, mun vanhemmat soitti tutulle autonkorjaajalleen, josko se saisi tiirikoitua oven auki ja mä lähdin huristeleen Turkuun hakeen vara-avainta siltä varalta, ettei sitä saataiskaan auki ja koko ajan mä surin noita koiria, kun ne joutui siellä autossa ootteleen ulkona, mut eihän niillä siellä mitään hätää ollu. Mä olin päässy jo melkein Piikkiön kohdalle, kun mun äitini soitti ja sanoi, että auton ovet on nyt auki, että käänny vaan takasin. Oli ihana helpotus :).

Nyt sitten olen jo turvallisesti takasin täällä kotona Turussa ja koirat nukkuu tyytyväisinä lattialla. Luca tapansa mukaan selällään tassut kohti taivasta :).

Ehkäpä taas jotain opin, enkä enää ikinä jätä avaimia auton suulle missään tilanteessa!

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt on kaksi onnellista koiraa ja heidän emäntänsä levollisina kotona ja emäntä häipyy pikkuhiljaa yöpuulle.

Jessen synttärit oli ja meni

Nyt on sit Jessen synttärit juhlittu. Vieraana oli Awa omistajansa Hannan kanssa. Jesse lähinnä sivusta seurasi touhuja ja yritti jossain välissä vähän komentaa Awaa ja yritti myös anteeksi pyydellen lepytellä mua, kun hiukan toruin sitä Awan komentelusta. Jesse sai lahjaksi sellaisen punaisen possun ja yritän nyt vähän vaalia sitä, ettei ihan heti rikkoisi. Jessellä kun on tapana repiä kaikki pehmolelut. Luca on selkeesti hellempi pehmolelujen kanssa.

Lucasta puheen ollen. Sillä näyttää taas olevan kasvupyrähdys meneillään. Mä oonkin kattonu, että se olis parin viime päivän aikana kasvanu Jessestä ohi ja niinhän se onkin. Säkä jo huimat 47 cm eikä se ole vasta kuin 6 päivää yli 6 kk! Iso jätkä siitä on edelleen tulossa. No se ei kyllä mua haittaa, kun tykkään näistä hieman kookkaammista schapeista :). Saa nähdä mitä tuomari sanoo sen koosta ens viikonloppuna vai sanooko mitään.

Me ei olla edelleenkään treenattu paljoa kehäkäyttäytymistä. Seisomista kylläkin hieman, mut paljon joutuu Lucaa vielä asettelemaan. Mutta kun mulla ei ole niitä tavoitteita niin ei jaksa stressata sillä asialla. Menee miten menee, pääasia että muuten on mukava näyttelyreissu ja yx mitä odotan kovin on Oodin näkeminen :). Ihanaa nähdä Lucan sisko. Toivottavasti tulen näkemään jatkossa myös muitakin sisaruksia tavalla tai toisella :).

Nyt täytyy lopetella ja viedä koirat ulos, mut palailen taas toiste!