Kuulumisia ja Sonisphereä

Aikaa vierähtänyt niin rutkasti viimisestä blogitekstistä.... Mistähän sitä aloittais.....

Kesälomia ollaan tässä pidelty ja nyttenkin olen lomalla. Edellisellä loman pätkällä aloitin koirien kanssa rallytokon. Todella hauska laji :) ! Mua juurikin kiinnostaa koirien kanssa harrastaa jotain sellasta missä ei vaadita "täydellisyyttä" ja jossa on kuitenkin paljon aivotoimintaa mukana ja jonka kautta voi parantaa kontaktinottokykyä. Siispä rallytoko on justiinsa meiän juttu. Harmi ettei sitä harrasteta missään seurassa säännöllisesti :(. Onnex sentään saan Anusta treenauskaverin heti, kun se on Millan kanssa suorittanu alkeiskurssin loppuun. Päästään sit yhessä jatkokurssille. Täytyis tuo tulostin vaan saada toimimaan, että sais kaikki taulut tulostettua netistä. Rally siitäkin kiva, että radan voi rakentaa itse.

Tokoagi -kurssille olisin halunnut myös, mutta homma kaatui siihen, että eivät ottaneet kurssille yhtä omistajaa kahden koiran kanssa. Mä kun en halua enää työpäivän jälkeen jättää toista yksin kotiin, kun toisen kanssa treenailen, enkä hoitoon olis kaikille päiville kuitenkaan saanu toista ja treenipaikalla ei noista kumpikaan jaksa oottaa täysin hiljaa narun päässä tunnin vertaa, eikä se olis ollu ees kovin fiksuakaan sitä koiralta vaatia. Enkä myöskään saanu ohjaajaa toiselle koiralle niin noihin kaatui koko homma mikä sinänsä oli tosi harmi :(. Täytynee yrittää josko johonkin muualle otettais yx omistaja kahden koiran kanssa.

Viime viikonlopun poitsut olikin Somerolla mun vanhempien luona, kun ite olin Porissa. Oli sekin kokemus se Porin reissu. Kaveriporukalla lähettiin ja enimmäkseen pareittain liikuttiin alueella Sonispheressä, kun ei millään kaikki pysyny samassa kasassa. Hyvä kuitenkin, ettei kukaan ollut yksin. Se myrskyn kokeminen olikin jotain aivan ainutlaatuista. Mä olin kaverini siskon Johannan kanssa mun 34 vuotta vanhan vauvapeittoni alla suojassa ylhäällä anniskelualueella laulellen lasten sadelauluja ja just suoraan myrskyn silmässä. Ei auttanu nousta seisomaan, eikä lähtee yhtään mihinkään. Se ei olis ollu ees fiksua. Fiksua oli olla kyyryssä ja antaa taivaan lyödä tulta ja syöstä rakeita. Paritonniset roskikset lenteli ilmaan, kuten rautapulteilla kiinni maassa olleet aidatkin. Kojut hajos ja lähti tappeineen irti ja lavojen rakenteet ja pressut lenteli. Lujan kiitos ei oltu kakkoslavan edessä! Yx facekaveri oli ja kertoi, että pelkäs kuolevansa.

Myräkän jälkeen festarit keskeytyi 1,5 tunniksi, eikä tiedetty kuka jatkaa ja millon. 40 loukkaantui ja viime tiedon mukaan niistä 1 on nyt kuollu saamiinsa vammoihin sairaalassa. Fiilis oli melkoisen apaattinen tuon myräkän jälkeen ja porukka kulki pää painuksissa. Onnex ei omista ystävistä kukaan loukkaantunu enkä itekään. Ehkä oli sujelusenkeleitä matkassa.... Suunniteltiin meinaan Johannan kanssa, että mennään Iggy kattoon lavan eteen, mut sit just ennen sitä Slayerin jälkeen räjähti taivas. Arvatkaa vaan oltiinko hiukkasen märkiä....... ! Mötley oli ainut peruuttaja, eikä siinä olis ollu mitään järkeäkään, että olisivat lavalle tulleet. Eivät olleet ees ehtineet vielä Poriinkaan ja kun kerran kamat oli paskana niin eipä olis ollu mitään järkee tulla paikanpäällekään. Iggy ja Alice olivat jo ehtineet Poriin. Iggy veti muutaman setin akustisesti päälavalla (kakkoslava hajos kokonaan) ja Alice lainas Slayerin kamoja. Maiden ei ollu ehtiny vielä ees laskeutuun Suomen kamaralle. Niitten roudarit kyllä ja kone oli hajonnu sit lentokelvottomaan kuntoon myrskyn tähden. Maiden veti kyl ihan hyvän setin vaikka melkein 2 h myöhässä pääsivätki aloittaan eikä Dickinsonkaan loukannu itteään vaikka liukastuikin reippaasti selälleen liukkaalla lavalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin vaikka olikin suuri pettymys, ettei Mötikkää nähty, kun sen tähden tultiin, mut ens vuonna sit....

Poitsut oli ollu kiltisti mun vanhempien luona. Jesse kuulemma oli vaan kovin ikävöinyt ja se oli onnesta ihan soikeena, kun tulin niitä hakemaan. Se hyppi ja pomppi ja riehui ja heilui taas koko koira :D. Somerolla se oli ollu kuulemma paljon aidan vieressä mua oottelemassa ja maannu pensaan alla. Epäilen kyllä, että se vaistosi ukkosen ja makaili siksi pensaan alla turvassa, vaikka ukkonen ei sielä juuri ollutkaan. Eläimet sen kuitenki helposti vaistoo.

Luca taas oli ollut oma touhukas ittensä. Oli juossu paljon omenoiden perässä. Rakastaa niillä leikkimistä.

Huomenna mennään sitten Lucan kanssa kehään Raisiossa. Saas nähdä mitä tuomari sanoo. Nyt lopettelen tähän kirjoitustani...

Harrastushaaveita

Kesäloma kolkuttelee jo ovella. Muutaman päivän, kun jaksaa vielä puurtaa niin sitten lähetään lomille lomps :) ! Kesän aikana olisi paitsi tarkoitus käydä Lucan kanssa joissakin näytelmissä niin aloittaa myös kummankin koiran kanssa ihan uusi harrastus. Mua meinaan kiinnostaa rallytoko. Siinä pystyy niin hyvin harjoittamaan kontaktia koiran kanssa. Etenki Jesse olis varmasti elementissään, koska se nauttii suunnattoman paljon tokoilusta. Kummankin kanssa olis ihan suunnitelmissa, että päästäis kilpailutasolle asti, joten jatkokurssille mennään sitten myös mukaan. Koiranomi Riikka Sulantaus toimii ohjaajana. Kaiken lisäx treenit olis meillä mitä ilmeisemmin ihan kävelymatkan päässä :).

Katselin myös noita muita kursseja Riikan sivuilta ja Lucan kanssa tekis kovin mieli ilmoittautua myös flyball kurssille sitten, kun ne alkaa. Se on niin pallohullu koira ja kaiken lisäx erittäin vikkelä jaloistaan.

Lucasta olis myös tarkoitus yrittää leipoa tänä vuonna Suomen muotovalio ja eka mahdollisuus siihen on sitten erkkarissa elokuussa. Sen jälkeen ehkä tulee olemaan näyttelyrintamalla hiljaisempaa (vaikka ei siis nytkään olla kovin aktiivisesti käyty), ellei sitten innostuta käymään tuolla rapakon takana Tallinnassa muutamassa näytelmässä myös. Kuitenkin mua kiinnostaa paljon enemmän kaikenlainen muu hauska toiminta noiden kanssa. Mulle ei koira ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan vain näyttelytähti vaan ennenkaikkea rakas perheenjäsen ja lemmikki, jonka kanssa voi tehdä ja touhuta kaikkea kivaa. Onhan noissa näytelmissäkin tietty kiva käydä, mutta enemmän koira nauttii, kun sen kanssa touhuaa kaikkea mistä sille riittää aktiviteettia ja se kai se pitäisikin olla enemmän tärkeetä, kuin näytelmät.

Sepä Schapendoesissa juuri onkin hauskaa, kun sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ja se on aina valmis toimimaan :) ! Meillä aktivointi perustuu tällä hetkellä kotitottikseen ja naksutteluun, koirakavereiden kanssa riehumiseen, lenkkeilyyn, pellolla juoksemiseen, merellä polskimiseen, maastosta namien hakemiseen, temppuiluun ja millon mihinkin mitä mieleen vaan juolahtaa. Mielikuvitukselle ei siis ole mitään rajaa vaan ihan kaikenlaista hauskaa touhutaan keskenään ja porukassa :).

Tokoagiakin ehkä aloitellaan tässä tulevaisuudessa.... Niin ja kaikki mitä aloitetaan niin niissä tähdätään kilpailuihin sitten myös ihan kummankin koiran kanssa.

Käytiin tässä välissä poitsujen kanssa rannalla. Hanna tuli Awan ja Kitan kanssa mukaan. Poitsut oli jo ihan täpinöissään, kun kuulivatkin Awan ja Kitan nimen :D ! Todettiin Hannan kanssa, että ei me voida nykyään enää edes tien toiselta puoleltakaan enää ohi kävellä, kun koirat tunnistaa heti toisensa :D. Olisivat varmasti ihan hölmistyneitä, jos ei mentäiskään moikkaamaan :D.

Rannalla pääsi sitten koirat lutraamaan kunnolla vedessä ja kaikilla oli niin mukavaa :) ! Aurinko paistoi täysillä ja taivas oli melkein pilvetön. Lucakin taisi jopa hiukan oikein uidakin, mutta ei uskaltanu kovin syvälle mennä. Jesse taas tapansa mukaan rakasti kieriä hiekassa. Ensin se meni kokonaan veteen ja sieltä juoksi hiekkaan kierimään.

Noiden poitsujen erilaisuus tuli kyllä myös taas esille. Jesse saattaa helposti lähteä hortoileen omille teilleen, ellei sitä pidä kunnolla silmällä. Pidin sitä kyllä vapaana, mutta kytkin sen sitten hihnaan kiinni, kun se alkoi taas osoittaa liikaa itsenäisyyttään ja itsepäisyyttään. Luca taas oli koko ajan lähettyvillä. Ei edes yrittänyt lähteä mihinkään ja luoksetulot oli joka kerta lentäviä. Ohi kulkeville ihmisille piti hiukan rätköttää, mutta musta 2-3 metriä kauemmas ei uskaltanu lähteä rätkyttämään ja rätkyttäessäänki se yritti pitää samalla myös kontaktia muhun ja tuli sillonki kutsusta tai naksautuksesta lentäen luokse. Luca on siitä upea koira, että se hakee hienosti kontaktia vapaana ollessaan ja tottelee. Jesse taas hakee paremmin kontaktia hihnassa, kuin vapaana ollessaan. Tosin jos tottistellaan niin sillon sekin on täysillä mukana hommassa. Jesse vaan on sellanen, että kun se kyllästyy johonkin juttuun tms. niin se keksii omaa puuhaa ja Jesse kyllästyy melko nopeesti.

Reilu 2 h vierähti rannalla tosi kivasti. Kotimatkalla jonkun talon pihasta ryntäsi uroscollie meiän luo ja nuo tietty pärähti sille heti. Tosi inhottava tilanne, josta olis voinu syntyä myös tappelu. Luca sitä vähän meinasikin näykkästä. Omistajaa ei näkyny missään, mutta se varmasti kuuli, kun mä "karjasin" noille omilleni, koska sitten kuulin, kun joku pensasaidan takaa kutsui sitä koiraa. En sitten millään käsitä miten ihmiset pitää omia koiriaan vapaana pihalla ilman kunnollista valvontaa.... Räyh!!! Ja koottuja selityksiä on varmasti ne joita oon itekin kuullut, että ei se yleensä karkaile tällä tavoin..... Niinpä niin! Kuka voi koskaan sitä tietää mitä koira yhtäkkiä päähänsä saa. Olkoon vaan vaikka kuinka kiltti ja tottelevainen mutta....

No mutta nyt täällä makaa kaksi onnellista ja vasynyttä schapparia. Taitaa poitsujen energiat tältä päivältä olla käytetty :).

Kohti kesää...

Ihanan aurinkoinen ilma ulkona. Tuossa aamupäivällä olin koirien kanssa ulkona ja mieli teki vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Ekaa kertaa tuntui siltä, että kesä todella on jo hyvin lähellä. Samalla mä mietin, että kuinka ihanalla alueella mä loppujen lopuksi asunkaan. Mikä onkaan ihanampaa, kuin ikkunasta avautuva peltomaisema ja melkein vieressä oleva meri ja tuo meri-ilman tuoksu! Täällä Harittussa on kesällä todella kaunista :). On nautinto laittaa kumpparit jalkaan ja mennä koirien kanssa pellon  reunalle kävelemään ja nauttimaan puhtaasta ilmasta ja kesällä taas laittaa sandaalit jalkaan ja mennä kahlaamaan mereen koirien kanssa. Koirat rakastaa tuota merta yli kaiken ja Jessekin lutraisi siinä vaikka kuinka pitkään. Enpä muualla Turussa asuisikaan, kuin meren lähettyvillä.

Meri on mulle ollut jo lapsesta asti tärkeä paikka. Ison osan lapsuutta vietin meren äärellä niin kesäisin kuin talvisinkin. Mun isäni oli Hankkijalla töissä ja Särkisalossa sijaitsi Hankkijan mökki (Hakastupa) ja iso leirintäalue. Sinne kaikki Hankkijalaiset kokoontuivat asuntovaunuineen ja autoineen sekä veneineen. Siellä vietettiin kesälomia, talvilomia ja lähes joka ikinen viikonloppu mihin vuodenaikaan vaan. Kun perjantai tuli niin se oli ihan selvää, että me lähettiin Särkisaloon.

Siellä oli myös meitä lapsia tosi paljon ja aina siis leikkiseuraa. Silloisen parhaan ystäväni Sannan kanssa me aina rakennettiin majoja milloin mihinkin ja mentiin saareen eväsretkelle ja ottamaan aurinkoa. Elämä siellä oli tosi ihanaa.

Saunaa me lapset lämmitettiin kesällä myös aina kun haluttiin, eikä siihen tarvittu edes aikuisten lupaa. Kannettiin vaan puut vajasta ja laitettiin sauna päälle. Sitten juostiin alas ja isolta, pitkältä laiturilta hypittiin suoraan mereen uimaan ja jos oli myrskyä enemmän niin oli todella kiva uida isoja aaltoja kohti.

Ihanaa oli myös se kun mentiin veneellä usein kauppaan. Kemiön saaressa käytiin myös usein veneen kanssa ja Hangon selällä ja Petun lossilla. Taidettiin kerran käydä tuttaviemme veneen kanssa myös Taalintehtaalla. Veneily merellä oli jokatapauksessa todella ihanaa ja ikimuistoista.

Nyt mä saan täällä Turussa nauttia lähes kotioveltani ihanasta meri -ja maalaisilmasta ja kävellä rantaan koska vaan. Nyt ootan kuitenkin ensin jäiden sulamista niin päästään koirien kanssa taas mereen lutraamaan.

Jos jotain haittapuolia aatellaan niin punkkiviholaisiahan täällä on ja käärmeitä kesäisin todella paljon. Enää en jaksanu alkaa väsäämään noille mitään punkkiliemiä vaan päätin ostaa kummallekin Scalibor pannat kaulaan.

Se koirakuumekin tuolla taustalla vaan kummittelee edelleen, mutta ei, EI, EI ja EI ! Se on siis tiukka EI vielä ainakin seuraavat 2 vuotta. Tässä on nyt ensin kaikenlaisia muita suunnitelmia. Rodut ei ole vaihtunu miksikään. Ne on edelleen ne 3 eli amstaffi, staffi tai faaraokoira :).

Päätimpä jatkaa vielä kirjoittelua....

Lucalla on taas se vaihe päällä, että pitää nuorempia uroksia alistaa ja jäykistellä niiden edessä. Luca tulee kyllä loistavasti toimeen (yleensä) toisten koirien ja urostenkin kanssa, mutta tuo, että se yrittää myös ite haastaa ei ole kylläkään kovin hyvä juttu. Se on ainakin sellanen juttu jota en ite kovinkaan pitkään kattele, joten oon sen joutunu taas välillä viemään autoon jäähylle, jos koirapuistossakin ollaan. Oli aika pitkä aika, että me ei oltu koirapuistossa ollenkaan ja nyt eilen kun mentiin niin siellä oli täysin uusia koiria.

Awa ja Kita tuli kylään

Tämä viikonloppu on mennyt siis hyvin koiramaisissa merkeissä. Lucan ja Jessen vakioleikkikaverit Awa ja Kita tulivat hoitoon koko viikonlopuksi, joten menoa ja meininkiä ei ole puuttunut.

Awa on siis nuori mopsineiti, joka muutama kuukausi sitten steriloitiin. Awa on aivan ihanan hurmaava neitonen, joka valtasi mun sydämen jo ollessaan ihan pieni pentu :). Awa ja Jesse siis ovat tunteneet tunteneet tästä nelikosta toisensa kaikkein pisimpään. Ihan siis siitä lähtien, kun Awa oli 5 kk vanha. Nyt Awa on 1v ja 10 kk.

Hanna aina välillä kertoo, kuinka hän kysyy Awalta, että "missä Jesse ja Luca on?". Awa aina alkaa etsimään noita innoissaan ja on ihan täpinöissään, kun se tietää, että nyt Jesse ja Luca on tulossa kylään :). Lenkilläkin Awa aina vetää meille päin, kun tästä ohi kulkevat :). Ei se mitään, sama on myös meillä :D. Awan ja Kitan kotiin nuokin on vetämässä, jos ohi mennään :).

Kita on taas 12 viikkoa vanha Welsh Corgi Pembroken trikki pentu. Niin ihanan rauhallinen ja kuitenkin niin iloinen hännän heiluttaja olemukseltaan. Hyvin helpon oloinen koira :).

Selkeesti tässä meiän neljän laumassa huomaa kyllä arvojärjestyksen. Jesse on pomo. Sitä kunnioittaa kaikki, mutta kun ruoasta on kyse niin Awa on tunkemassa kaikkien ruokakipolle ja sen saa olla komentamassa pois. Tänään sitten sattuikin konflikti Awan ja Lucan välillä. Oon antanu ruoat arvojärjestyksen mukaan, eli ensin Jesselle, sitten Lucalle ja sen jälkeen Awalle ja Kitalle. Tänään kun annoin aamuruokaa Lucalle niin Awa komennoista huolimatta tunki Lucan kipolle. Luca ei siitä pitänyt ja koska Awa ei uskonut varoittavaa murinaa niin Lucalla paloi ihan totaalisesti käämit. Se pärähti niin kunnolla Awalle, että siinä sitten vuodatettiinkin jo verta. Awa sai reiän korvaansa. Onnex reikä ei vaikuttanu niin syvältä, että olis tarvinnu tikattavaksi viedä. Petadine -putsaus riitti ja nyt se on jo melkein ummessa. Tuon konfliktin jälkeen Awa kulki paljon mun jaloissa ja kulkee edelleenkin. Lucalle se näyttää vähäsen luimistelevan. Saas nähdä kauanko se tuon muistaa, että Lucan kipolle ei ole asiaa :D. Tosin nyt on ollut kyllä tilanteita, että jos Awa on mun kanssa sängyssä niin pari kertaa se on murissut Lucalle, kun Luca olis halunnu tulla sänkyyn. Luca on sitten vaan kömpiny sängyn alle. Jesselle se ei oo sanonu mitään. Nytkin nukkuvat tuossa mun vieressä melkein kylki kyljessä Awa ja Jesse :).

Lucalla on hyvin näkyvänä piirteenä luonteessa tuo, että se ei alistu muille koirille (paitsi Jesselle). Jessen sana on sentään sillekin se viiminen sana. Kertaakaan ei ole noille tullut vielä minkäänlaista tappelua. Kun Jesse sanoo viimisen sanan niin Lucalla vipattaa siinä vaiheessa häntä melkein koipien välissä. Luca on vain sellanen, että se ei peräänny. Täytyy olla todella paljon kovemman auktoriteetin omaava koira, ennen kuin Luca uskoo. Luca on kuitenkin ihan hirmu sosiaalinen koira luonteeltaan ja koiralaumassa. Rakastaa rajuja painimatseja ja kunnon juoksemista.....juuri niinkuin Jessekin :). Awan kanssa Luca mielellään painii ja vaikka Awa onkin pieni koira niin se sietää nuo Lucan rajut leikit. Siinä vaiheessa kylläkin, kun Awalla palaa pinna on peli vihellettävä poikki, koska Luca saa vaan yllykkeen siitä, kun Awa ärsyyntyy. Jesse vielä "poliisina" saattaa mennä väliin.

Meille on tässä muitakin juttuja sattunut. Eilen iltapissitysten aikana meitä vastaan tuli hyvin päihtynyt suhteellisen isokokoinen mies. Awa aloitti ensin rähinän ja sen jälkeen Jesse ja Luca heti perään. Tämä mies sopersi jotain känniläisen äänellään ja horjuen yritti tulla lähemmäs. Ite jouduin vetään koirat sivummalle ja sanoin suoraan tälle äijälle, että "Älä tule lähemmäs, nää puree!". Nuo todellakin olis varmasti purru, siis Jesse ja Luca. Kita turvautui mun jalkojen juuren, Awa perääntyi taakse räksyttämään ja Jesse ja Luca oli mun edessä häntä kaarella sotalippuna pystyssä ja narukin muistaakseni kummallakin suhteellisen  kireellä.

Mä mietin aina miten nuo tilanteet vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Meillähän oli aikoinaan tilanne, jossa hyvin päihtynyt mies pelotteli (pysähtyi, alkoi murista noille ja otti muutaman askeleen lähestyäkseen) Jesseä ja Lucaa. Luca oli tuolloin ihan pikkupentu ja sillä oli siinä tilanteessa sillonkin melkoinen agressio päällä tätä känniläistä kohtaan. Ite jouduin kiertään penkan kautta ja mahdollisimman nopeesti pois tilanteesta. Oon miettiny, että voiko tuo tilanne olla ollut laukaiseva tekijä humaltuneita kohtaan??? Nuo näkee punaista, kun känniläinen tulee vastaan ja ne tilanteet ei oo tähän mennessä ollu yxkään mitään kovin kivoja. Varsinki just nuo tilanteet missä on ollu tuollainen hoiperteleva ja mörisevä tyyppi, joka on oikeesti vielä yrittäny lähestyy. Onnex näillä juopoilla on sentään vielä jonkinlainen itsesuojeluvaisto ollu, mut on niin hemmetin inhottavaa, kun noihin tilanteisiin joutuu yllättäen :(. Mä ite kyllä pelkään noita tuollaisia känniläisiä ja jos ne on mun silmään uhkaavan ja pelottavan oloisia niin mitä ne oikeesti on koiran silmään! Sit kun se pelko välittyy mun kautta vielä noihin koiriin. Täytyy varmasti naksulla yrittää selvitä noistakin tilanteista ja olla ite pelkäämättä.

Tässä kirjoitukseni välissä ehti Awa ja Kita lähtemään kotiinsa. Riemu oli valtava, kun Hanna tuli heidät hakemaan. Vaikka ne täälläkin viihtyi niin kiva oli takasin kotiin lähteä :).

Kitakin ehti tottua tähän meiän laumaan ja todella hyvin Jesse ja Luca pienen pojan vastaan ottivat. Tosin perjantaina Jesse teki saman tempun Kitalle niinkuin Lucallekin aikoinaan, ettei heti lähelle päästänyt. Lauantaina Jesse sitten jo haastoi Kitaa leikkimään :).

Olin perjantaina PetVetissä käymässä koirien kanssa, koska Jessellä oli sinne rokotusaika. Lucasta taasen otettiin näytteet Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Mielenkiintoista nähdä mitä Lucan geeneistä paljastuu ja onko se ehkä jonkin sairautta aiheuttavan geenin kantaja. Odotan myös niitä muita tutkimustuloksia muista Schappareista ja etenki mitä geenejä löytyy Jessen suvusta.

Nyt taidan alkaa seuraamaan olympialaisia :).