Awa ja Kita tuli kylään

Tämä viikonloppu on mennyt siis hyvin koiramaisissa merkeissä. Lucan ja Jessen vakioleikkikaverit Awa ja Kita tulivat hoitoon koko viikonlopuksi, joten menoa ja meininkiä ei ole puuttunut.

Awa on siis nuori mopsineiti, joka muutama kuukausi sitten steriloitiin. Awa on aivan ihanan hurmaava neitonen, joka valtasi mun sydämen jo ollessaan ihan pieni pentu :). Awa ja Jesse siis ovat tunteneet tunteneet tästä nelikosta toisensa kaikkein pisimpään. Ihan siis siitä lähtien, kun Awa oli 5 kk vanha. Nyt Awa on 1v ja 10 kk.

Hanna aina välillä kertoo, kuinka hän kysyy Awalta, että "missä Jesse ja Luca on?". Awa aina alkaa etsimään noita innoissaan ja on ihan täpinöissään, kun se tietää, että nyt Jesse ja Luca on tulossa kylään :). Lenkilläkin Awa aina vetää meille päin, kun tästä ohi kulkevat :). Ei se mitään, sama on myös meillä :D. Awan ja Kitan kotiin nuokin on vetämässä, jos ohi mennään :).

Kita on taas 12 viikkoa vanha Welsh Corgi Pembroken trikki pentu. Niin ihanan rauhallinen ja kuitenkin niin iloinen hännän heiluttaja olemukseltaan. Hyvin helpon oloinen koira :).

Selkeesti tässä meiän neljän laumassa huomaa kyllä arvojärjestyksen. Jesse on pomo. Sitä kunnioittaa kaikki, mutta kun ruoasta on kyse niin Awa on tunkemassa kaikkien ruokakipolle ja sen saa olla komentamassa pois. Tänään sitten sattuikin konflikti Awan ja Lucan välillä. Oon antanu ruoat arvojärjestyksen mukaan, eli ensin Jesselle, sitten Lucalle ja sen jälkeen Awalle ja Kitalle. Tänään kun annoin aamuruokaa Lucalle niin Awa komennoista huolimatta tunki Lucan kipolle. Luca ei siitä pitänyt ja koska Awa ei uskonut varoittavaa murinaa niin Lucalla paloi ihan totaalisesti käämit. Se pärähti niin kunnolla Awalle, että siinä sitten vuodatettiinkin jo verta. Awa sai reiän korvaansa. Onnex reikä ei vaikuttanu niin syvältä, että olis tarvinnu tikattavaksi viedä. Petadine -putsaus riitti ja nyt se on jo melkein ummessa. Tuon konfliktin jälkeen Awa kulki paljon mun jaloissa ja kulkee edelleenkin. Lucalle se näyttää vähäsen luimistelevan. Saas nähdä kauanko se tuon muistaa, että Lucan kipolle ei ole asiaa :D. Tosin nyt on ollut kyllä tilanteita, että jos Awa on mun kanssa sängyssä niin pari kertaa se on murissut Lucalle, kun Luca olis halunnu tulla sänkyyn. Luca on sitten vaan kömpiny sängyn alle. Jesselle se ei oo sanonu mitään. Nytkin nukkuvat tuossa mun vieressä melkein kylki kyljessä Awa ja Jesse :).

Lucalla on hyvin näkyvänä piirteenä luonteessa tuo, että se ei alistu muille koirille (paitsi Jesselle). Jessen sana on sentään sillekin se viiminen sana. Kertaakaan ei ole noille tullut vielä minkäänlaista tappelua. Kun Jesse sanoo viimisen sanan niin Lucalla vipattaa siinä vaiheessa häntä melkein koipien välissä. Luca on vain sellanen, että se ei peräänny. Täytyy olla todella paljon kovemman auktoriteetin omaava koira, ennen kuin Luca uskoo. Luca on kuitenkin ihan hirmu sosiaalinen koira luonteeltaan ja koiralaumassa. Rakastaa rajuja painimatseja ja kunnon juoksemista.....juuri niinkuin Jessekin :). Awan kanssa Luca mielellään painii ja vaikka Awa onkin pieni koira niin se sietää nuo Lucan rajut leikit. Siinä vaiheessa kylläkin, kun Awalla palaa pinna on peli vihellettävä poikki, koska Luca saa vaan yllykkeen siitä, kun Awa ärsyyntyy. Jesse vielä "poliisina" saattaa mennä väliin.

Meille on tässä muitakin juttuja sattunut. Eilen iltapissitysten aikana meitä vastaan tuli hyvin päihtynyt suhteellisen isokokoinen mies. Awa aloitti ensin rähinän ja sen jälkeen Jesse ja Luca heti perään. Tämä mies sopersi jotain känniläisen äänellään ja horjuen yritti tulla lähemmäs. Ite jouduin vetään koirat sivummalle ja sanoin suoraan tälle äijälle, että "Älä tule lähemmäs, nää puree!". Nuo todellakin olis varmasti purru, siis Jesse ja Luca. Kita turvautui mun jalkojen juuren, Awa perääntyi taakse räksyttämään ja Jesse ja Luca oli mun edessä häntä kaarella sotalippuna pystyssä ja narukin muistaakseni kummallakin suhteellisen  kireellä.

Mä mietin aina miten nuo tilanteet vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Meillähän oli aikoinaan tilanne, jossa hyvin päihtynyt mies pelotteli (pysähtyi, alkoi murista noille ja otti muutaman askeleen lähestyäkseen) Jesseä ja Lucaa. Luca oli tuolloin ihan pikkupentu ja sillä oli siinä tilanteessa sillonkin melkoinen agressio päällä tätä känniläistä kohtaan. Ite jouduin kiertään penkan kautta ja mahdollisimman nopeesti pois tilanteesta. Oon miettiny, että voiko tuo tilanne olla ollut laukaiseva tekijä humaltuneita kohtaan??? Nuo näkee punaista, kun känniläinen tulee vastaan ja ne tilanteet ei oo tähän mennessä ollu yxkään mitään kovin kivoja. Varsinki just nuo tilanteet missä on ollu tuollainen hoiperteleva ja mörisevä tyyppi, joka on oikeesti vielä yrittäny lähestyy. Onnex näillä juopoilla on sentään vielä jonkinlainen itsesuojeluvaisto ollu, mut on niin hemmetin inhottavaa, kun noihin tilanteisiin joutuu yllättäen :(. Mä ite kyllä pelkään noita tuollaisia känniläisiä ja jos ne on mun silmään uhkaavan ja pelottavan oloisia niin mitä ne oikeesti on koiran silmään! Sit kun se pelko välittyy mun kautta vielä noihin koiriin. Täytyy varmasti naksulla yrittää selvitä noistakin tilanteista ja olla ite pelkäämättä.

Tässä kirjoitukseni välissä ehti Awa ja Kita lähtemään kotiinsa. Riemu oli valtava, kun Hanna tuli heidät hakemaan. Vaikka ne täälläkin viihtyi niin kiva oli takasin kotiin lähteä :).

Kitakin ehti tottua tähän meiän laumaan ja todella hyvin Jesse ja Luca pienen pojan vastaan ottivat. Tosin perjantaina Jesse teki saman tempun Kitalle niinkuin Lucallekin aikoinaan, ettei heti lähelle päästänyt. Lauantaina Jesse sitten jo haastoi Kitaa leikkimään :).

Olin perjantaina PetVetissä käymässä koirien kanssa, koska Jessellä oli sinne rokotusaika. Lucasta taasen otettiin näytteet Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Mielenkiintoista nähdä mitä Lucan geeneistä paljastuu ja onko se ehkä jonkin sairautta aiheuttavan geenin kantaja. Odotan myös niitä muita tutkimustuloksia muista Schappareista ja etenki mitä geenejä löytyy Jessen suvusta.

Nyt taidan alkaa seuraamaan olympialaisia :).