lauantai 29. marraskuuta 2008

Luca paranee pikkuhiljaa

Tänään oli eka aamu, kun ei yskittänyt herätessä. Reverse sneeze oireita on vielä, mut nekin on ollu jo vähenemään päin :). Huomenna olis aika eläinlääkäriin, mutta peruutan sen, koska nyt näyttää omat hoidot auttavan ja varsinki juuri tuo höyry eucalyptustippojen kera. No, tän myötä uskon, että vastustuskyky kasvaa ja kovin ja kun/jos ei tartte bakteerikantaa tappaa antibiooteilla.

Sen verran kyllä kuuntelen joka yskäsyä, että onko se nyt vielä kennelyskää vai karvojen kurkkuun tarttumista. Nyttenkin se tuolla koko ajan roikkuu Jessen karvoissa kii :/. Aika vilkas veikkonen se on :).

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Varastelevat koiruudet!

Koirat olivat tehneet mulle eilen yllärin, kun tulin töistä kotiin. Olivat varastaneet hellan päältä vähän syötävää. Olivat sitten popsineet suuhunsa 5 vihreää noin 20-30 cm pitkää hampaiden puhdistukseen tarkoitettua luuta ja yhden noin 10 kpl pussin samanlaisia pienempiä noin 5 cm pitkiä luita sekä 5 isoa omenaa! Pari Lucan kakkaläjää oli lattialla ja ne ainakin sillon vielä kiinteitä. Illalla sit, kun käytin koirat ulkona niin Jesse väänsi oikeen kunnon pökäleen vihreetä löysää kakkaa. Luca ei eilen illalla kakkinut ollenkaan, mutta tänään aamulla väänsi oikeen kunnon löysät kakat ulos. No, enpä antanu kummallekaan ruokaa aamulla, että sais mahat rauhottua. Lucalle annoin melko pian töiden jälkeen ruokaa ja se hiukan närppi nappuloita. On tainnu tulla nirsoksi, koska on saanu pentuneuta parina päivänä myös. Nyt en sitten neuta annakaan, kun saa syödä noita nappuloita. Kattelin Lucan hampaita myöskin, mutta vielä ne ei heilu, joten ei nirsoilu ainakaan siitä johdu. Eikä kyllä johdu kennelyskästäkään. On syöny koko yskimisen ajan hyvin. Sitkeessä tuo yskä kyllä on. Luca on nyt 2 viikkoa yskiny. Nyt se yskä on enää sitä, että saatetaan vähän yskiä, kun levon jälkeen innostutaan, mut muuten ei mitään. No, toivottavasti saadaan nyt jo kohta koira kuntoon, että päästään tehosteille. Oon soitellu myös eläinlääkäriin ja sieltä suositeltiin, etten antais enää yskänlääkettä vaan lepoa. No, näillä nyt mennään ja valkosipulilla ja punahattu-uutteella.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Yksinolon harjoittelua, kennelyskää ja ruokakokeilua

Kävin tänään Mustista ja Mirristä hakemassa Lucalle Hill'sin pennuille tarkoitettua luomunappulaa 2 kg:n pussin kokeeksi. Tuo nykyinenkin Hill'sin pentunappula on sopinu muuten ihan hyvin, mutta tuntuu, et kakkaläjät on tosi isoja. Kauheen pieniä on kyl noi nappulat, mut ne onkin tarkoitettu mini ja medikokoisille kummallekin. No, saa nyt nähdä miten ne alkaa maistumaan ja muuttuuko kakkaläjät pienemmäksi.

Yksinoloakin tänään hiukan harjoiteltiin. Lähdin Jessen kanssa ulos noin puoleksi tunniksi ja Luca yritti väkisin vängetä mukaan. Suuttui sitten siitä, kun ei päässyt ja aloitti mesoamisen. No, sisälle mentiin, kun oli hiljasta, mut se tais kuulla meiän askeleet jo kaukaa, koska mitä lähemmäs tultiin, sen hiljaisemmaksi koira meni. No, pitää toivoa, että se tuosta sitten alkaa tottumaan tuohon yksinoloonkin. On taas meikäläisen koulutus päässy lipsumaan, joten siinä syy. No, pitää alkaa taas terästäytyyn :).

Kennelyskäkin alkaa toivonmukaan olla pikkuhiljaa ohi. Semmosta pientä tuhisemista ja höhkimistä on ollu vielä ja ehkä pari yskäsyä päivässä, joten ihan en oo vielä uskaltanu varata tehosterokoteaikaa. Soittelin kyllä tänään eläinlääkärin ja kyselin, että kannattaako odottaa vielä kolmaskin viikko ja voiko antaa edelleen yskänlääkettä. No, enempää ei saa yskänlääkettä antaa, kun on sitä jo melkein kaksi viikkoa saanu, mut nyt vaan pitää pitää tuo rasavilli kakara levossa, että toipuu kunnolla. Ehkä jos loppuviikosta päästään varaamaan uutta tehosterokoteaikaa. Sitten, kun kaikki on kunnossa rokotusta myöden niin laitetaan taas uus schapetapaaminen pystyyn tänne Turkkuseen. Vähän on meillä ollu porukkaa noissa tapaamisissa, mutta tänään taas ilmoittautui yksi uusi ihminen menoon mukaan. No, ei se mitään vaikka on pienempikin porukka. Pääasia, että on hauskaa :).

Nyt pitää alkaa kuitenki valmistautuun viemään noita koiria iltapissille.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Heippa!
Minä pienokainen synnyin 27.7. 08 Buffing -kennelissä ja elelin siellä 7 viikkoiseksi asti Seita -äidin ja kasvattaja -Paulan hellässä huomassa. Syntymänimekseni tuli Buffing On And Off, mutta omistajani nimesi minut Lucaksi.

Minä taisin olla pentueen ensimmäinen omaan kotiin muuttaja. Minua tulivat hakemaan nykyään "äiskäksi" nimetty omistajani Taru sekä "isoveikka" Jesse.

Jesse onkin erikiva velipoika :). Se antaa repiä ja retuuttaa karvoista vaikka kuinka. Välillä se vähän vaan kiljuu, kun minä naskaleillani puren, mutta ymmärrän kyllä, jos puren liian kovaa. Enhän minä isoveikkaa tahallani satuta. Leikkiä se vaan on ja isoveikkakin sen suurimmaksi osaksi ymmärtää.

Se onkin niin kiva isoveikka, kun se antaa välillä tulla myös viereen nukkumaan. Siinä on turvallista olla :).

Joskus kyllä isoveikka vähän murisee minulle. Varsinkin, jos yritän viedä sen luuta. Saan sen kyllä siltikin vielä napattua ja pinkoan kovaa vauhtia pakoon isoveikka kintereillä. Isoveikka saa välillä varastettua luun minulta ja välillä se jää taas viereen kitisemään ja katselee, kun minä syön hänen luutaan. Äiskänkin tavaroita varastelen, mutta hän ottaa ne aina pois minulta :(.

Kyllä tuo isoveikka aina välillä joskus minua vähän komentaakin ja niin komentaa Äiskäkin. Olenhan minä aika riiviö, mutta kuulemma ihana sellainen :). Välillä on kyllä kiva olla tottelematta, mutta kyllä tuo äiskä ja isoveikka vielä taitaa sen viimisen sanan kuitenkin sanoa ja sillon viimeistään on pakko totella. Ihan tyhmää, kun en saa kaikkea ihan tehdä :(.

Tämmöinen poitsu siis minä olen :).

lauantai 22. marraskuuta 2008

Bloggailua

Loin tänne koirille oman blogin, jota kaikki halukkaat pääsee lukemaan. Tuo blogin kuva on hieman epäselvä, mutta kun saan parempia kuvia otettua niin muokkaan sitten sitäkin :).

Jessestä ja Lucasta on tullut ihan ylimmät ystävät keskenään. Jesse rakastaa pikkuveljeään yli kaiken. Sillä on paljon kärsivällisyyttä, vaikka Luca naskaleillaan välillä repii ja riuhtoo turkista. Jesse vaan vikisee ja saattaa lempeesti ärähtää. Leikeissä se opettaa Lucaa ja painaa sen tassulla maahan, jos Luca yrittää pomottaa. Jesse siis on kaikin puolin lempeä ja kärsivällinen isoveli :).

Luca taas on pikkupaholainen ja kuitenkin siitä huolimatta niiiiiiin IHANA :)! Paitsi Jessen turkki niin myös omistajan kädet ovat koetuksella, kun Luca intoutuu naskaleillaan pureskelemaan. No, kohta sentään vaihtuu hampaat, joten toivotaan, että siihen jää pahimmat pureskelut :). Kaiken lisäksi Lucan tapana on varastaa meikäläisen vaatteita ja pinkoa pää kolmantena jalkana karkuun :D. Sitä tosin teki Jessekin pentuna. Luca yrittää myös haukkumalla saada huomiota. Yritäppä siinä sitten olla huomioimatta, kun toinen saattaa haukkua jopa 5 min putkeen, ellei siihen jossain välissä puutu! Mä kuitenkin tykkään tosi paljon Lucan luonteesta ja luonnetta siltä tosiaan löytyy :). Ei oo millään tavalla arka, mutta hieman epävarma kuitenkin niinkuin pennut tuossa iässä varmasti vielä saattavat ollakin.

Tässä nyt tällaista aloitustextiä. Lisää tulee hieman myöhemmin ja kuvia myös :).