Ihana koulutusreissu Hesassa taas takana :)!

Oltiin taas tänään Kitiskan opissa saamassa lisää kikkoja noiden koirien koulutukseen. Täytyy taas hehkuttaa Lucaa kuinka mahtava koira se oikeesti osaa olla :). Ennen kuin mentiin hevosmaneesille niin käytin koirat pissillä erikseen pysähdyspaikalla. Se pysähdyspaikka oli sellainen, että siinä oli autotien ja sen pysähdyspaikan välissä linkkaripysäkki. Olin laittamassa Jesseä hihnaan niin Luca pomppas autosta ulos, mut tuli saman tien takasin, kun käskin sen autoon. Siinähän olis oikeesti ollu vaaratilanne, jos se ei olis totellu eli se olis voinu jäädä myös auton alle, mut se tulikin kertakäskystä takasin :). Sitten mentiin maneesille ja tehtiin Lucalle laumahäätö. Vaikka Luca päästettiin vapaaksi se otti muhun ihan koko ajan kontaktia ja kun se meinas lähtee jolkutteleen toisen koiran luo niin kun karjasin sille EI MENE niin se pysähty kuin seinään noin 2 metrin päähän musta ja otti heti kontaktin ja tuli kerta käskystä häntä heiluen luokse :). Sen jälkeen se kulki koko ajan vierellä ja tuli jopa ihan jalan viereen istumaan :). Ainoastaan kun toinen koira meni noin parin metrin päästä niin siinä tilanteessa käytin purkkia ja kielsin sitä menemästä ja Lucahan pysähtyi heti ja tuli saman tien luokse, kun kutsuin. Ei menny ees haisteluetäisyydellekään toisen koiran luo :). Olen kyllä oikeesti niin ylpee siitä tällä hetkellä :)! Sillä on siis korvat noissa tilanteissa ihan täydellisesti päässä XD! Tarkoitus onkin, että me mennään sen kanssa seuraavaksi Kupittaalle harjoittelemaan noita tilanteita, koska siellä on hyvä treenata. Tuo mun vieressä oleva pelto kasvaa tällä hetkellä sellasta parimetristä heinää ja siellä on käärmeitä niin sinne en nyt koiria viitti viedä.

Jesse oli sitten taas aivan eri maata tuolla maneesissa. Sen kun päästi vapaaksi niin se lähti saman tien haahuilemaan itekseen. Sitä ei kiinnostanu mä, eikä toiset koiratkaan. Sitä kiinnosti vaan hevosen pee, jota siellä oli maassa jonkin verran. Tuo ei kyllä ollut mulle mikään yllätys. Se on aina ollu tuollainen haahuilija ja vähän sen tyylinen koira, että se tekee just sitä mikä sitä itteään huvittaa. Sen huomas agilityssakin aikoinaan. Se malttoi hetken keskittyä ja sit se kyllästyi ja kun se kyllästyi niin ei edes nami ollut silloin enää tarpeex hyvä motivaattori. Se on just niin sellanen koira, että se ei todellakaan noudata käskyjä sokeesti kaikissa tilanteissa vaan toimii just oman mielensä mukaan. Todella haasteellinen koira siis siinä mielessä. Jessen kohdalla siis ei tehty tuota häätöä, koska sitä ei kiinnostanu mikään muu, kuin hevosen kakka :s. Ei ees se, että toinen koira leikki ja riehui omistajansa kanssa aivan vieressä.

Tuo hihnakävely onkin sit mulle treenaamisen paikka :). Vielä on paljon petrattavaa siinä, että saan noi todella kulkemaan vetämättä kahden sormen varassa. Paljon treeniä siis tullaan vielä tarviimaan. Myös remmirähinöinnin kohdalla täytyy noi purkitukset ja kiellot saada tulemaan just oikeeseen aikaan, joten mä saan olla todella tarkkana, ettei tuu myöhästymisiä. Paljon, paljon siis tarvitaan vielä treeniä, mut koko ajan suunta on parempaan.

Näin siis meillä taas tänään :).

Mietteitä koiran laumakäyttäytymisestä

Mulla tämä palava halu tutustua koiran laumakäyttäytymiseen jatkuu edelleen. Tänään ostin Cesar Millanin kirjan Koirakuiskaaja.

Olen melkeimpä ahmien lukenut kirjaa ja päässyt sivulle 74. Kirjassa Cesar kertoo upeasti sen miten hänen tarinansa koirien parissa alkoi ihan vaan seurailemalla pikkupoikana heidän maatilansa pihalla puolivillienkoirien käyttäytymistä. Heillä ei tarvittu komentosanoja, namipalkkoja yms. juttuja ja silti heillä oli luottamus koirien kesken koko ajan. Koirat kunnioittivat alusta asti ihmistä lauman päänä, eivätkä ne edes yrittäneet päästä korkeammalle tasolle. Heillä nuo puolivillit koirat olivat siis työkoiria, jotka asuivat vapaana ulkona heidän piha-alueellaan.

Tuossa kirjassa ei ole erikseen mainittu yksittäistä ongelmaa ja siihen suoraa ratkaisua, mutta tuossa on kerrottu mitä asioita koirat vaistoavat ihmisistä, toisista koirista ja eläimistä. Tähän mennessä on mun mielestä siis tuossa kirjassa ollut paljon positiivista asiaa :)!

Sain myös yhden hyvän vinkin tuon kirjan alusta miten vahvistaa omaa asemaani lauman johtajana. Ruokaa siis kun annan koiralleni niin se kannattaa sekoittaa käsin. Näin ollen ruokaan jää laumanjohtajan haju ;).

Tuossa kirjassa puhuttiin myös energioista. Sanottiin, että koira pystyy tietämään ihmisen tunnetiloista paljon ihmisen tuottaman energian avulla. Onhan se tullut itsekin huomattua, että jos on iloinen, vihainen tai surullinen niin koira vaistoaa sen aina. Koira ei tiedä syytä asialle miksi ihminen on tietyssä mielentilassa, mutta se tunnistaa ihmisen mielentilan juuri tuon energian avulla. Hyvin siis ymmärrettävää ainakin mun mielestä :). Itekin sen huomaan, että kun ulkoilen noiden koirien kanssa ja vastaan tulee toinen uros niin selkeesti itekin hiukan jännityn, kun haluan saada noi vaan tilanteesta aina pois ja tuotan silloin negatiivista energiaa, jonka koira tulkitsee sitten taas omalla tavallaan ja alkaa puolustamaan.

Koiran kieli on kyllä todella mielenkiintoista ja mulla palava halu oppia "puhumaan koiraa" ja ymmärtämään sen elämää niin paljon, kuin se vaan on mahdollista :). Syy tähän on myös juuri se, että mä en halua vain luulla vaan mä haluan myös tietää, että mun koirilla on hyvä olla. Että ne luottaa siihen, että mä lauman johtajana suojelen niitä ja että mä laumanjohtajana myös huolehdin niistä ja että niiden ei tarvitse stressata vaan, että ne voi luottaa siihen mitä mä teen.

Mä oon nyt alkanu miettimään tuota Jessen autossa stressailuakin. Voikohan sekin siis olla merkki siitä, että se ei muhun luota ihan kaikessa ?! Saa nähdä loppuuko siltä läähättäminen ja stressailu myös tämän koulutuksen myötä tossa asiassa. Jos koiralla on johtaja johon se luottaa ihan täysin niin periaatteessa senhän ei tartte sillon pelätä mitään, koska se tietää, että johtaja hoitaa homman.

Sitten vielä vähän muuta meiän koulutuksen kulusta. Jesse kävelee melkoisen hyvin nyt hihnassa ja ottaa muhun kontaktia ajoittain (tosin vois ottaa vielä enemmänkin). Ottaa kuitenkin selkeesti kontaktin, kun nyppäsen hiukan hihnasta ja ainakin näitä tuttuja reittejä se kulkee nyt melkeimpä koko ajan hihna niin löysällä, että se koskettaa maata. Lucan kanssa taas tuossa kulkemisessa on meneillään nyt toinen päivä ja edistystä on mielestäni hiukan tullut eilisestä. Kyllä se edelleen on sellanen, että se yrittää myös mennä touhottaa ja häntä on kaarella pystyssä ja se koko ajan kattelee ympärilleen ja on niinkuin olis joku maailman omistaja. Jessellähän häntä on suorana peräsimenä, kun se kulkee hihnassa ja jos se nuuskii tai toinen uros tulee vastaan on sen häntä kaarella, mut Lucalla on ihan koko ajan kaarella. Nuo maailmanomistajan elkeet, kun sais vielä pois. Uskon kyllä, että ne pikkuhiljaa kariutuu mitä pidemmälle mennään koulutuksessa. Kyllä se nyt jo ainakin muutaman kerran ottaa muhun lenkillä jopa katsekontaktin ja hihnakin riippuu melko lailla jo yhtä nätisti maata viistäen, kuin Jesselläkin :). Treenausta vaan vaaditaan vielä paljon kummankin kanssa.

Ihan niinkuin olisin myöskin huomannut Lucasta jopa sen, että käskytkin menee ainakin hiukkasen paremmin perille. Ei tartte toistaa mitään juurikaan ja jopa kieltosana EI toimii tosi hyvin :).

Että näin tänään :)!

Koulutuskuulumisia

Oltiin siis reilu viikko sitten Pevi -kouluttajan opissa Helsingissä. Lucallahan on tuo murkkuiän pahin vaihe nyt meneillään ja se yrittää kauheesti pomon paikalle meiän laumassa.

Nyt 5. pvä jääkaudesta menossa ja hiukkasen olen huomannu jo, että tuloksiakin alkaa ehkä syntyä pikkuhiljaa :). Alussa tietty ekana päivänä Luca oli hiukan hämillään kolinapurkista.

Mä oon nyt sitkeesti vieny koiria erikseen ulos ja yrittäny kirjaimellisesti muutenki toteuttaa noita kouluttajan ohjeita. Alussahan Luca jäi vikiseen ja ulvomaan, kun jätin sen yksin. Pistin webbikameran päälle ja kuvasin sitä. Nyt en oo kuvannu, kun on koneessa muisti ihan piukassa, eikä mahdu enää videokuvaa kuin pieni pätkä koneelle siitäkin huolimatta, vaikka oon yrittäny poistaa joitain tiedostoja. Pitää ens viikolla kipasta ostaan lisää muistia niin pääsee taas kuvaileen :).

Alussa oli myös Lucalla sitä hötkymistä, kun otin hihnan käteen ja olin lähdössä Jessen kanssa ulos. Kolinapurkista uskoi, jos tuli liian lähelle ja perääntyi vikkelään, mut ärähdykset ei auttanu yhtään. Nyt ollaan päästy siihen tulokseen, että ärähdys toimii jo suhteellisen hyvin ja siihen yhdistettynä sormella suunnan näyttö niin Luca ottaa etäisyyttä ja menee sivummalle makoileen. Aika usein tekee myös jo sitä, että kattelee vaan sohvalta, kun me Jessen kanssa lähdetään. Se on siis alkanu sisäistään sitä, että enää ei pääsekään yhtä aikaa ulos.

Sitruunapantahan Lucalla on käytössä, kun jää yksikseen, mut siitäkin on tarkotus luopua pikkuhiljaa. Se siis vaan on koulutuksen tukena.

Naapurit on ainakin sanonu, että meillä on ollu nyt hiljasta. Jessenkin kanssa kun oon tullu lenkiltä niin oon hiljaa yrittäny kuunnella oven takana kuuluuko sieltä mitään, mut vaikka kuinka on korva ollu ovessa kii niin mitään en oo kuullu. Sitä kyllä edelleen tapahtuu, että pöydiltä se vetelee aina välillä vähän jotain tavaraa alas, mut aika vähästä sekin on ollu jo nykyään.

Mulla itelläni ainakin on tällä hetkellä vahva usko tähän metodiin, koska muutosta on koko ajan tapahtunu pienissä erissä hiljalleen :). Niin ja onhan tuo Jessekin hyvä esimerkki siitä, että tää homma on toiminu myös sen kohdalla :).

Jessehän oli melkeimpä vielä pahempi "terroristi", kuin Luca. Onhan se niin, että kaikkeen saa varautua, kun koiran itelleen ottaa ja mä edelleen ootan sitä päivää, koska mun sohvani syödään. Jessehän maisteli aika reippaasti mun kirjahyllyä ja vähän myös lipastoa, veti pöydiltä alas tavaraa minkä kerkes, söi lepolassen pehmusteen kokonaan ja yhen rikkaharjan, muutaman cd -levyn yms. pientä kivaa, joten Lucan tuhot on ollu pieniä verrattuna tuohon :). No, mutta Jessen tuhoilut loppui kuin seinään sen jääkauden jälkeen ja siitä on nyt yli vuosi jo aikaa. Jesse on tällä hetkellä mitä mahtavin, kiltein ja ihanin kotikoira :). Nyt kun saadaan siltä vielä remmirähinät yms. turhat haukkumiset pois. Hihnassahan se kulkee nyt nätisti, kun oon käyttäny tuota kahden sormen nyppäystekniikkaa ja nykyään mä ulkoilutankin sen pelkästään kahden sormen varassa :). Se jopa ottaa muhun kontaktia ajoittain ja vähän jopa kattoo ettei mee liian kovaa :). Lucan kanssa tuo sama opettelu alkaa sit ens viikolla.

Myöskin sellasen muutoksen olen huomannu, että mä saan silittää Jesseä rauhassa, kun toinen ei tuu enää pureksiin käsiä. Samoin saan Jesselle laittaa pannankin rauhassa, kun ei toinen tuu enää väliin säätämään ja puremaan. Saan jopa kutsua rauhassa Jessen luokse rapsuteltavaksi ilman, että toinen tulee väliin puremaan käsiä. Jessen kannaltakin tuo paljon kivempaa, kun ei vieressä oo mustista. Helpompaa sitten jatkossa kummallekin koiralle, kun ei toisen tartte olla mustiksena vieressä hakemassa huomiota, kun pallutan toista vaan kumpikin saa sitten rauhassa ihan erikseenkin multa extrahuomiota :).

Uloskin, kun Lucan vien niin se ei tuu sillonkaan enää silleen hötkymään siihen vaan se ennemminkin kunnioittaa sitä, että mä kutsun sen luo ja sit se tuleeki häntä vispaten :). Kaulapannan laitto ei ihan ongelmitta suju, mutta jo toisella ärähdyksellä uskotaan, että pantaa ei saa purra, joten pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Yhä rauhallisemmin siis sujuu meillä nuo lenkille lähdötkin verrattuna siihen millasta riehumista ja käsien puremista se oli aiemmin.

Senkin huomion olen tehnyt, että enää mua ei seurailla joka paikkaan. Aiemmin Luca seuras mua vessaan ja makkariin melkein kuin varjo, mut nyt se kaikki on jääny. Makkariin en noita enää päästäkään, kun nukkumaan meen.

Halusin kirjoittaa tuon kaiken edellä mainitun, että pysyn ite myös hiukan ajan tasalla ja näen mihin suuntaan me edistytään. Nyt on ainakin ollu suunta ylöspäin ja mulla motivaatio korkeella :)!