Nyt 5. pvä jääkaudesta menossa ja hiukkasen olen huomannu jo, että tuloksiakin alkaa ehkä syntyä pikkuhiljaa :). Alussa tietty ekana päivänä Luca oli hiukan hämillään kolinapurkista.
Mä oon nyt sitkeesti vieny koiria erikseen ulos ja yrittäny kirjaimellisesti muutenki toteuttaa noita kouluttajan ohjeita. Alussahan Luca jäi vikiseen ja ulvomaan, kun jätin sen yksin. Pistin webbikameran päälle ja kuvasin sitä. Nyt en oo kuvannu, kun on koneessa muisti ihan piukassa, eikä mahdu enää videokuvaa kuin pieni pätkä koneelle siitäkin huolimatta, vaikka oon yrittäny poistaa joitain tiedostoja. Pitää ens viikolla kipasta ostaan lisää muistia niin pääsee taas kuvaileen :).
Alussa oli myös Lucalla sitä hötkymistä, kun otin hihnan käteen ja olin lähdössä Jessen kanssa ulos. Kolinapurkista uskoi, jos tuli liian lähelle ja perääntyi vikkelään, mut ärähdykset ei auttanu yhtään. Nyt ollaan päästy siihen tulokseen, että ärähdys toimii jo suhteellisen hyvin ja siihen yhdistettynä sormella suunnan näyttö niin Luca ottaa etäisyyttä ja menee sivummalle makoileen. Aika usein tekee myös jo sitä, että kattelee vaan sohvalta, kun me Jessen kanssa lähdetään. Se on siis alkanu sisäistään sitä, että enää ei pääsekään yhtä aikaa ulos.
Sitruunapantahan Lucalla on käytössä, kun jää yksikseen, mut siitäkin on tarkotus luopua pikkuhiljaa. Se siis vaan on koulutuksen tukena.
Naapurit on ainakin sanonu, että meillä on ollu nyt hiljasta. Jessenkin kanssa kun oon tullu lenkiltä niin oon hiljaa yrittäny kuunnella oven takana kuuluuko sieltä mitään, mut vaikka kuinka on korva ollu ovessa kii niin mitään en oo kuullu. Sitä kyllä edelleen tapahtuu, että pöydiltä se vetelee aina välillä vähän jotain tavaraa alas, mut aika vähästä sekin on ollu jo nykyään.
Mulla itelläni ainakin on tällä hetkellä vahva usko tähän metodiin, koska muutosta on koko ajan tapahtunu pienissä erissä hiljalleen :). Niin ja onhan tuo Jessekin hyvä esimerkki siitä, että tää homma on toiminu myös sen kohdalla :).
Jessehän oli melkeimpä vielä pahempi "terroristi", kuin Luca. Onhan se niin, että kaikkeen saa varautua, kun koiran itelleen ottaa ja mä edelleen ootan sitä päivää, koska mun sohvani syödään. Jessehän maisteli aika reippaasti mun kirjahyllyä ja vähän myös lipastoa, veti pöydiltä alas tavaraa minkä kerkes, söi lepolassen pehmusteen kokonaan ja yhen rikkaharjan, muutaman cd -levyn yms. pientä kivaa, joten Lucan tuhot on ollu pieniä verrattuna tuohon :). No, mutta Jessen tuhoilut loppui kuin seinään sen jääkauden jälkeen ja siitä on nyt yli vuosi jo aikaa. Jesse on tällä hetkellä mitä mahtavin, kiltein ja ihanin kotikoira :). Nyt kun saadaan siltä vielä remmirähinät yms. turhat haukkumiset pois. Hihnassahan se kulkee nyt nätisti, kun oon käyttäny tuota kahden sormen nyppäystekniikkaa ja nykyään mä ulkoilutankin sen pelkästään kahden sormen varassa :). Se jopa ottaa muhun kontaktia ajoittain ja vähän jopa kattoo ettei mee liian kovaa :). Lucan kanssa tuo sama opettelu alkaa sit ens viikolla.
Myöskin sellasen muutoksen olen huomannu, että mä saan silittää Jesseä rauhassa, kun toinen ei tuu enää pureksiin käsiä. Samoin saan Jesselle laittaa pannankin rauhassa, kun ei toinen tuu enää väliin säätämään ja puremaan. Saan jopa kutsua rauhassa Jessen luokse rapsuteltavaksi ilman, että toinen tulee väliin puremaan käsiä. Jessen kannaltakin tuo paljon kivempaa, kun ei vieressä oo mustista. Helpompaa sitten jatkossa kummallekin koiralle, kun ei toisen tartte olla mustiksena vieressä hakemassa huomiota, kun pallutan toista vaan kumpikin saa sitten rauhassa ihan erikseenkin multa extrahuomiota :).
Uloskin, kun Lucan vien niin se ei tuu sillonkaan enää silleen hötkymään siihen vaan se ennemminkin kunnioittaa sitä, että mä kutsun sen luo ja sit se tuleeki häntä vispaten :). Kaulapannan laitto ei ihan ongelmitta suju, mutta jo toisella ärähdyksellä uskotaan, että pantaa ei saa purra, joten pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Yhä rauhallisemmin siis sujuu meillä nuo lenkille lähdötkin verrattuna siihen millasta riehumista ja käsien puremista se oli aiemmin.
Senkin huomion olen tehnyt, että enää mua ei seurailla joka paikkaan. Aiemmin Luca seuras mua vessaan ja makkariin melkein kuin varjo, mut nyt se kaikki on jääny. Makkariin en noita enää päästäkään, kun nukkumaan meen.
Halusin kirjoittaa tuon kaiken edellä mainitun, että pysyn ite myös hiukan ajan tasalla ja näen mihin suuntaan me edistytään. Nyt on ainakin ollu suunta ylöspäin ja mulla motivaatio korkeella :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti