Taas tavattiin rotukavereita :)!

Nukuin taas aamulla pitkään, eikä tullut pelkäämääni soittoa töistäkään, joten sain vapaapäivän viettää ihan rauhassa :). Lucalla on taas hieman ollut takapakkia sisäsiisteyden kanssa. Oli tehnyt pari kertaa yön aikana kakat sisälle ja yhdet pissit. Aamulla sitten, kun käytin koirat ulkona niin kummallakin oli mahat löysällä ja ainakin Jessen kanssa jouduin peppupesulle. Suureksi syyksi epäilen niitä herkkuja mitä eilen saivat mun vanhempien luona. Tiedä sit mikä niistä sen mahan löysyyden aiheutti. Ehkäpä tuon tähden Lucakin oli yöllä kakkinut sisälle, vaikka se ei sillon vielä löysää ollutkaan. Joku siellä mahassa ehkä oli vaivannut. En sitten aamulla antanut noille mitään ruokaa, jotta saa mahat rauhoittua.

Klo 13 oli taas schapetapaaminen Jyrkkälässä. Paikalla oli Kati ja Rasa ja Minna-Mari ja Jinne. Luca näytti viihtyvän hyvin Jinnen seurassa. Jinne on todella iso narttu. Taiskohan olla jotain 52-53 cm korkea. Tuo Luca vaan on niin jytky, että se ei paljoa pienemmältä kyllä näyttäny. Vielä pienemmältä se ero näytti Rasaan, joka siis on noin 50 cm korkea. Välillä jopa kattelin, että onko jopa lähes samankorkuinen, mutta mittaustulos täällä kotona näyttää kyllä olevan nyt tuon 46,5 cm. Ovat siis Jessen kanssa samankokoisia tällä hetkellä.

Ihailin Rasan turkin väriä, se kun on niin ihanan tumma. Rasa on ollut kuulemma pentuna saman värinen kuin Luca. Lucallakin on todella tummaa karvaa tassuissa ja rintakehässä. Ylempänä kropassa taas on vaaleempaa harmaata. Kyllä se nyt ainakin näyttäis siltä, että olis muuttumassa samanväriseksi, kuin Rasa.

Kaikenlaista taas suunniteltiin ja nyt olis ainakin suunnitelmissa, että menisimme schapeporukan kanssa esim. Kupittaalle treenaileen tokoa joku kerta ilman mitään ohjaajia. Voimme sit keskenään antaa toisillemme vinkkejä. Myös jälki ja rauniohakua oon vähän kaavaillut meiän ohjelmaan, mutta pitää ensin perehtyä noihin hieman itekin. Jäljen alkeita oon jo itelleni selvittäny ja Jessen kanssahan me kerran se pieni jälki tehtiinkin. Se oli kyllä ihan kivaa :).

Illemmalla kävin vielä tekemässä koirien kanssa kunnon lenkin. Tosin tuli sit kyllä mieleen, että teinköhän Lucan kanssa vähän liian pitkän lenkin. Se kun rupes lenkin loppupäässä osoittaan sillä tavalla väsymisen merkkejä, että rupes hihnassa kiusaamaan Jesseä näykkimällä. Käytiin kuitenkin tsekkaamassa missä se rauniorata sijaitsee ja suurin piirtein perille löydettiinkin. Täytyy joku päivä vielä auton kanssa mennä tsekkaamaan se paikka.

Niin ja kävin tänään taas vähän shoppailemassakin. 78 € hurahti taas ja mihinkäs muuhun kuin koiriin :D. Ostin pari koulutuskirjaa. Ekassa kirjassa oli ihan tottelevaisuuden perusteita ja toinen kirja oli nimeltään Koirien käytöskoulu. Kummastakin löysin hyviä vinkkejä joihinkin juttuihin.

Huomenna vietetään sitten Jessen 2 -vuotis synttäreitä. Pitää aamulla köydä ostamassa jostain maksalaatikkoa ja nakkeja ja tehdä sille siitä kakku. Mopsityttö Awa on huomenna tulossa juhlistamaan Jessen synttäreitä. Niistä kemuista kerron sitten myöhemmin lisää :)!

Pienimuotoinen schapemiitti Somerolla

Matkasin tänään koirien kanssa vanhempieni luo Somerolle. Jesse taas tapansa mukaan stressasi autossa, eikä noista Bachin aputipoista ollu mitään hyötyä, vaikka ihan varttin väleinkin niitä annoin eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan :(. Pitää varmaan vielä etsiä oikeaa annosta ja jutella eläinten luontaisterapeutin kanssa. Lucallakin meinaa pinna mennä ja komentaa Jesseä, kun Jesse stressaa autossa. Pitänee varmaan ostaa jokaista pitempää matkaa varten noille polvilumpioluut. Pureskelu on ennenkin Jessen rauhoittanu autossa. Mä kun en halua sille mitään rauhoittavia lääkkeitä antaa.

Somerolla tavattiin sitten Rekku (Boisterous kennelin kasvatti). Rekku tuli meille leikkimään ja koirat sai painaa isolla pihalla sielunsa kyllyydestä :). Rekkua oli ilo katsella. Sillä on mahtavan upea turkki ja paksu, runsaskarvainen häntä. Todella kaunis koira :). Niin ja onhan se tietysti upeaa sukujuurta, kun on Jessen siskopuolen poika :). Jessen iskä (Boisterous Neron Nepales) kun on Rekun ukki. Oli kuulemma Rekku tunnistanut jo pihassa, että mihin tultiin. Oli laittanu kuulemma kunnon vetovaihteen päälle :D. Lupasivat vielä Rekun omistajat tulla meidän schapetapaamisiinkin aina, kun ovat Turussa :).

Huomenna meillä onkin taas schapemiitti täällä Turussa. Mä oon kyllä varalla töissä tunnin verran aamulla, kun meiltä puuttui varallaolija. Pidän kyllä sormet ja varpaat ristissä, ettei klo 7-8 välillä tuu soittoa töihin.

Kaiken lisäx mulla olis suunnitelmissa mennä tsekkaamaan rauniorata nyt viikonlopun aikana. Se on jossain täällä suhteellisen lähellä mua ja yritin sitä kerran hakea Jessen kanssa, mutta en löytäny. Tuon jäljen lisäksi kun myös rauniohaku kiinnostaa, mut tällä hetkellä ei oo mahdollisuutta oikeen mennä mihinkään ryhmään treenaileen, kun harjoitusajat on niin myöhään. Pitänee siis ostaa kirja tuotakin harrastusta varten ja perehtyä siihen sen kautta tarkemmin, kun on kuitenkin näin hyvät mahdollisuudet sitäkin harrastaa :).

Nyt täytyy lopetella. Kerron sitten myöhemmin lisää meiän schapetapaamisista :).

Shoppailua koirien kanssa

Tänään Luca pääsi ekalle hiukan pidemmälle kävelylenkilleen. Käveltiin noin vajaa 2 km matka eläinkauppaan.


Taas hurahti rahaa lähemmäs 100 €, mut kaikki ostokset oli kyl ihan tarpeellisia :). Ostin kummallekin koiralle vedonestopannat. Sellaiset siis, jotka saa kaulapantaan kii ja otettiin ne sit saman tien käyttöön. Kaiken lisäksi Jessen ruokakokeilut jatkuvat tuon sen muuttuvan turkin tähden. Ostin sille pienen pussin Hill'sin natures best adultia, koska tarkotus olis, että voisin noille sitten myöhemmin syöttää samaa nappulaa, kun Lucakin tuosta vielä kasvaa aikuiseksi. Oon vaan niin kovin tyytyväinen ollut tuohon ruokaan. Näytin Jessen turkkia myyjälle ja hän veikkasi myös, että haalistumiseen voi olla yhtenä syynä myös ruoka. Myyjä tarjosi mulle Royal Caninin settereille tarkoitettua ruokaa, koska hänellä oli omakohtaiset kokemukset siitä, että hänen setterinsä haalistunut turkki tummeni sillä. No, mä kyllä siltikin päädyin tuohon Hill'sin natures bestiin. Varsinki Lucalle se on sopinu kuin nyrkki silmään :).


Valkosipulitableteitakin tuli ostettua hieman isompi purkki, kun Luca ei tuota jauhetta suostu syömään. Kaiken lisäksi, kun kassalle pääsin niin Lucahan vielä päätti, että äiskä saa ostaa myös kuivattua lihaisaa jauhetta ja otti sellaisen sitten vielä hyllystä ja hajotti lattialle. No, pussi ei mennyt niin hajalle, että kaikki jauheet olis levinny vaan jauheet säilyi sentään pussissa :). Se on niin nopee pikkumies, että sen kanssa saa olla tarkkana, kun menee eläinkauppaan :).


Sitten matkamme jatkui takaisin kotiin päin. Paluu matka oli sellasta, että koirat yritti ajoittain saada vedonestopantaa pois siinä onnistumatta :D. Välillä vetivät kumpikin vasenta kylkeään ja kuonoaan pitkin kävelytietä. Mahtoi ihmiset kattoa, kun mä vedin koiria perässä ja koirat taas laahasivat kuonoaan ja kylkeään maassa :D. No, hiukan ne siinä loppumatkasta jo alkoivat tottumaan ja noiden pantojen todellisen tehon huomasin, kun vastaan tuli yksi kultainennoutaja omistajansa kanssa ja tää noutaja hieman ärisi mun poitsuille ja tietenki poitsut vähän perään niin yhdellä kädellä oli kumpikin hallittavissa ja ohitus meni siinä mielessä suhteellisen hyvin :). Ihanaa oli myös kulkea, kun ei kax hinaajaa vetäny hihna kireellä, eikä tarvinnu juurikaan hihnasta nykiä :). Loppumatka siis meni jo melko mallikkaasti :).


Sellainen kauppareissu siis tänään. Huomenna vielä töitä ja sit toivottavasti ehkä koko pitkä viikonloppuvapaa. Perjantaina matka käy Somerolle ja toivottavasti tavataan siellä myös Rekku (Schapendoes myös).

Ulkoilua talvisäässä

Jesse herätti mut tänään jo tosi aikaisin aamulla. Se melkeimpä pakotti mun nousemaan klo 6.00 aamulla, vaikka tälleen vapaapäivänä olisin kyllä mieluusti nukkunu pidempään. Se kulki edestakaisin makuuhuoneessa ja läähätti kovin. Mulla kävikin mielessä, että olisko sillä maha sekaisin eilisistä possunkorvista. Olin tilannut niitä eläinkauppa Pikkulinnan kautta 100 kpl:tta hintaan 55 €. Nyt on hetkeksi aikaa koirilla niitäkin syötävänä :)! Nuo ovat siis Nellin kanaherkun tuotteita.

En tiedä mikä hätä sillä oli, koska se rauhottui heti, kun avasin kunnolla makuuhuoneen oven. En sitten enää kyllä ite saanu unta ja menin koirien kanssa ulos. Eikä sillä mahakaan ollut kuralla.

Lähdin sitten aamupäivästä taas koirien kanssa koirapuistoon ja räpsin siellä muutaman kuvan ja otin hiukan poseerauskuvia Lucasta täällä kotona sisälläkin. Koirilla oli kova meno päällä. Se on kyllä kiva, kun nuo kaksi jaksavat ja osaavat leikkiä hienosti keskenään :)! Niillä on valtava vauhti päällä ja ottavat ihan kunnon painimatseja keskenään :D! Lucaa ei edes lumipaakut haitanneet juurikaan, vaikka niitä oli tassut ja koko mahan alusta täynnä :).

Koirapuistoilun jälkeen kävin vielä hieman ostoksilla eläinkaupassa. Olin Mustista ja Mirristä tilannut nimilaatat koirille ja hain ne ja ostin vähän myös koulutusnameja. Sitten hain Kaarinan luontaistuotekaupasta Rescue Remedyn Bach aputippoja Jessen autoilustressin helpottamiseen, mutta luin, että ne sisältää alkoholia. Pistin viestiä Kitiskan keskustelupalstalle, jotta saisin selvyyden uskallanko noita nyt Jesselle antaa ja jos niin kuinka paljon. Mulla on jo yksi eläinten luontaishoitoihin tarkoitettu kirja, mutta ostin sitten vielä tuolta luontaistuotekaupasta toisenkin. Tämä uudempi on Merja Lindströmin kirjoittama Homeopatiaa ja luonnonlääkintää eläimille ja vaikuttaa myös hyvältä kirjalta. Nyt nuo kaksi kirjaa voivat sitten täydentää toinen toisiaan :).

Pari viikkoa vielä ja sit mennään Lucan kanssa näytelmiin. Hiukan ollaan seisomista harjoiteltu ja vähän näyttelyhihnassa kävelyä, mutta voi olla, että viimisellä viikolla ennen näyttelyitä vasta treenataan hiukan enemmän. En oo viittiny ottaa mitään stressiä siitä. Onhan kyseessä vain kuitenkin pentunäyttely ja se riittää, kun tuomari näkee liikkeet ja koira ees hetken pysyy paikallaan seisomassa. Mielenkiintoista nähdä ketä muita schapeja omistajineen siellä on.....vai onko ketään :). Ite anoin töistä näyttelyiden jälkeisen maanantain vapaaksi. Saa nähdä onnistuuko. Sais vähäsen levättyä näyttelypäivän jälkeen, kun ne on kuitenkin aika uuvuttavia päiviä ja varsinki, jos pitää odotella kehien alkua.

Tällaista siis tänään :)!

Schapetapaaminen

Tänään oltiin taas schapemiitissä Jyrkkälän koirapuistossa. Nyt meitä oli hiukan enemmän. Paikalla oli 5 ihmistä ja 5 koiraa. Mukana siis olivat Buffing Rasavillius, eli Rasa ja Kati sekä Buffing Jinne-Amelie, eli Jinne ja Minna-Mari poikansa kanssa ja Buffing Non-Stop, eli Jippu ja Hilkka ja mun pojat. Buffing -kasvatit siis jälleen hyvin edustettuina ja Jesse ainoana Lumikuonolaisena ja myöskin ainoana mustavalkoisena :).

Vaikka oli pakkasta niin ihanaa oli, kun koirat saivat temmeltää keskenään :). Tuo Jyrkkälän koirapuisto siitä kiva tapaamispaikka, että siellä ei paljoakaan käy muita koiria ja se on kuitenkin ihan valtavan iso ja siisti puisto ja kyllä siellä hiukan jotain näkikin.

Jostain syystä muun rotuisten koirien omistajat eivät uskaltautuneet tulla meiän sekaan vaan kattelivat aitauksen ulkopuolelta, että mitäs koiria tuolla juokseekaan. Oltiinkohan me sit niin pelottavan oloisia tai jotain :D!

Jesse taas komenteli Lucaa, kun Luca leikki toisten kanssa. Se ei jostain syystä aina tykkää, että se leikkii toisten koirien kanssa. Se keskittyi aika paljon Lucan paimentamiseen ja kun Luca paini Jipun kanssa niin Jessen oli ihan pakko tulla siihen nylpyttämään Lucaa. Luca taas ei juurikaan mitään välittäny Jessen pomottamisista :).

Nyt taas huomasi, että Jessellä on korvat palautumassa. Se seikkaili taas ihan omilla teillään tuolla koirapuistossa ja sehän lähtee myös kauas musta, mutta kun kutsuin sen luo niin tuli taas ihan lentäen, eikä tarvinnu kuin kerran kutsua :)!

Tosi kivaa oli jälleen ja varsinki kun nyt oli porukkaa hiukan enemmän. Keväämmällä mukaamme tulee yksi uusikin schapenpentu, joten innolla odotamme tämän uuden tuttavuuden tapaamista :). Laskin tässä, että jos kaikki pääsemme yhtä aikaa tapaamisiin niin meitä olis sit kasassa 8 koiraa ja omistajat. Siinä on jo ihan kiva määrä porukkaa, mutta kaikki uudet on tervetulleita mukaan :).

Nyt täytyy taas lopetella, mutta palailen pian :)!

Jäljen treenausta

Oon jo pitkään miettiny, että kiva olis ihan koirien ja omaksi iloksi mennä kokeileen jäljestämistä. Nyt ryhdyin suunnitelmista tekoihin. Kävin eilen ostamassa jälkiliinan ja perhemedioiden kustantaman Werner Bierethin kirjoittaman kirjan Jäljestäminen.

Kirjan ohjeiden mukaan tallasin pienen jäljen tuohon pellolle. Maa oli vaan niin jäässä, että oli todella vaikeeta saada maakoukkua paikoilleen. Siksi aikaa sain sen pysymään paikallaan, että sain ainakin Jessen kanssa mentyä kertaalleen tekemäni reitin läpi. Luca riuhtoi kyllä sen verran siinä, että se ei sitten enää paikallaan pysyny, enkä sitä sitten enää mihinkään saanu kiinni. Pitää odottaa, että maa sulaa tai yrittää löytää jokin paikka mihin toisen koiran sais kiinni.

Hanskat sai toimia jälkikilpenä, koska en tajunnu sellasta ostaa. Tosin aattelin kyllä jatkossa käyttää kilpenä ihan kärpäslätkää. Siihen kilven viereen sit tallasin metri kertaa metri kokoisen kolmion ja kolmiosta eteenpäin noin 10 askelta ja kolmioon ja joka askeleeseen laitoin namipalan. Lopuksi tein vielä pari sivuaskelta jäljen lopettamiseen ja sit puolikkaan ympyrän, johon laitoin askeleiden kohdalle namipalat, jotta koira päätyisi takaisin kolmioon.

Ensin piti Jesse käskeä maahan kolmion taakse, mutta se tuppas siitä aina nousemaan ylös ilman lupaa. No, lopulta se sit jäi maahan, kun annoin sille paikka -käskyn perään. Sitten annoin etsi -käskyn ja ensimmäisenä Jesse söi namit kolmiosta. Sitten lähdettiin seuraamaan janaa, mutta Jesse tuppasi välillä menemään mun taakse etsimään nameja myös. Hyvin se kuitenkin näin ekalla kerralla meni ja takaisin kolmioon päästiin lähes tallaamani reitin mukaan ja Jesse käytti hyvin nenäänsä :).

Täytyy iltalenkillä katsastella vähän maastoa, josko jostain löytyisi joku parempi alue. Pääsee sit Lucakin treenaileen jäljen alkeita :).

Päätin myös vaihtaa Jessen muonamerkkiä. Sen musta väri on alkanu todella haalistumaan ja esiin tunkee myös valkoista karvaa. Mä oonkin miettiny voisko se olla kastraatiosta tai ruoasta johtuvaa. Soitin asiasta eläinlääkäriin, mutta ei ne siellä osannu vastata asiaan. Sanoivat kuitenkin, että turkin kunto huononee joillakin kastraation myötä, mutta eivät osanneet tohon haalistumiseen ja valkoisiin karvoihin sanoa mitään. No, nyt on kokeilussa Eaglen Holistic select nappula joka sisältää anjovista, sardiineja yms. Sen muonan avulla kuulemma ainakin turkki pysyny hyvänä. Kaiken lisäx annan noille kummallekin omegaa sisältävää öljyä ja pitää varmaan taas alkaa antamaan pellavaöljyäkin. No, toivotaan ettei Jesse nyt ihan kokonaan muutu valkoiseksi :D. No, sama koira se silti on karvoihin katsomatta :). Pääasia, että pysyis muuten terveenä :).

Luca taas komistuu koko ajan. Mä mittailen sen säkää aika tiuhaan tahtiin. Viime mittauksesta se oli kasvanu jotain 3 mm, eli tällä hetkellä olis säkää 45,6 cm ja ikää on vasta 5,5 kk. Iso poitsu siitä on edelleen mitä ilmeisemmin tulossa :). Turkki tummuu koko ajan. Jännä nähdä minkä väriseksi se lopulta muuttuu. Naamassa on hiukan vaaleita karvoja, mut ei niin paljoa kuin esim. Oodi -siskolla tai Ransu -veljellä. Muuten kaikki musta väri on edelleen ihan hiilenmustaa. Tassuissa on myös todella tummaa väriä, vähän sekasin sekä mustia, että harmaita karvoja.

Ainakaan vielä ei ole mitään valtavia takkuja Lucalle ilmaantunut. Takkuaikaa odotellaan mielenkiinnolla :).

Jessen murkkuilu alkaa helpottaa

Koirat pääsi taas tänään juosentelemaan reiluksi tunniksi koirapuistoon. Kivaa oli kummallakin ja vauhtia riitti vaikka kuinka.

Nyt oon huomannu sen, että alkaa Jesselläkin taas löytyä korvat :). Alkaa vissiin murkkuilu pikkuhiljaa loppumaan. On jo paljon vauhdikkaammin tullut koirapuistossa kutsusta luokse, kun on muita koiria ollut tulossa puistoon. Tänäänkin tuli jopa jo toisesta käskystä lentäen luo ja Luca seurasi mallia perästä :). Siinä sit heti istutin koirat, annoin namit, vapautin ja vielä kovat kehut päälle. Istumaankin se on taas alkanu mennä jo kertakäskystä. Pahimman murkkuilun aikaan piti sitäkin hiukan harkiten toteuttaa. Ainut missä Jesse vielä harkitsee hiukan on se, että kun koirapuistosta lähdetään ja pitää laittaa panta kaulaan. Sieltä kun ei aina oo niin kiva lähteä pois, jos on paljon kivoja kavereita. No, onnex tuo Jesse on kuitenkin makupaloilla koulutettavissa, vaikkakaan ei pehmeän ja itsepäisen luonteensa vuoksi ole kuitenkaan aina niin helppo koulutettava.

Saa nähdä millainen mahtaa olla Luca riiviön murkkuikä. Vähän jo tuntuu niinkuin se olis sillä jo pikkuhiljaa alkamassa. Ei oikeen meinaa enää mennä kaikki opitut käskyt perille vaan saa useesti toistaa. Aikaisintaanhan se tuossa puolen vuoden iässä muistaakseni alkaa ja loppuu noin 2 vuoden iässä. Jessehän täyttää tuossa helmikuun 1. pvä 2 -vuotta.

Luca alkaa olla jo lähes Jessen kokoinen. Mielenkiintoista nähdä minkä kokoinen siitä tulee. Hyvin sille ainakin ruoka maistuu :). Siitä on tulossa komea poika.

Nyt toivottelen hyvät yöt ja painun pehkuihin.