Olen melkeimpä ahmien lukenut kirjaa ja päässyt sivulle 74. Kirjassa Cesar kertoo upeasti sen miten hänen tarinansa koirien parissa alkoi ihan vaan seurailemalla pikkupoikana heidän maatilansa pihalla puolivillienkoirien käyttäytymistä. Heillä ei tarvittu komentosanoja, namipalkkoja yms. juttuja ja silti heillä oli luottamus koirien kesken koko ajan. Koirat kunnioittivat alusta asti ihmistä lauman päänä, eivätkä ne edes yrittäneet päästä korkeammalle tasolle. Heillä nuo puolivillit koirat olivat siis työkoiria, jotka asuivat vapaana ulkona heidän piha-alueellaan.
Tuossa kirjassa ei ole erikseen mainittu yksittäistä ongelmaa ja siihen suoraa ratkaisua, mutta tuossa on kerrottu mitä asioita koirat vaistoavat ihmisistä, toisista koirista ja eläimistä. Tähän mennessä on mun mielestä siis tuossa kirjassa ollut paljon positiivista asiaa :)!
Sain myös yhden hyvän vinkin tuon kirjan alusta miten vahvistaa omaa asemaani lauman johtajana. Ruokaa siis kun annan koiralleni niin se kannattaa sekoittaa käsin. Näin ollen ruokaan jää laumanjohtajan haju ;).
Tuossa kirjassa puhuttiin myös energioista. Sanottiin, että koira pystyy tietämään ihmisen tunnetiloista paljon ihmisen tuottaman energian avulla. Onhan se tullut itsekin huomattua, että jos on iloinen, vihainen tai surullinen niin koira vaistoaa sen aina. Koira ei tiedä syytä asialle miksi ihminen on tietyssä mielentilassa, mutta se tunnistaa ihmisen mielentilan juuri tuon energian avulla. Hyvin siis ymmärrettävää ainakin mun mielestä :). Itekin sen huomaan, että kun ulkoilen noiden koirien kanssa ja vastaan tulee toinen uros niin selkeesti itekin hiukan jännityn, kun haluan saada noi vaan tilanteesta aina pois ja tuotan silloin negatiivista energiaa, jonka koira tulkitsee sitten taas omalla tavallaan ja alkaa puolustamaan.
Koiran kieli on kyllä todella mielenkiintoista ja mulla palava halu oppia "puhumaan koiraa" ja ymmärtämään sen elämää niin paljon, kuin se vaan on mahdollista :). Syy tähän on myös juuri se, että mä en halua vain luulla vaan mä haluan myös tietää, että mun koirilla on hyvä olla. Että ne luottaa siihen, että mä lauman johtajana suojelen niitä ja että mä laumanjohtajana myös huolehdin niistä ja että niiden ei tarvitse stressata vaan, että ne voi luottaa siihen mitä mä teen.
Mä oon nyt alkanu miettimään tuota Jessen autossa stressailuakin. Voikohan sekin siis olla merkki siitä, että se ei muhun luota ihan kaikessa ?! Saa nähdä loppuuko siltä läähättäminen ja stressailu myös tämän koulutuksen myötä tossa asiassa. Jos koiralla on johtaja johon se luottaa ihan täysin niin periaatteessa senhän ei tartte sillon pelätä mitään, koska se tietää, että johtaja hoitaa homman.
Sitten vielä vähän muuta meiän koulutuksen kulusta. Jesse kävelee melkoisen hyvin nyt hihnassa ja ottaa muhun kontaktia ajoittain (tosin vois ottaa vielä enemmänkin). Ottaa kuitenkin selkeesti kontaktin, kun nyppäsen hiukan hihnasta ja ainakin näitä tuttuja reittejä se kulkee nyt melkeimpä koko ajan hihna niin löysällä, että se koskettaa maata. Lucan kanssa taas tuossa kulkemisessa on meneillään nyt toinen päivä ja edistystä on mielestäni hiukan tullut eilisestä. Kyllä se edelleen on sellanen, että se yrittää myös mennä touhottaa ja häntä on kaarella pystyssä ja se koko ajan kattelee ympärilleen ja on niinkuin olis joku maailman omistaja. Jessellähän häntä on suorana peräsimenä, kun se kulkee hihnassa ja jos se nuuskii tai toinen uros tulee vastaan on sen häntä kaarella, mut Lucalla on ihan koko ajan kaarella. Nuo maailmanomistajan elkeet, kun sais vielä pois. Uskon kyllä, että ne pikkuhiljaa kariutuu mitä pidemmälle mennään koulutuksessa. Kyllä se nyt jo ainakin muutaman kerran ottaa muhun lenkillä jopa katsekontaktin ja hihnakin riippuu melko lailla jo yhtä nätisti maata viistäen, kuin Jesselläkin :). Treenausta vaan vaaditaan vielä paljon kummankin kanssa.
Ihan niinkuin olisin myöskin huomannut Lucasta jopa sen, että käskytkin menee ainakin hiukkasen paremmin perille. Ei tartte toistaa mitään juurikaan ja jopa kieltosana EI toimii tosi hyvin :).
Että näin tänään :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti