Kuulumisia ja Sonisphereä

Aikaa vierähtänyt niin rutkasti viimisestä blogitekstistä.... Mistähän sitä aloittais.....

Kesälomia ollaan tässä pidelty ja nyttenkin olen lomalla. Edellisellä loman pätkällä aloitin koirien kanssa rallytokon. Todella hauska laji :) ! Mua juurikin kiinnostaa koirien kanssa harrastaa jotain sellasta missä ei vaadita "täydellisyyttä" ja jossa on kuitenkin paljon aivotoimintaa mukana ja jonka kautta voi parantaa kontaktinottokykyä. Siispä rallytoko on justiinsa meiän juttu. Harmi ettei sitä harrasteta missään seurassa säännöllisesti :(. Onnex sentään saan Anusta treenauskaverin heti, kun se on Millan kanssa suorittanu alkeiskurssin loppuun. Päästään sit yhessä jatkokurssille. Täytyis tuo tulostin vaan saada toimimaan, että sais kaikki taulut tulostettua netistä. Rally siitäkin kiva, että radan voi rakentaa itse.

Tokoagi -kurssille olisin halunnut myös, mutta homma kaatui siihen, että eivät ottaneet kurssille yhtä omistajaa kahden koiran kanssa. Mä kun en halua enää työpäivän jälkeen jättää toista yksin kotiin, kun toisen kanssa treenailen, enkä hoitoon olis kaikille päiville kuitenkaan saanu toista ja treenipaikalla ei noista kumpikaan jaksa oottaa täysin hiljaa narun päässä tunnin vertaa, eikä se olis ollu ees kovin fiksuakaan sitä koiralta vaatia. Enkä myöskään saanu ohjaajaa toiselle koiralle niin noihin kaatui koko homma mikä sinänsä oli tosi harmi :(. Täytynee yrittää josko johonkin muualle otettais yx omistaja kahden koiran kanssa.

Viime viikonlopun poitsut olikin Somerolla mun vanhempien luona, kun ite olin Porissa. Oli sekin kokemus se Porin reissu. Kaveriporukalla lähettiin ja enimmäkseen pareittain liikuttiin alueella Sonispheressä, kun ei millään kaikki pysyny samassa kasassa. Hyvä kuitenkin, ettei kukaan ollut yksin. Se myrskyn kokeminen olikin jotain aivan ainutlaatuista. Mä olin kaverini siskon Johannan kanssa mun 34 vuotta vanhan vauvapeittoni alla suojassa ylhäällä anniskelualueella laulellen lasten sadelauluja ja just suoraan myrskyn silmässä. Ei auttanu nousta seisomaan, eikä lähtee yhtään mihinkään. Se ei olis ollu ees fiksua. Fiksua oli olla kyyryssä ja antaa taivaan lyödä tulta ja syöstä rakeita. Paritonniset roskikset lenteli ilmaan, kuten rautapulteilla kiinni maassa olleet aidatkin. Kojut hajos ja lähti tappeineen irti ja lavojen rakenteet ja pressut lenteli. Lujan kiitos ei oltu kakkoslavan edessä! Yx facekaveri oli ja kertoi, että pelkäs kuolevansa.

Myräkän jälkeen festarit keskeytyi 1,5 tunniksi, eikä tiedetty kuka jatkaa ja millon. 40 loukkaantui ja viime tiedon mukaan niistä 1 on nyt kuollu saamiinsa vammoihin sairaalassa. Fiilis oli melkoisen apaattinen tuon myräkän jälkeen ja porukka kulki pää painuksissa. Onnex ei omista ystävistä kukaan loukkaantunu enkä itekään. Ehkä oli sujelusenkeleitä matkassa.... Suunniteltiin meinaan Johannan kanssa, että mennään Iggy kattoon lavan eteen, mut sit just ennen sitä Slayerin jälkeen räjähti taivas. Arvatkaa vaan oltiinko hiukkasen märkiä....... ! Mötley oli ainut peruuttaja, eikä siinä olis ollu mitään järkeäkään, että olisivat lavalle tulleet. Eivät olleet ees ehtineet vielä Poriinkaan ja kun kerran kamat oli paskana niin eipä olis ollu mitään järkee tulla paikanpäällekään. Iggy ja Alice olivat jo ehtineet Poriin. Iggy veti muutaman setin akustisesti päälavalla (kakkoslava hajos kokonaan) ja Alice lainas Slayerin kamoja. Maiden ei ollu ehtiny vielä ees laskeutuun Suomen kamaralle. Niitten roudarit kyllä ja kone oli hajonnu sit lentokelvottomaan kuntoon myrskyn tähden. Maiden veti kyl ihan hyvän setin vaikka melkein 2 h myöhässä pääsivätki aloittaan eikä Dickinsonkaan loukannu itteään vaikka liukastuikin reippaasti selälleen liukkaalla lavalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin vaikka olikin suuri pettymys, ettei Mötikkää nähty, kun sen tähden tultiin, mut ens vuonna sit....

Poitsut oli ollu kiltisti mun vanhempien luona. Jesse kuulemma oli vaan kovin ikävöinyt ja se oli onnesta ihan soikeena, kun tulin niitä hakemaan. Se hyppi ja pomppi ja riehui ja heilui taas koko koira :D. Somerolla se oli ollu kuulemma paljon aidan vieressä mua oottelemassa ja maannu pensaan alla. Epäilen kyllä, että se vaistosi ukkosen ja makaili siksi pensaan alla turvassa, vaikka ukkonen ei sielä juuri ollutkaan. Eläimet sen kuitenki helposti vaistoo.

Luca taas oli ollut oma touhukas ittensä. Oli juossu paljon omenoiden perässä. Rakastaa niillä leikkimistä.

Huomenna mennään sitten Lucan kanssa kehään Raisiossa. Saas nähdä mitä tuomari sanoo. Nyt lopettelen tähän kirjoitustani...