Korvatulehdus vaivaa

Tänään on ollu tarkotus saada jotain aikaiseksi ja hiukan oonkin saanut. Mullahan on tuo lihoominen myös alkanu, kun sairastan tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vielähän mä olen ihan normaalipainoinen, mutta en ole kauaa, jos en tee asian hyväx jotain.

Mä oon aina tykänny liikkua joskus vähän enemmän ja joskus taas vähemmän ja ollu tosi hoikka. Hoikimmillaan mä oon painanu 54-55 kg ja oon voinu syödä ihan mitä vaan ja millon vaan, eikä oo näkyny missään. Nyt oon painanu parhaimmillaan melkein 64 kg ja kaikki tullu todella helposti. Tosin osa myös johtuu siitä, että oon tässä monta viikkoa ollu jo rampa.

Tein sitten itelleni profiilin tuonne kiloklubiin (ilmainen palvelu) ja kartotan nyt tarkkaan mun syömiset ja liikkumiset ja laitan sinne kaiken ylös. Suosittelen muuten tuota kiloklubia :). Jos jotain kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaamassa www.kiloklubi.fi ;).

Enää en oo kuitenkaan ihan niin rampa mitä olin ja pääsin jo viikonloppuna koirien kanssa tänne Turkuunkin. Liikunta alkoi hitaasti mutta varmasti :). Ensin oli keppi apuna, kun noita koiria ulkoilutin, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla jalkaan yhä enemmän voimia ja nyt mä pystyn tekeen noitten kanssa jo noin 20 min pissityksen rauhallisesti kävellen :). Yx lenkki oli kyllä tänään vähän liikaa, kun päätin sisukkaasti, että nyt täytyy jo yrittää tehdä vähän pitempikin kierros! Oltiin sillä kertaa ulkona yhteensä 30 min ja sillä matkalla kyllä koipi väsyi jo ihan kiitettävästi, mut hyvin silti päästiin kotiin. Mä kun kuvittelin, että voisin jopa ens viikolla mennä töihin hetkex aikaa, mut eihän siitä tule vielä mitään tällä jalalla, eikä vielä moneen viikkoon, kun on tuo leikkauskin pikapuoliin. Onnex ihanat työkaverit sentään huomioi mua välillä ja kyselee onko mulla listatoiveita tai toiveita oma potilas -juttuja varten ja sainpa tulla yhteen tiimi-iltapäiväänkin, vaikka olin sairaslomalla, eli ihana pomokin on mua huomioinut :)!

Onnex sentään on pidelly ihania päiviä, joten mikäs tässä on sairastella ja koiratkin nauttii, kun äippä on kotona :). Näytelmiä en oo nyt kyllä uskaltanu yhtään suunnitella. Täytyy ens saada ittensä kuntoon.

Mä tuossa eilen tutkailin Lucan korvia ja nypin sen rehottavat korvakarvat. Sen toinen korvakäytävä on melko ahtaan näköinen ja nytkin se selkeesti punotti ja oli töhnäinen ja haisi imelälle. Ihan selkee korvatulehdus sillä. Kaiken lisäx se ravisteli paljon päätänsä ja rapsutteli korvaansa. Mä menin Apilasta hommaamaan sille homeopaattista korvalääkettä, eli Graphitesta potenssiin 30 C ja oon nyt sitä antanu eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Huomenna olis ollu aika eläinlääkärille, mut siirsin sen ajan perjantaille, koska meinaan nyt kattoo, josko tuo Graphites auttais. On se ainakin selkeesti rauhottanu sitä korvaa, mut on se edelleen sellanen hiukan kosketusarka, kun yritän pumpulilla putsailla korvakäytävää töhnästä. No, jos vielä perjantai -aamuna on punotusta ja töhnää niin sit mennään lääkäriin.

Lucan turkkin väri muuttuu mustista kohdista yhä vain enemmän tumman suklaanruskeaksi. Jessen turkissa taas alkaa näkymään kastraation tuomat haitat. Paljon tunkee valkoista karvaa sekaan ja musta väri on haalistunu selästä. Tuollainen "kauneusvirhe" ei kylläkään haittaa. Se on pienempi haitta, kuin mitä oli ne hormonien tuomat haitat. Huomattavasti helpompaa Jesselläkin, kun ei maha ole jatkuvasti sekaisin, eikä oo niitä muitakaan miesten vaivoja :).

No, mutta nyt taidan taas alkaa tässä vähän tekemään jotain ja kirjoittelen sitten taas toiste lisää :).

Kuulumisia jälleen

Täällä sitä edelleen ollaan koipipotilaana Somerolla koirien kanssa. Lucalla olis ollu kehään menokin ens viikon sunnuntaina, mut eipä se nyt taida onnistua, kun kukaan ei mua Saloon suostu kuskaamaan ja koiran ja kepin kanssa en siellä pärjää, vaikka kaveri, joka tulee sinne esittamään Lucan ja Jessen kaveria Remua Norwich -kehään olis myös suostunut esittään Lucan. Harmi homma :(. Saas nähdä miten käy sitten muiden kesän näyttelyiden, että pääsenkö niihin, nyt kun saattaa olla niin, että taidan joutua leikkauspöydälle, mutta siitä tiedän sitten huomenna taas.

No mutta se niistä mun sairasteluista. Mennäänpäs nyt asiaan, eli koiriin :). Lucan mittasin tänään ja mittasin kahteen kertaan, mut en oo vieläkään ihan varma sainko oikean tuloksen. Jätkä on ainakin kasvanu melko jättiläiseksi ja vertaan nyt Jesseen, joka näyttää melko pieneltä Lucan rinnalla ja onhan se, kun kokoeroa on 4 cm. Kasvuvauhti ei kyllä oo mielestäni ollu mitään liian nopeeta, joten en oo siksi vaihtanu vielä adulttiin tuota pentumuonaa, enkä nää edelleenkään aihetta vaihtaa. Sitäpaitsi tuota säkkiä on vielä muutama kilo jäljellä, joten saa syödä vielä tuon loppuun ennen kuin vaihdan. Lucasta on mun mielestä kehittyny tosi upee koira ulkoisilta mittasuhteiltaan ja vahvaluustoinen myös. Ainakin itseni mielestä se on hyvin kaunis ja hyvärunkoinen :). Silmät sillä on edelleen tuollaiset vaaleat sudensilmät ja ne tuskin tulee enää muuttumaan ja niistä siellä Tampereella se ruotsalaistuomari mainitsikin jotain ja varmasti tulee jotkut muutkin tuomarit mainitsemaan, mutta mua se ei yhtään haittaa. Itseasiassa nuo sen silmät on mun mielestä vaan hauska "erilaisuus" :). Ne on hyvin ilmeikkäät silmät :). Myös koko on hiukan yli sallitun, mutta eipä tuokaan haittaa, kun mittasuhteet on kuitenki hyvät.

Nyt kun tää meikäläisen polvi kestää hiukkasen seisomista niin oon taas yrittäny noita aktivoidakin sen mitä keppien kanssa vaan pystyn. Oikeestaan noi kepit on ollu hyvänä apuvälineenä, kun oon opettanu noille taas esteiden yli hyppimistä ja noista kepeistähän on tullu hyviä esteitä :). Sit ollaan Jessen kanssa ihan vaan noita perustemppuja harjoiteltu mitkä se jo osaakin, eli markka, tanssi, tassu...toinen tassu ja kasiakin kohta varmaan taas harjoitellaan ja kiittämistä opetellaan. Lucalle taas oon alkanu opettaan tuota markka -temppua.

Oon taas tässä pyöritelly sitäkin ajatusta mielessä, josko lähtis noitten kanssa agilityyn ja tokoon, kun pääsen näistä kepeistä. Oikeestaan Lucalle vois olla toko tällä hetkellä kuitenki parempi juttu, koska sen keskittymistä pitäis kehittää enemmän. Jessen kanssa vois kokeilla tota agia uudestaan vaikkakin se on sellanen, että se ei jaksa useita toistoja ja kyllästyy helposti. Sen kanssa siis ei voi treenata kuin pienissä erissä kerrallaan.

Huomenna täytyy hakee kotoa kamera mukaan niin voi taas napsia kuvia koirista ja niiden kavereista.

Eipä tässä tällä kertaa muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille :)!

Kuulumisia

Täällä sitä ollaan Somerolla mun vanhempien luona jo kolmatta viikkoa koipipotilaana. Hiukan on ollut tylsää, kun ei ole oikein voinu koirien kanssa touhuta mitään. Jessekin on jo tylsyyttään ilmaissut välillä kattomalla surullisesti ja huokailemalla syvään. No, eipä tässä nyt auta kuin aika ja lääkäri, jotta saan taas polveni kuntoon. Onnex sentään on jo paranemaan päin, mutta huomenna vielä ortopedille ihan varoiksi.

Koirien puolesta on kyllä kiva, kun on iso piha missä juosta mielin määrin. Ovat kyllä myös innostuneet kaivelemaan mun äidin kukkapenkkiä ja piilotelleet luita sinne. Nyttenkin Luca löysi jonkun luunsa ja lähti pinkomaan se suussaan pakoon Jesseä. Välillä Jesse taas sai luun ja Luca jahtasi sitten Jesseä. Oli hauskaa katsella niiden leikkiä :).

Luca on nyt alkanu selkeesti keräämään massaa ja Seita -äidin muodot ovat alkaneet muokkautumaan esille. Luca punnittiin tänään ja sillä oli painoa 21,4 kg! Kaikki on pelkkää lihasta. Säkä oli viikko sitten noin 49,7 cm. Voi olla, että himpun verran on tullut korkeutta, mutta nyt näyttäis siltä, että Luca on alkanu kasvaan selkää. Siihen on tullu selkeesti pituutta enemmän. Jessekin punnittiin ja vaikka se selkeesti näyttää pienemmältä, kuin Luca niin on silläkin painoa yhteensä 19 kg. Ei siis ainakaan lihonnu ole :).

Lucan kanssa olis seuraava näyttely Salossa, mutta saas nähdä saanko polveni täysin kuntoon siihen mennessä.....tuskimpa. Sitä melkeimpä meikäläinen jää saikulta suoraan kesälomalle, kun kesäkuun alkupuolella olis tarkotus pitää viikko lomaa ja heinäkuussa loput.

No, eipä auta kuin toivoa, että pian pääsen takasin töihin ja toivottavasti koirat sopeutuu taas pian siihen arkielämään mikä meillä normaalisti on. Tuskin ne omaa kotiaan ovat unohtaneet.

Ihana murkkuikä!

Tänään kun tulin töistä kotiin oli ylläri vastassa. Tai no, voiko sitä ylläriksi sanoa, kun kaikkeen oon kuitenki varautunu :). Se mistä Jesse joskus murkkuikäisenä aloitti niin Luca on nyt päättänyt jatkaa. Oli todella syöty urakalla yhtä mun keittiön pöydän tuoleista ja saatu jopa siirrettyäkin isoa painavaa pöytää. Kaiken lisäx protestipissejä ja kakkeja on ollut jo pidemmän aikaa sisällä.

On taas saanut oikeen miettiä, että millastas se Jessen murkkuilu oikein olikaan. No, Jesse söi noita tuoleja ja kirjahyllyä, veti pöydältä alas tavaraa, tuhos mun yhen lepolassen päällysteen ja yhen rikkaharjan, haki huomiota myös aika paljon jne.

Lucalla se on nyt tuota, hakee huomiota kaikin keinoin. Hyppii ja pomppii ja repii hihoista, varastelee tavaroita, kiipeilee edelleen pöydillä ja sekin vain huomion hakua. Kyttää oikeen, että huomaanko mä. Pissipä kerran lattiallekin ja tuijotti suoraan mua.

Jos nyt vielä palaan tuohon irtaimiston tuhoamiseen ja se, että mistä tiedän, että tosiaankin kyseessä on Luca, eikä Jesse. Sen huomaa selkeesti noiden kahden käytöksestä. Sen huomaa siitä, että Luca on selkeesti vilkkaammalla tuulella ja hermostuneempi kuin Jesse, kun tuun töistä kotiin. Jesse ottaa ihan lunkisti nykyään, on iloinen, kun tuun, mutta ei turhia sähellä (sähelsi murkkuna). Kaikenlisäksi Luca alkaa ihan heti hakea huomiota varastamalla mun hanskat, laukun tai mitä milloinkin saa suuhunsa mun tavaroista, jotka pöydälle laitan. Jessellähän tuhoominen loppui sitten aikuisiällä, kun jouduin pitämään sen, jota en mieluusti pitäisi, eli jääkauden. Lucan kohdalla toivon, että tiukennettu perushuomioimattomuus auttaa ja omaa johtajuutta täytyy yrittää taas paremmin vahvistaa muullakin tavalla.

Jesse on tällä hetkellä kuin unelma, kun on korvatkin palautunu tuon murkkuiän jälkeen :). Ollaan opeteltu sen kanssa uutta temppua, eli kasia. Jesse jo aika hyvin hoksaa koko homman ja pujottelee mun jalkojen välistä, mut ihan vielä en voi siihen liikettä ottaa. Täytyy ensin saada tuo pujottelu sujumaan muuten ihan kunnolla. Sitten kun on tuon tempun oppinu niin ajattelin opettaa sille kumarra -tempun.

Jesse on jotenkin niin hauska koira :). Sen kanssa kun tekee jotain niin siitä huomaa, kuinka se nauttii koko olemuksellaan. Sen silmät loistaa ja se on todella valppaan näköinen. Oon opettanu sille myös markka -tempun ja nykyään, kun annan sille ruokaa tai jos se vaan ylipäätään innostuu jostain, esim. lenkille lähdöstä niin se tekee ympyrän, vaikka en sitä siltä vaadikaan. Se on niin ihana <3!

Vaikka Lucalla onkin nyt tuo riiviökausi meneillään niin kyllä sekin osaa ihana olla. Sille kun jotain juttelee niin se tuijottaa suoraan silmiin ja kallistelee päätään ja häntä viuhuu. Sitten mua alkaa välillä naurattaan sen ilmeet ja se siitä vaan innostuu. Se on myös niin herttaista, kun se tulee viereen ja painaa päänsä samalle tyynylle. Nuo kummatkin on kuitenkin niin valloittavia ja rakastettavia, etten niistä ikinä koskaan mistään maailman syystä halua luopua. Oma koira kullan kallis :).

Tampereen KV

Viikonloppuna tuli sitten käytyä tuolla Tampereen KV:ssä Lucan kanssa. Lauantaina aamulla laitoin häkkiin pyörät paikoilleen ja aloin sitten pakkaamaan kaikkia kamoja kasaan. Tarkoitus oli hakea Jenni ja Anu klo 9 Raision St1 asemalta kyytiin. No, lähtö oli yhtä tuskien taivalta ison häkin kanssa. Olin sattumoisin kasannu pyörät väärin, enkä niitä siinä enää ehtinyt vaihtamaan. Työn ja tuskan kanssa sain häkin ja koirat autoon ja matkaan päästiin noin tunti myöhässä. Tampereen motaria sitten huristelinkin aika vauhdilla. Kun päästiin Pirkkahallille niin kiire olikin jo melkoinen! Siinä rytäkässä lähti sitten vielä pyörä häkistä ja sitten se olikin vasta työtä, että saatiin häkki sisälle halliin. Anu ja Jenni joutui raahaamaan häkkiä ja mä painelin juoksujalkaa koirien kanssa kehän laidalle. 5 min ennen kehään menoa ehdittiin kehän laidalle. Joku ystävällinen pariskunta suostui huolehtimaan Jessestä sillä aikaa, kun ite menin Lucan kanssa kehään. Huonosti syöneenä ja vapisevin käsin yritin Lucaa asetella jonkin laiseen asentoon, koska se ei oikeen vielä käskystä osaa kunnolla seistä, vaikka sitä ollaankin harjoiteltu. No, en mä ottanu mitään stressiä, koska kyseessä oli kuitenkin pentukehä, eikä siinä ihan kaikkea vaadita kuitenkaan.

Hiukan meinasi mennä hyppelyksikin Lucan kulkeminen kehässä, mutta sain mä sen hiukan askeliakin tekemään. Pek 2 tuli arvosteluksi ja ihan tyytyväinen olin ite arvosteluun, vaikka en enää muistakaan ihan kaikkea mitä Paula mulle arvostelulapusta tulkkasi. Olisin tietty voinu mennä tulkkipalveluun sen kanssa, mutta olin niin puhki, etten jaksanu.

Näyttelyssä parasta oli kuitenkin se, että näki muita schapeihmisiä. Oli ihanaa nähdä myös Jessen veli Onni, josta on kuulemma tulossa isukki :). Myös Nallehaukun Valo, eli Carlos oli kiva tuttavuus :).

Se mikä oli ikävää näyttelyssä oli tämä ruotsalaisten kotiinpäin vetäminen. Ite olin sitä nyt toistamiseen todistamassa. Helsingin Voittajassa -07 oli ruotsalainen tuomari ja tämä samainen ruotsalainen kasvattajatuomari, joka siis sillonkin veti koko potin kotiinsa. Mun pisti jo sillon niin hirveesti silmään hänen touhunsa kehän laidalla ja varsinki se koirien puunaaminen. Mä ihmettelin jo sillon, että miksi hän harjailee koiriaan trimmauspöydällä, koska schapeahan ei kuulu näyttelyihin harjata mitenkään. Se oli niin läpinäkyvää touhua mun mielestä jo sillon ihan kaikin puolin, joten väkisinkin pisti silmään.

Toi Tampereen touhu sitten kyllä jo meni multa yli hilseen....! Mä en ite kiinnittäny kauheesti huomiota mitä tää kasvattajatuomari touhusi kehän laidalla, vaikka ihan vieressä oltiin, mutta tietynlainen ennakkokäsitys oli mullakin jo ennen kehään menoa. Niinhän siinä kävi, että koko potti meni taas ruotsiin ja vielä ryp 3 sijoituskin tuli heille. En ole noista katkera vaan siitä, että peliä ei pelata rehellisesti! Mulle ihan sama kuka voittaa ja mitä voittaa, kunhan peli olis rehellistä. Tampereella se ei mitä ilmeisemmin ollut. Mä toivonkin, että tämä kasvattajatuomari nyt jäisi kiinni kampausnesteiden käytöstä siitäkin huolimatta, vaikka näytteet otettiin vääränlaisiin purkkeihin. Onnex asia sentään on laitettu vireille :)! Mä kun oon sellanen, etten suodata yhtään vääryyttä tässä maailmassa, enkä epärehellisyyttä. Niin ja ne hurjat jutut mitä tästä kasvattajatuomarista olen kuullut ja lukenut niin ihmettelempä vaan miten hän edes kehtaa enää viedä koiriaan kehään, mutta häntä ei kai juurikaan mikään sitten taida hävettää. Sekin vielä, että hän siellä ylipäätään kampaili koiraansa niinkuin teki Helsingissäkin. Schapehan on ns. luomukoira, eikä sitä kuulu näyttelyitä varten laittaa millään tavalla vaan sen kuuluu näyttää työkoiralta. Jos tollanen kampaaminen ja puunaaminen olis sallittua tän rodun kohdalla niin mun mielestä se ei enää palvelis tätä rotua.

Luin Koiramme lehdestä kerran erään Suomalaisen ulkomuototuomarin haastettelun. Hän sanoi siinä, että näyttelyissä pitkäkarvaisten koirien omistajien on helppo peittää koirien rakenteelliset viat turkin alle puunaamalla ja laittamalla niitä. Hän sanoi itse arvostavansa enemmän koirassa rakenteellisia ominaisuuksia, kuin sitä, että koira olisi hienosti puunattu ja laitettu. Siksipä siis ei moni uskaltaudu menemään pitkäkarvaisen koiransa kanssa metsään, kun turkki voi mennä pilalle. Tämä ulkomuototuomari oli sitä mieltä, että koiran pitää saada näyttää koiralta ja olla koira. Kumpa toi olis päteny Tampereellakin :).

No, eipä auta muu kuin toivoa, että valitukset menee läpi. Kyllä mussakin on sen verran ryhmähenkeä, että boikottiin osallistun kyllä :)!

Mitä muuten näyttelyyn tulee niin ihanaa oli myös nähdä Sinin ja Sonicin tanssiesitys! Se oli aivan loistava! Ite olisin kyllä halunnu jo sen jälkeen kotiin ja Jenni myös, mutta Anu halusi katsoa vielä ryhmät, joten lupauduttiin jäämään. Jatkossa en kyllä varmasti enää jaksa jäädä loppuun asti näyttelyitä seuraamaan, mutta ainakin siihen asti, että nään kuinka schapet pärjää. Mua kun ei oikeestaan kiinnosta muut kuin schapet noissa näytelmissä :).

Tokoilua ja lenkkeilyä

Oltiin tänään schapeporukan kanssa tokoilemassa Kupittaalla. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta muutama kuitenkin, eli siis minä ja koirat, Kati ja Rasa ja uusi tuttavuutemme Peppi (Trasseli -kennelin kasvatti) ja hänen perheensä.

Tunti siinä tokoiltiin, kukin omaan tahtiinsa. Mä otin tottista ensin Jessen kanssa ja Luca jäi autoon haukkumaan protestiksi. Jesse totteli niin mallikkaasti vaikka suoritukset ei ehkä niin täydellisiä olleetkaan. Tokossa sitä on kuitenkin helppo pitää vapaana, kun se ei välitä silloin häiriöstä juurikaan, vaikka sitä paljon oli tälläkin kertaa.

Lucakin totteli suhteellisen hyvin, mutta koska se on pentu niin kärsivällisyyttä ei vielä ole kovin paljoa. Lucan kanssa otettiin kuitenkin hiukan sivulle menoa, joka siis tapahtuu sillä edelleenkin pomppien. Maahan, paikka ja luoksekutsua otettiin myös.

Katin ja Rasan kanssa lähdimme vielä kaupunkikävelylle ja ajelemaan Förillä. Hiukan koirat säpsähti, kun Föri tömähti laituriin ja häntä koipien välissä sinne menivät, mutta muuten meni Förillä matkustaminen kaikilta koirilta hyvin. Luca kylläkin hiukan loppulenkistä väsyi ja alkoi kiusaamaan Jesseä. Ihana oli kyllä ulkoilla, kun sää oli todella mahtava :)!

Nyt mulla nukkuu täällä makkarissa kaksi väsynyttä ja tyytyväistä koiraa :).

Ruokapohdiskeluja

Koirilla pääsi taas jälleen jostain syystä pari viikkoa sit mahat löysälle. Rupesin sitten taas antamaan ihan pelkkää naudanmahaa maitohappojen kera ja pikkuhiljaa mahat muuttui paremmaksi. Kun ensimmäiset kiinteät kakat tuli niin päätin taas pikkuhiljaa alkaa lisäämään nappulaa ruokaan vaan kuinka ollakaan, mahat meni kummallakin taas ihan sekaisin. Jessellä jopa vesiripulille. No, eipä auttanu muu kuin pikkuhiljaa alkaa taas herkitseen barffausta.

Nyt on barffattu muutama päivä ja koirilla alkaa mahat oleen ihan normaalissa kunnossa :). Jesse vaan kun ehti sillon joskus kyllästymään barffiin niin siirryin sen kanssa takasin nappuloihin ja aloin antamaan Defu -merkkistä luomunappulaa, joka sopikin Jesselle vallan hyvin ja maha oli kunnossa useita kuukausia.

Todennäköisesti koirilla ollut nyt varmaan jotain sitkeää mahatautia tms. En usko, että se nappuloista johtui, koska kummatkin ripuloi. Se vaan tuli kuitenkin jälleen todettua, että raaka liha se koiran tiellä pitää ja paljon parempaa mahalle ja koko koiralle, kuin nappulat.

Eilen sitten kävinkin taas hakemassa täydennystä lihavarastooni ja ostin koirille ankanlihaa, possun munuaisia, muutaman rustoluun ja jauhettua siipeä. Soseita olin ite tehny pakkaseen. Kummatkin on vetäny ruokansa hyvällä ruokahalulla, jopa Jesse joka jossain välissä kyllästyi niin barffiin, että nyrpisti vaan nenäänsä.

Luca on taas kasvanu kauheesti ja sille on kasvamassa melko paksu turkki. Ainakin siltä tuntuu sitä kammatessa :). Nyt on alkanu selkeesti menemään pentukarva takkuun ja tassut tummuu koko ajan. Sillä on kohta melkein mustat sukat jalassa :).

Ikää sillä on vasta hiukan reilu 6,5 kk ja se on jo 48 cm korkea. Saa nähdä kasvaako yli-isoksi. Pennunpyöreys on alkanu nyt häviimään ja lantio on alkanu muokkautuun selkeemmäksi. Nyt näkee jo selkeen ylöspäin nousevan lantion linjan.

Tällaisia mietteitä siis tänään. Nyt koirien kanssa ulos :)!