Harrastushaaveita

Kesäloma kolkuttelee jo ovella. Muutaman päivän, kun jaksaa vielä puurtaa niin sitten lähetään lomille lomps :) ! Kesän aikana olisi paitsi tarkoitus käydä Lucan kanssa joissakin näytelmissä niin aloittaa myös kummankin koiran kanssa ihan uusi harrastus. Mua meinaan kiinnostaa rallytoko. Siinä pystyy niin hyvin harjoittamaan kontaktia koiran kanssa. Etenki Jesse olis varmasti elementissään, koska se nauttii suunnattoman paljon tokoilusta. Kummankin kanssa olis ihan suunnitelmissa, että päästäis kilpailutasolle asti, joten jatkokurssille mennään sitten myös mukaan. Koiranomi Riikka Sulantaus toimii ohjaajana. Kaiken lisäx treenit olis meillä mitä ilmeisemmin ihan kävelymatkan päässä :).

Katselin myös noita muita kursseja Riikan sivuilta ja Lucan kanssa tekis kovin mieli ilmoittautua myös flyball kurssille sitten, kun ne alkaa. Se on niin pallohullu koira ja kaiken lisäx erittäin vikkelä jaloistaan.

Lucasta olis myös tarkoitus yrittää leipoa tänä vuonna Suomen muotovalio ja eka mahdollisuus siihen on sitten erkkarissa elokuussa. Sen jälkeen ehkä tulee olemaan näyttelyrintamalla hiljaisempaa (vaikka ei siis nytkään olla kovin aktiivisesti käyty), ellei sitten innostuta käymään tuolla rapakon takana Tallinnassa muutamassa näytelmässä myös. Kuitenkin mua kiinnostaa paljon enemmän kaikenlainen muu hauska toiminta noiden kanssa. Mulle ei koira ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan vain näyttelytähti vaan ennenkaikkea rakas perheenjäsen ja lemmikki, jonka kanssa voi tehdä ja touhuta kaikkea kivaa. Onhan noissa näytelmissäkin tietty kiva käydä, mutta enemmän koira nauttii, kun sen kanssa touhuaa kaikkea mistä sille riittää aktiviteettia ja se kai se pitäisikin olla enemmän tärkeetä, kuin näytelmät.

Sepä Schapendoesissa juuri onkin hauskaa, kun sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ja se on aina valmis toimimaan :) ! Meillä aktivointi perustuu tällä hetkellä kotitottikseen ja naksutteluun, koirakavereiden kanssa riehumiseen, lenkkeilyyn, pellolla juoksemiseen, merellä polskimiseen, maastosta namien hakemiseen, temppuiluun ja millon mihinkin mitä mieleen vaan juolahtaa. Mielikuvitukselle ei siis ole mitään rajaa vaan ihan kaikenlaista hauskaa touhutaan keskenään ja porukassa :).

Tokoagiakin ehkä aloitellaan tässä tulevaisuudessa.... Niin ja kaikki mitä aloitetaan niin niissä tähdätään kilpailuihin sitten myös ihan kummankin koiran kanssa.

Käytiin tässä välissä poitsujen kanssa rannalla. Hanna tuli Awan ja Kitan kanssa mukaan. Poitsut oli jo ihan täpinöissään, kun kuulivatkin Awan ja Kitan nimen :D ! Todettiin Hannan kanssa, että ei me voida nykyään enää edes tien toiselta puoleltakaan enää ohi kävellä, kun koirat tunnistaa heti toisensa :D. Olisivat varmasti ihan hölmistyneitä, jos ei mentäiskään moikkaamaan :D.

Rannalla pääsi sitten koirat lutraamaan kunnolla vedessä ja kaikilla oli niin mukavaa :) ! Aurinko paistoi täysillä ja taivas oli melkein pilvetön. Lucakin taisi jopa hiukan oikein uidakin, mutta ei uskaltanu kovin syvälle mennä. Jesse taas tapansa mukaan rakasti kieriä hiekassa. Ensin se meni kokonaan veteen ja sieltä juoksi hiekkaan kierimään.

Noiden poitsujen erilaisuus tuli kyllä myös taas esille. Jesse saattaa helposti lähteä hortoileen omille teilleen, ellei sitä pidä kunnolla silmällä. Pidin sitä kyllä vapaana, mutta kytkin sen sitten hihnaan kiinni, kun se alkoi taas osoittaa liikaa itsenäisyyttään ja itsepäisyyttään. Luca taas oli koko ajan lähettyvillä. Ei edes yrittänyt lähteä mihinkään ja luoksetulot oli joka kerta lentäviä. Ohi kulkeville ihmisille piti hiukan rätköttää, mutta musta 2-3 metriä kauemmas ei uskaltanu lähteä rätkyttämään ja rätkyttäessäänki se yritti pitää samalla myös kontaktia muhun ja tuli sillonki kutsusta tai naksautuksesta lentäen luokse. Luca on siitä upea koira, että se hakee hienosti kontaktia vapaana ollessaan ja tottelee. Jesse taas hakee paremmin kontaktia hihnassa, kuin vapaana ollessaan. Tosin jos tottistellaan niin sillon sekin on täysillä mukana hommassa. Jesse vaan on sellanen, että kun se kyllästyy johonkin juttuun tms. niin se keksii omaa puuhaa ja Jesse kyllästyy melko nopeesti.

Reilu 2 h vierähti rannalla tosi kivasti. Kotimatkalla jonkun talon pihasta ryntäsi uroscollie meiän luo ja nuo tietty pärähti sille heti. Tosi inhottava tilanne, josta olis voinu syntyä myös tappelu. Luca sitä vähän meinasikin näykkästä. Omistajaa ei näkyny missään, mutta se varmasti kuuli, kun mä "karjasin" noille omilleni, koska sitten kuulin, kun joku pensasaidan takaa kutsui sitä koiraa. En sitten millään käsitä miten ihmiset pitää omia koiriaan vapaana pihalla ilman kunnollista valvontaa.... Räyh!!! Ja koottuja selityksiä on varmasti ne joita oon itekin kuullut, että ei se yleensä karkaile tällä tavoin..... Niinpä niin! Kuka voi koskaan sitä tietää mitä koira yhtäkkiä päähänsä saa. Olkoon vaan vaikka kuinka kiltti ja tottelevainen mutta....

No mutta nyt täällä makaa kaksi onnellista ja vasynyttä schapparia. Taitaa poitsujen energiat tältä päivältä olla käytetty :).

Kohti kesää...

Ihanan aurinkoinen ilma ulkona. Tuossa aamupäivällä olin koirien kanssa ulkona ja mieli teki vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Ekaa kertaa tuntui siltä, että kesä todella on jo hyvin lähellä. Samalla mä mietin, että kuinka ihanalla alueella mä loppujen lopuksi asunkaan. Mikä onkaan ihanampaa, kuin ikkunasta avautuva peltomaisema ja melkein vieressä oleva meri ja tuo meri-ilman tuoksu! Täällä Harittussa on kesällä todella kaunista :). On nautinto laittaa kumpparit jalkaan ja mennä koirien kanssa pellon  reunalle kävelemään ja nauttimaan puhtaasta ilmasta ja kesällä taas laittaa sandaalit jalkaan ja mennä kahlaamaan mereen koirien kanssa. Koirat rakastaa tuota merta yli kaiken ja Jessekin lutraisi siinä vaikka kuinka pitkään. Enpä muualla Turussa asuisikaan, kuin meren lähettyvillä.

Meri on mulle ollut jo lapsesta asti tärkeä paikka. Ison osan lapsuutta vietin meren äärellä niin kesäisin kuin talvisinkin. Mun isäni oli Hankkijalla töissä ja Särkisalossa sijaitsi Hankkijan mökki (Hakastupa) ja iso leirintäalue. Sinne kaikki Hankkijalaiset kokoontuivat asuntovaunuineen ja autoineen sekä veneineen. Siellä vietettiin kesälomia, talvilomia ja lähes joka ikinen viikonloppu mihin vuodenaikaan vaan. Kun perjantai tuli niin se oli ihan selvää, että me lähettiin Särkisaloon.

Siellä oli myös meitä lapsia tosi paljon ja aina siis leikkiseuraa. Silloisen parhaan ystäväni Sannan kanssa me aina rakennettiin majoja milloin mihinkin ja mentiin saareen eväsretkelle ja ottamaan aurinkoa. Elämä siellä oli tosi ihanaa.

Saunaa me lapset lämmitettiin kesällä myös aina kun haluttiin, eikä siihen tarvittu edes aikuisten lupaa. Kannettiin vaan puut vajasta ja laitettiin sauna päälle. Sitten juostiin alas ja isolta, pitkältä laiturilta hypittiin suoraan mereen uimaan ja jos oli myrskyä enemmän niin oli todella kiva uida isoja aaltoja kohti.

Ihanaa oli myös se kun mentiin veneellä usein kauppaan. Kemiön saaressa käytiin myös usein veneen kanssa ja Hangon selällä ja Petun lossilla. Taidettiin kerran käydä tuttaviemme veneen kanssa myös Taalintehtaalla. Veneily merellä oli jokatapauksessa todella ihanaa ja ikimuistoista.

Nyt mä saan täällä Turussa nauttia lähes kotioveltani ihanasta meri -ja maalaisilmasta ja kävellä rantaan koska vaan. Nyt ootan kuitenkin ensin jäiden sulamista niin päästään koirien kanssa taas mereen lutraamaan.

Jos jotain haittapuolia aatellaan niin punkkiviholaisiahan täällä on ja käärmeitä kesäisin todella paljon. Enää en jaksanu alkaa väsäämään noille mitään punkkiliemiä vaan päätin ostaa kummallekin Scalibor pannat kaulaan.

Se koirakuumekin tuolla taustalla vaan kummittelee edelleen, mutta ei, EI, EI ja EI ! Se on siis tiukka EI vielä ainakin seuraavat 2 vuotta. Tässä on nyt ensin kaikenlaisia muita suunnitelmia. Rodut ei ole vaihtunu miksikään. Ne on edelleen ne 3 eli amstaffi, staffi tai faaraokoira :).

Päätimpä jatkaa vielä kirjoittelua....

Lucalla on taas se vaihe päällä, että pitää nuorempia uroksia alistaa ja jäykistellä niiden edessä. Luca tulee kyllä loistavasti toimeen (yleensä) toisten koirien ja urostenkin kanssa, mutta tuo, että se yrittää myös ite haastaa ei ole kylläkään kovin hyvä juttu. Se on ainakin sellanen juttu jota en ite kovinkaan pitkään kattele, joten oon sen joutunu taas välillä viemään autoon jäähylle, jos koirapuistossakin ollaan. Oli aika pitkä aika, että me ei oltu koirapuistossa ollenkaan ja nyt eilen kun mentiin niin siellä oli täysin uusia koiria.

Awa ja Kita tuli kylään

Tämä viikonloppu on mennyt siis hyvin koiramaisissa merkeissä. Lucan ja Jessen vakioleikkikaverit Awa ja Kita tulivat hoitoon koko viikonlopuksi, joten menoa ja meininkiä ei ole puuttunut.

Awa on siis nuori mopsineiti, joka muutama kuukausi sitten steriloitiin. Awa on aivan ihanan hurmaava neitonen, joka valtasi mun sydämen jo ollessaan ihan pieni pentu :). Awa ja Jesse siis ovat tunteneet tunteneet tästä nelikosta toisensa kaikkein pisimpään. Ihan siis siitä lähtien, kun Awa oli 5 kk vanha. Nyt Awa on 1v ja 10 kk.

Hanna aina välillä kertoo, kuinka hän kysyy Awalta, että "missä Jesse ja Luca on?". Awa aina alkaa etsimään noita innoissaan ja on ihan täpinöissään, kun se tietää, että nyt Jesse ja Luca on tulossa kylään :). Lenkilläkin Awa aina vetää meille päin, kun tästä ohi kulkevat :). Ei se mitään, sama on myös meillä :D. Awan ja Kitan kotiin nuokin on vetämässä, jos ohi mennään :).

Kita on taas 12 viikkoa vanha Welsh Corgi Pembroken trikki pentu. Niin ihanan rauhallinen ja kuitenkin niin iloinen hännän heiluttaja olemukseltaan. Hyvin helpon oloinen koira :).

Selkeesti tässä meiän neljän laumassa huomaa kyllä arvojärjestyksen. Jesse on pomo. Sitä kunnioittaa kaikki, mutta kun ruoasta on kyse niin Awa on tunkemassa kaikkien ruokakipolle ja sen saa olla komentamassa pois. Tänään sitten sattuikin konflikti Awan ja Lucan välillä. Oon antanu ruoat arvojärjestyksen mukaan, eli ensin Jesselle, sitten Lucalle ja sen jälkeen Awalle ja Kitalle. Tänään kun annoin aamuruokaa Lucalle niin Awa komennoista huolimatta tunki Lucan kipolle. Luca ei siitä pitänyt ja koska Awa ei uskonut varoittavaa murinaa niin Lucalla paloi ihan totaalisesti käämit. Se pärähti niin kunnolla Awalle, että siinä sitten vuodatettiinkin jo verta. Awa sai reiän korvaansa. Onnex reikä ei vaikuttanu niin syvältä, että olis tarvinnu tikattavaksi viedä. Petadine -putsaus riitti ja nyt se on jo melkein ummessa. Tuon konfliktin jälkeen Awa kulki paljon mun jaloissa ja kulkee edelleenkin. Lucalle se näyttää vähäsen luimistelevan. Saas nähdä kauanko se tuon muistaa, että Lucan kipolle ei ole asiaa :D. Tosin nyt on ollut kyllä tilanteita, että jos Awa on mun kanssa sängyssä niin pari kertaa se on murissut Lucalle, kun Luca olis halunnu tulla sänkyyn. Luca on sitten vaan kömpiny sängyn alle. Jesselle se ei oo sanonu mitään. Nytkin nukkuvat tuossa mun vieressä melkein kylki kyljessä Awa ja Jesse :).

Lucalla on hyvin näkyvänä piirteenä luonteessa tuo, että se ei alistu muille koirille (paitsi Jesselle). Jessen sana on sentään sillekin se viiminen sana. Kertaakaan ei ole noille tullut vielä minkäänlaista tappelua. Kun Jesse sanoo viimisen sanan niin Lucalla vipattaa siinä vaiheessa häntä melkein koipien välissä. Luca on vain sellanen, että se ei peräänny. Täytyy olla todella paljon kovemman auktoriteetin omaava koira, ennen kuin Luca uskoo. Luca on kuitenkin ihan hirmu sosiaalinen koira luonteeltaan ja koiralaumassa. Rakastaa rajuja painimatseja ja kunnon juoksemista.....juuri niinkuin Jessekin :). Awan kanssa Luca mielellään painii ja vaikka Awa onkin pieni koira niin se sietää nuo Lucan rajut leikit. Siinä vaiheessa kylläkin, kun Awalla palaa pinna on peli vihellettävä poikki, koska Luca saa vaan yllykkeen siitä, kun Awa ärsyyntyy. Jesse vielä "poliisina" saattaa mennä väliin.

Meille on tässä muitakin juttuja sattunut. Eilen iltapissitysten aikana meitä vastaan tuli hyvin päihtynyt suhteellisen isokokoinen mies. Awa aloitti ensin rähinän ja sen jälkeen Jesse ja Luca heti perään. Tämä mies sopersi jotain känniläisen äänellään ja horjuen yritti tulla lähemmäs. Ite jouduin vetään koirat sivummalle ja sanoin suoraan tälle äijälle, että "Älä tule lähemmäs, nää puree!". Nuo todellakin olis varmasti purru, siis Jesse ja Luca. Kita turvautui mun jalkojen juuren, Awa perääntyi taakse räksyttämään ja Jesse ja Luca oli mun edessä häntä kaarella sotalippuna pystyssä ja narukin muistaakseni kummallakin suhteellisen  kireellä.

Mä mietin aina miten nuo tilanteet vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Meillähän oli aikoinaan tilanne, jossa hyvin päihtynyt mies pelotteli (pysähtyi, alkoi murista noille ja otti muutaman askeleen lähestyäkseen) Jesseä ja Lucaa. Luca oli tuolloin ihan pikkupentu ja sillä oli siinä tilanteessa sillonkin melkoinen agressio päällä tätä känniläistä kohtaan. Ite jouduin kiertään penkan kautta ja mahdollisimman nopeesti pois tilanteesta. Oon miettiny, että voiko tuo tilanne olla ollut laukaiseva tekijä humaltuneita kohtaan??? Nuo näkee punaista, kun känniläinen tulee vastaan ja ne tilanteet ei oo tähän mennessä ollu yxkään mitään kovin kivoja. Varsinki just nuo tilanteet missä on ollu tuollainen hoiperteleva ja mörisevä tyyppi, joka on oikeesti vielä yrittäny lähestyy. Onnex näillä juopoilla on sentään vielä jonkinlainen itsesuojeluvaisto ollu, mut on niin hemmetin inhottavaa, kun noihin tilanteisiin joutuu yllättäen :(. Mä ite kyllä pelkään noita tuollaisia känniläisiä ja jos ne on mun silmään uhkaavan ja pelottavan oloisia niin mitä ne oikeesti on koiran silmään! Sit kun se pelko välittyy mun kautta vielä noihin koiriin. Täytyy varmasti naksulla yrittää selvitä noistakin tilanteista ja olla ite pelkäämättä.

Tässä kirjoitukseni välissä ehti Awa ja Kita lähtemään kotiinsa. Riemu oli valtava, kun Hanna tuli heidät hakemaan. Vaikka ne täälläkin viihtyi niin kiva oli takasin kotiin lähteä :).

Kitakin ehti tottua tähän meiän laumaan ja todella hyvin Jesse ja Luca pienen pojan vastaan ottivat. Tosin perjantaina Jesse teki saman tempun Kitalle niinkuin Lucallekin aikoinaan, ettei heti lähelle päästänyt. Lauantaina Jesse sitten jo haastoi Kitaa leikkimään :).

Olin perjantaina PetVetissä käymässä koirien kanssa, koska Jessellä oli sinne rokotusaika. Lucasta taasen otettiin näytteet Hannes Lohen geenitutkimusta varten. Mielenkiintoista nähdä mitä Lucan geeneistä paljastuu ja onko se ehkä jonkin sairautta aiheuttavan geenin kantaja. Odotan myös niitä muita tutkimustuloksia muista Schappareista ja etenki mitä geenejä löytyy Jessen suvusta.

Nyt taidan alkaa seuraamaan olympialaisia :).

Joulu se tuli ja kohta on jo mennytkin

Meillä alkoi joulu sillä, että ensin menin koirien kanssa kuuntelemaan joulurauhan julistuksen, joka jo satojen vuosien ajan on julistettu Brinkkalan parvekkeelta lähes joka joulu. Tää oli nyt toinen kerta, kun pääsin kuuntelemaan sen livenä. Aina, kun en ole jouluna töissä pyrin menemään kuuntelemaan tuon julistuksen.

Tällä kertaa upea luminen sää oli houkutellut tuhatpäin kansaa kuuntelemaan tuota julistusta, jonka kansliapäällikkö luki, kun tuomiokirkon kello löi 12. Tuntuikin ihan joululta ja pakkastakin oli juuri sopivasti, eli ei liikaa, eikä liian vähän.

Koirat olivat hieman ihmeissään koko humusta. Ne ei ole tottuneet noin tiiviiseen massatapahtumaan. Väkeä oli todellakin niin paljon, että vieri vieressä sitä melkeimpä ihmiset seisoi ja ihmismassa ulottui hyvin hovioikeuden luo lähes tuomiokirkolle asti. Väkeä oli siis, kuin muurahaisia pesässä. Löysin kuitenki koirien kanssa sellaisen sopivan väljän paikan mistä ainakin hitusen näki Brinkkalan parvekkeelle.

Ihmiset kovin tykkäsivät ihastella koiria. Jotkut kehuivat, että osaapa ne olla nätisti. Pois lähtiessä eräs mies pysäytti ja halusi kovin tiedustella rotua. Kun sanoin Schapendoes niin eipä hän tietenkään rotua tiennyt mutta sanoi, että taitaa olla aika harvinainen. Sanoin hänelle, että kyseessä on Hollantilainen lammaspaimen, joita on rekisteröity Suomessa reilu 900, eli Suomessa harvinainen rotu on kyseessä.

Joulurauhan julistuksen jälkeen suuntasimme suoraan Somerolle. Siellä olivat paikalla myös mun kummit, joiden kanssa niin monet joulut on yhdessä vietetty ihan mun syntymästä lähtien.

Äiti ja isä olivat tehneet mahtavat jouluruoat jälleen kerran ja itse halusin laittaa oman korteni kekoon tekemällä luumusopan ja keittämällä riisipuuron. Ruoka oli todella hyvää ja koirat saivat myös omat joululautasensa kinkun ja laatikoiden kera.

Koirat olivat tainneet olla myös niitä kaikkein kilteimpiä. Niille oli taas kertynyt kasapäin lahjoja. Possunkorvia tuli paljon sekä härän/lehmänkorvat, iso pallo, jossa on narut kummassakin päässä ja paljon, paljon lisää herkkuja. Ite ostin koirille kummallekin yli kilon painavat aidot lehmän sääriluut. Koirien lahjailoa oli kyllä kiva katsella :).

Sain se minäkin taas jälleen kerran jotain, vaikka todellakin joka joulu ollaan sovittu, ettei mitään osteta. Ite en ainakaan jaksa kauheesti sitä lahjaruljanssia. Mä nautin joulusta eniten, kun saan katsella koirien pakettien avaamista, nauttia hyvästä jouluruoasta läheisten kanssa ja ennenkaikkea joulurauhasta. Nuo asiat on parasta joulussa.

Ystävien kesken olimme kylläkin päättäneet, että ostetaan jotain pientä toisillemme. Itse sain heiltä mm. koirien naksutinkoulutuskirjan. Naksutin mulla olikin jo omasta takaa. Vaikka nuo mun koirat osaa suht hyvin nuo peruskäskyt niin eri juttu on se, kun niitä opettaa naksuttimella. Mä oon aiemmin opettanut niille käsimerkeillä eri juttuja, mut nyt oon yrittänyt muistaa pitää kädet poissa pelistä ja naksutella ainoastaan kirjan ohjeiden mukaan. Lucalle opetin käskyn "missä Jesse?" ja nopeesti se sen äkkäsi :D. Kun siis sanon sille Missä Jesse? Se menee ja koskettaa Jesseä.

Ehdollistamisenhan noi on tajunnu jo aikapäiviä sitten. Jos menen keittiöön ja naksautan kerran niin kummatkin ryntää heti makupalan toivossa keittiöön.

Ite ensin mietin paljon, että toimiiko meillä naksutin ja olin jopa sitä ajatusta vastaan, mutta sitten kuitenki alkoi uteliaisuus voittaa ja aattelin, että eihän tuo naksutin ees paljoo maksa ja päätin kokeilla.

Sain koirapuistossa kerran yhden vinkin eräältä ihmiseltä miten hän oli opettanut koiralleen katsekontaktin naksuttimen avulla ja se oli syy miksi mä sitten lopulta kuitenkin hiukan innostuin ajatuksesta. Tuo katsekontaktin treenaaminen lenkillä ohitustilanteissa on hyvä juttu meillä ja toimii välillä hiukan paremmin välillä taas hiukan huonommin, mut nyt kun aattelen niin tuo on se meiän tapa hoitaa ohitustilanteet suhteellisen nätisti.

Tästä kun sitten päästään eteenpäin niin mielikuvituksella ei ole rajoja :). Opettelemme vain lisää temppuja. Täytyy vaan noita vanhojakin vielä treenailla.

Mulla se on sitten huomenna viiminen lomapäivä ja arki koittaa jälleen :(. Tosin tammikuun lopussa lomaillaan taas uudestaan. Sillon onkin täällä Turussa Winter Dog Show, johon me Lucan kanssa mennään. Muuten ei ole ens vuodelle sen suurempia näyttelysuunnitelmia vielä tehtynä, paitsi että erkkariin mennään myös. Erkkarin suhteen mulla kyllä on hiukan odotuksia. Lucalla on sillon ekan kerran mahdollisuus valioitua ja kaiken lisäksi se jalostustarkastetaan sillon, joten senkin puolesta on odotuksia. Se olis kyllä oikeesti mahtavaa, jos Lucasta sillon tulis Suomen muotovalio ja mahtavaa olis jos siihen mennessä saisin kaikki kuvauksetkin plakkariin. Lucalta siis näillä näkymin ens vuonna kuvataan silmät, kyynärät ja lonkat ja MH -kuvaukseenkin ajattelin sen viedä. MH -kuvaus kuulemma pehmeämpi, kuin varsinainen luonnetesti. Luonnetestiin en todellakaan usko sen olevan valmis, ennen kuin on 3-4 vuotta vanha ja sais varmasti melkoiset traumat siitä kolisevasta tynnyristä ainakin. Jessen luonnetestin aion uusia, kun se on täyttänyt 4 -vuotta (meillä on tuomarin lupa).

Tuleva uusivuosi tulee varmasti kouluttamaan taas Lucaa. Viimeksi se oli 5 kk vanha kun vuosi vaihtui, eikä sitä ainakaan sillon raketit hetkauttanu. Äskönkin kyllä jysähti jossain, eikä se mitään välittänyt. Jesse taas on täysin viilipytty. Sitä ei yhtään hetkauta, vaikka pamahtais vieressä. Vaikka mulla on uutena vuotena ollut jopa ikkuna auki "sodan käynnin" ollessa pahimmillaan niin Jesse se vaan vetelee sikeitä. Se on semmonen koira, ettei se jaksa turhista välittää ja ottaa elämän vaan leppoisan rennosti :).

Näin siis meillä tällä kertaa :). Mukavaa loppuvuotta kaikille :) !

Väsynyt mutta onnellinen!

Tämä viikonloppu meni siis näytelmissä Helsingissä. Laitoin lauantai -aamuna klo 5.30 kellon soittamaan. Klo 7 haki taksi meiät pihalta ja kiikutti suoraan juna-asemalle, jossa Jenni ja Anu jo odottivat.

Kamaa oli ihan tarpeeksi mukana, vaikka sitä olikin vain se vähä mitä oli tarpeellista ottaa mukaan. Mukana oli siis näyttelytuoli, Lucan "maja" ja tarvikkeet sekä muonat ja omat tarpeelliset tarvikkeet.

Junamatka Pasilaan asti sujui ongelmitta MUTTA Pasilassahan emme päässeet kaikkien rojujen kanssa niin nopeesti ulos kuin olis pitäny ja ulosmenijöitä siis oli myös paljon ja me vikojen joukossa. Koska meiltä ei ikinä koskaan puutu draamaa ja dramatiikkaa matkasta niin ei puuttunut nytkään. Olimme siis 9.20 Pasilassa ja kehä alkoi klo 10.00. Junapa sulkikin ovet juuri meiän kohdalla, eikä päästäny ulos. Paniikki oli lähellä, kun pitikin puksuttaa suoraan pääasemalle ja sieltä ottaa sitten taksi, joka sekään ei ollu just heti saatavilla. Taksissa sitten taas jännättiin jonoja. Kun sitten vihdoin ja viimein saavuimme messukeskukseen niin oli enää 15 min aikaa kehän alkuun.

Ehdittiin noin 10 min levähtää Lucan kanssa, kun sitten pitikin jo painella kehään. Ongelmista huolimatta saavutus oli loistava! Tuloksena luokkavoitto eri:llä ja juniorivoittaja -09 titteli, sekä paras uros kehässä 4. ja serti vielä päälle :) ! Loppuvaiheessa Luca vaan ei oikeen jaksanut enää seistä millään nätisti.

Schapekehän jälkeen mentiin sitten tsekkaamaan lampurit ja kannustamaan eläinkauppamme myyjää Marikaa. Anu samalla oli hänelle varahandlerina, kun Marika joutui seilaileen kahden kehän väliä koirineen.

Lauantai siis meni kierrellessä ja katsellessa, kunnes saavuimme illalla hotellille noin klo 21.30. Hotellihuone oli mahtava! Tosi upee kaksio kunnon kylpyammeella ja telkkarilla yms. jutuilla. Nälkä oli myös mahtava. Anu jäi Lucan kanssa hotelliin ja me lähettiin Jennin kanssa metsästään ruokaa. Eräs nainen opasti meiät johonki ruokapaikkaan Mannerheimin tielle, kun ei lähempää tiennyt. Sieltä saimme safkat ja taksilla takasin. Taksikuski sitten sanoi, että meiän hotellin lähettyvillä olis ollu kans ruokapaikka. No, se oli myöhästä jo sillon ja eihän me tiedetty. Pääasia, että saatiin muonaa.

Sunnuntaina herättiin pirteenä klo 8 ja taksi haki meiät klo 9.30. Kehässä oltiin klo 11. Tällä kertaa ei selvästi meiän erikoistuomari oikeen tainnut tykätä isoista koirista. Lucaa se rokottikin koosta ja selkälinjan olis kuulemma pitänyt olla enemmän rodulle tyypillinen. No, aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta ja tuo oli vain tuon tuomarin mielipide.

Nartut pärjäsi kehässä tosi hyvin ja saivat paljon eri:ä. Ei ollut yllätys, että narttu valittiin Ropiksi. Olihan kehässä kylläkin paljon kauniita narttuja :).

Sitten alkoikin kotimatka. Tuulessa ja tuiskeessa kävelimme romppeinemme Pasilan asemalle. Katoksessa suunnittelimme miten saamme kaikki kamat, koiran ja ittemme nopeesti sisälle. Vieressämme seisonut nainen oli kuullut meiän jutut ja huomasi avoinna olevan palkintokassin ja sanoi, että te ootte näköjään saaneet sertin. Hän kysyi samalla, että kenen kasvatti mulla on ja sanoin sitten, että kyseessä oli kennel Buffingin kasvatti. Nainen tunnistikin sitten Paulan. Tämä nainen siis oli itse ulkomuototuomari ja hänellä oli ollut ainakin tiibetinterriereitä ja hän oli niitä paljon tainnut tuomaroidakin.

Sitten tulikin juna ja pääsimme nopeesti vaunuun. Tosin mun kaljakärryissä olleet tavarat sitten kuitenki levis junassa, kun niitä yritimme siirtää vaunusta toiseen. Kun kamat ja kaikki oli saatu paikoilleen sai huokasta joksikin aikaa ja loppureissu kotiin menikin sitten jo ihan hyvin. Nyt täällä on ainakin yksi aivan raatona makaava koira XD ! Jos oli rankkaa meillä niin rankkaa se oli koirallakin, mutta hyvin loppujen lopuksi selvittiin koko reissusta ja eikun uusia näytelmiä katselemaan :) !

Taas tokoiltiin!

Kokoonnuimme tänään toisen kerran schapeporukan kanssa Kupittaalla tokoilun merkeissä. Lentsu piti meille taas mukavat treenit :). Koiriakin oli kivasti paikalla (6kpl) ja lisääkin on tulevaisuudessa tulossa.

Tänään treenasimme puun kiertoa, kontaktin pitämistä pujottelemalla koirien välistä ja kosketuspintaa sekä maassa pysymistä niin, että pää myös oli maassa. Etenkin Jesse oli aivan täpinöissään ja teki pyydetyt jutut aivan täysillä ja sydämensä kyllyydestä nauttien :). Taas tuli todettua kuinka loistava toko -koira se on!

Kosketuspintaa kun harjoiteltiin Jesse jäi todella nätisti paikalleen istumaan ja odottamaan, kun kävin merkkaamassa paikan ja kävelin sitten vierelle ja maltillisesti odotti, kunnes sai käskyn ja yhen treenauskerran jälkeen osasi jo mennä koskettamaan pintaa todella hienosti ja teki homman lähes täydellisesti. Samoin puun kierto sujui siltä aivan mallikkaasti toisella treenauskerralla (vain ohjaaja oli hiukan hidas peruuttamaan ;) ). Kontakti pujottelussakin pysyi aivan loistavasti Jessellä. Ylpee olin koko koirasta :)!

Luca taas kyllä vaatii hiukan treeniä lisää. Sillä ei meinaa olla vielä malttia tarpeeksi. Tällä kertaa myös toiset koirat ja paremmat namit, joita maahan oli tippunut kiinnostivat kaikkein eniten. Lucan kanssa siis enemmän vain treeniä, treeniä, treeniä niin kyllä se siitä :).

Mentiin sitten vielä parin tunnin treenien jälkeen koirapuistoon, jossa pääsivät kuluttamaan loputkin virtansa. Pari tuntia sielläkin hurahti. Jossain välissä hieman pelästyin, kun Jesse ja Luca leikkivät omaan tyyliinsä rajusti keskenään. Niillä siis kalahti hampaat ihan tosissaan yhteen ja varsinki Luca hetken nuoli huuliaan. Siinä mä jo mietinki, että nyt meni hammas. Kävin kummankin purukaluston läpi ja onnex kaikki oli tallella :)!

Kaiken lisäksi näin tänään ekaa kertaa elämässäni ihan aidon pitbullin :)! Tunnistin rodun just heti, kun tulivat aitaukseen. Koira oli 5 kk vanha uros ja oikee sydänten valtaaja <3 ! Mieletön pusumoottori ja pyllyn pyörittäjä ja oli kaikkien ihmisten ja koirien ystävä :). Ihanaa oli päästä tutustuun ees yhteen rodun edustajaan näin koirapuistossa. Meikäläisen silmät olikin naulittuna tähän kauniiseen ihanan luonteen omaavaan pittipoikaan :). Juu, eikä sen tulo ainakaan poistanu mun pentukuumetta! Kyseinen pittbull oli rednouse.

Mitä pittiin tässä nyt tulee niin niitähän on paljon eri linjaisia. Mitä myös olen ottanut selvää niin monella omistajalla on eri mielipiteet siitä mikä on aito ja mikä ei ja jotenki on tullu nyt se kuva, että mahtaa varmaan olla pittiomistajien keskuudessa hiukan kismaa siitä kenen pitti on oikeesti aito ja kenen taas ei.

Tässä yx kerta kuulin, että rednouse ja bluenouse pitit ei olis aitoja ja se mitä oon ottanu selvää niin enää ei voi siitäkään olla 100 % varma onko A.D.B.A:han rekattu pitti ihan oikeesti aito. Siellä kun saattaa olla myös lukemani mukaan monirotuisia. Tosin kun aatellaan niin onhan sakemannejakin eri linjaisia. On pitkäkarvaisia, showlinjaisia ja käyttölinjaisia ja silti ne on kaikki sakemanneja. Ehkä pitää vain ajatella, että mikä on se alkuperäinen versio.

Jos ikinä vaan mitenkään olisi mahdollista niin pittbull tulisi meille. Se ei vaan ole nyt kuitenkaan mahdollista :(. Jos ajatellaan Lucan dominoivaa ja kipakkaa luonnetta ja siihen samaan sen kanssa pittbullia saman katon alle niin siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Pitti ei aikuisena enää ehkä alistu ja se voi käydä varoittamatta kiinni. Musta on tosi surullista, jos koirasta joutuis luopumaan sen tähden, ettei tule toisen koiran kanssa toimeen. Mä en ainakaan sitä halua. Kiinnyn niihin niin kovin.

Tällaisia kuulumisia ja mietteitä siis tänään.

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Nyt piti ihan ryhdistäytyä kirjoittamaan taas tätä blogia. On kulunut niiiiin pitkä aika viimeisestä textistä ja muistakin päivityksistä. Oon ollu pikkasen laiskalla tuulella.

Jesselle ja Lucalle kuuluu ihan hyvää. Lucan kanssa ollaan kierretty näyttelyissä ja jos jonkinlaista tarpeellista roinaa on kerääntynyt niistä mukaan. Syyskuussa varsinkin, kun olimme Porvoossa niin siellä tuli "hiukkasen" törsäiltyä :). Ostin sellaisen kokoon taitettavan "lepopaikan" näyttelyitä varten. Se on samanmallinen, kuin esim. sirkusteltat on, mutta sinne siis vaan mahtuu koirat :). Siinä on myös irroitettava "katto", eli siitä saa tarvittaessa ihan pikkuruiselle pennulle pienen aitauksen. Kaiken lisäksi siinä on joka sivulla ilmastointiläpät ja sen saa taitettua samanlaiseen kantokassiin, kuin esim. näyttelytuolin. Se suojaa tosi hyvin myös sateelta ja auringolta. Tosi hyvä kapistus kyllä meille! Helpompi kuljettaa mukana, kuin häkki. Meillä, kun eräs terroristi tuhosi kangashäkin pikkupentuna siihen malliin, ettei vetskari toimi enää ollenkaan ja uutta ei saa vaihdettua.

Mukaan samalta reissulta tarttui myös vaaleansininen I <3 my showdog kassi, jossa on mukava säilyttää kaikki koirien tarpeelliset jutut. Olipa sitten vielä pakko ostaa samaa sävyä oleva fleecehuppari Schapendoes selkäpainatuksella :). Tulette näkemään nuo mun kaikki kamat sitten näyttelyissä viimeistään, ellen jossain välissä laita kuvia tälle sivulle :).

Nyt kerron hiukan tässä luonnetestistä, jossa me Jessen kanssa olimme. Tässä siis Jessen pisteet:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taistelutahto -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kokonaispisteet 69

Pisteet ei siis olleet mitkään korkeat, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin Schapendoesien kohdalla ei kannata aina tuijottaa noita pisteitä vaan ehkä ennemminkin sitä käyttäytyykö koira rodunomaisesti. Viisaammat voi valaista :). Tuomari antoi kyllä luvan uusia testin myöhemmin. Hän sanoi, että kastraatio on saattanut hidastaa kehitystä, joten sen tähden saamme myöhemmin vielä uusia testin. Tuomari sanoi myös, että Jesse on hyvin kiltti koira, joka sopisi mainiosti kaverikoiratoimintaan. Sitähän me tavallaan teemmekin, kun käymme moikkaamassa kehitysvammaisia Raisiossa Neliapilan palvelutalossa aina silloin tällöin. Sekä koirat, että keharit nauttii :). Lucakin osaa tosi nätisti olla liikuntarajoitteisten kanssa ja osaa suhtautua hieman arempiinkin silittelijöihin nykyään tosi nätisti. Tuosta on kyllä ollut meille tosi paljon hyötyä. Koirat on päässeet tottumaan "pelottaviin" pyörätuoleihin ja erilaisiin ihmisiin.

Tässä eräänä viikonloppuna huomasin, kuinka hienosti mun koirat osaa ottaa pienet lapset. Jesse ei välittänyt mitään, vaikka pieni 3 vuotias poika löi sitä nyrkillä. Tosin poikaa kyllä toruttiin sen jälkeen ja sanottiin, ettei koiraa saa niin käsitellä. Vaikka pieni poika juoksi ja riehui niin Lucakaan ei yhtään näykkinyt sitä, eikä hyppinyt päin ja oli silti ihan täysillä leikeissä mukana :). Tämä pieni poika normaalisti hieman pelkää koiria, eikä hän ole aiemmin uskaltanut tulla mun koirien luokse ollenkaan. Nyt oli tilanne ihan toinen, kun koirat ja poika pääsivät tutustumaan toinen toisiinsa ja tutustuminen tapahtuikin todella hienosti :).

Mulla on itelläni taas ihan valtava koirakuume ja kolmatta tekis mieli. Rotuina on pyöriny amstaffi, staffi, pitbull ja ranskis. Amstaffi on noista kaikista mulle kaikkein tutuin koira. Kova pohdinta vaan siinä minkä luonteinen koira olisi meille se paras vaihtoehto. Pitbulliin haluan päästä tutustumaan rotuna ja vertaamaan onko se kuinka paljon erilainen amstaffin kanssa. Amstaffihan on todella kova ja lujahermoinen koira, mut päräkkyyttäkin löytyy. Ne on hyvin rauhallisia koiria verrattuna esim, juuri Schapeen, vaikkakin ne on myös aktiivisia ja tarvitsevat toimintaa.

Sitten on tuo pitbull mistä kyllä ainakin media on jaksanut kohista vaikka kuinka paljon luoden aivan täysin väärää kuvaa kauheasta tappajakoirasta. Oon ottanu tosi paljon selvää asioista, jutellu joidenkin omistajien kanssa jne. Livenä en oo kyllä vielä tavannut kuin yhden pitbull/husky mixin.

Pittejähän on erilinjaisia. On niitä, joilla on tappelutausta kaukana suvussa, sitten on ihan työkoiralinjaiset ja showlinjaiset pitit. Myös rekistereitä on paljon, kuten esim. UKC, ADBA, BFKC, SDR ja AADR. Kaikki ne pitit, joita ei ole mihinkään noista rekattu on mitä luultavammin sekarotuisia, joita hyväuskoisille myydään kovaan hintaan pitbullina ja sitä kautta luodaan rodulle huonoa mainetta. Noita sekarotuisten pentutehtailijoita kyllä riittää aina :(. Myös ADBA:ssa saattaa olla sekarotuisia puhtaiden pittien.

Kaiken lisäksi netissä näytetään kuvin hirveistä testosteronimörssäripiteistä, jotka ei vastaa enää kuvaa oikeasta pitbullista. Oikea pittihän on ison Schapendoesin kokoinen kooltaan ja massaltaan. Keskipaino siis on n. 25 kg. Ei siis mitenkään raskas koira. No, täytyy sanoa, että mielenkiintoinen rotu :). Täällä Turussakin on taakanvetokisoja, joissa käy paljon Amerikkalaisia työperäisiä koiria, joten täytyy mennä joku kerta tutustumaan ihan aitoon pitbulliin tai mieluiten useinkin ja mahdollisimman moneen rodun edustajaan, jotta saa jonkinlaista kuvaa siitä rodusta.

Ranskanbulldoggi mitä todennäköisimmin olis sit taas siitä hyvä vaihtoehto, että se on sellainen kompaktin kokoinen koira ja siitä varmasti myös sopisi uros meille. Kaiken lisäksi luonne on ihanan iloinen ja sosiaalinen. Ainut mikä mietityttää on se, että onko se yhtä hidas liikkuja, kuin mitä mopsi on. Mopsi kun ei meinaa pysyä ainakaan meiän kävelytahdissa mukana, mutta mopsikin sitten taas kestää ihan täysillä noiden kahden rajut leikit. Ainakin mun kaverin mopsi on ihan täysillä menossa mukana aina :D!

No, se ei ole ihan vielä ainakaan tän ajan kysymys ottaa kolmatta koiraa, mutta täytyy katsoa ehkä ens vuonna loppuvuodesta. Se farkku nyt ainakin peruuntui. Kenneliin ei teetetäkään ensvuonna pentuja ollenkaan.

Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa :).