Kuulumisia

Täällä sitä ollaan Somerolla mun vanhempien luona jo kolmatta viikkoa koipipotilaana. Hiukan on ollut tylsää, kun ei ole oikein voinu koirien kanssa touhuta mitään. Jessekin on jo tylsyyttään ilmaissut välillä kattomalla surullisesti ja huokailemalla syvään. No, eipä tässä nyt auta kuin aika ja lääkäri, jotta saan taas polveni kuntoon. Onnex sentään on jo paranemaan päin, mutta huomenna vielä ortopedille ihan varoiksi.

Koirien puolesta on kyllä kiva, kun on iso piha missä juosta mielin määrin. Ovat kyllä myös innostuneet kaivelemaan mun äidin kukkapenkkiä ja piilotelleet luita sinne. Nyttenkin Luca löysi jonkun luunsa ja lähti pinkomaan se suussaan pakoon Jesseä. Välillä Jesse taas sai luun ja Luca jahtasi sitten Jesseä. Oli hauskaa katsella niiden leikkiä :).

Luca on nyt alkanu selkeesti keräämään massaa ja Seita -äidin muodot ovat alkaneet muokkautumaan esille. Luca punnittiin tänään ja sillä oli painoa 21,4 kg! Kaikki on pelkkää lihasta. Säkä oli viikko sitten noin 49,7 cm. Voi olla, että himpun verran on tullut korkeutta, mutta nyt näyttäis siltä, että Luca on alkanu kasvaan selkää. Siihen on tullu selkeesti pituutta enemmän. Jessekin punnittiin ja vaikka se selkeesti näyttää pienemmältä, kuin Luca niin on silläkin painoa yhteensä 19 kg. Ei siis ainakaan lihonnu ole :).

Lucan kanssa olis seuraava näyttely Salossa, mutta saas nähdä saanko polveni täysin kuntoon siihen mennessä.....tuskimpa. Sitä melkeimpä meikäläinen jää saikulta suoraan kesälomalle, kun kesäkuun alkupuolella olis tarkotus pitää viikko lomaa ja heinäkuussa loput.

No, eipä auta kuin toivoa, että pian pääsen takasin töihin ja toivottavasti koirat sopeutuu taas pian siihen arkielämään mikä meillä normaalisti on. Tuskin ne omaa kotiaan ovat unohtaneet.

Ihana murkkuikä!

Tänään kun tulin töistä kotiin oli ylläri vastassa. Tai no, voiko sitä ylläriksi sanoa, kun kaikkeen oon kuitenki varautunu :). Se mistä Jesse joskus murkkuikäisenä aloitti niin Luca on nyt päättänyt jatkaa. Oli todella syöty urakalla yhtä mun keittiön pöydän tuoleista ja saatu jopa siirrettyäkin isoa painavaa pöytää. Kaiken lisäx protestipissejä ja kakkeja on ollut jo pidemmän aikaa sisällä.

On taas saanut oikeen miettiä, että millastas se Jessen murkkuilu oikein olikaan. No, Jesse söi noita tuoleja ja kirjahyllyä, veti pöydältä alas tavaraa, tuhos mun yhen lepolassen päällysteen ja yhen rikkaharjan, haki huomiota myös aika paljon jne.

Lucalla se on nyt tuota, hakee huomiota kaikin keinoin. Hyppii ja pomppii ja repii hihoista, varastelee tavaroita, kiipeilee edelleen pöydillä ja sekin vain huomion hakua. Kyttää oikeen, että huomaanko mä. Pissipä kerran lattiallekin ja tuijotti suoraan mua.

Jos nyt vielä palaan tuohon irtaimiston tuhoamiseen ja se, että mistä tiedän, että tosiaankin kyseessä on Luca, eikä Jesse. Sen huomaa selkeesti noiden kahden käytöksestä. Sen huomaa siitä, että Luca on selkeesti vilkkaammalla tuulella ja hermostuneempi kuin Jesse, kun tuun töistä kotiin. Jesse ottaa ihan lunkisti nykyään, on iloinen, kun tuun, mutta ei turhia sähellä (sähelsi murkkuna). Kaikenlisäksi Luca alkaa ihan heti hakea huomiota varastamalla mun hanskat, laukun tai mitä milloinkin saa suuhunsa mun tavaroista, jotka pöydälle laitan. Jessellähän tuhoominen loppui sitten aikuisiällä, kun jouduin pitämään sen, jota en mieluusti pitäisi, eli jääkauden. Lucan kohdalla toivon, että tiukennettu perushuomioimattomuus auttaa ja omaa johtajuutta täytyy yrittää taas paremmin vahvistaa muullakin tavalla.

Jesse on tällä hetkellä kuin unelma, kun on korvatkin palautunu tuon murkkuiän jälkeen :). Ollaan opeteltu sen kanssa uutta temppua, eli kasia. Jesse jo aika hyvin hoksaa koko homman ja pujottelee mun jalkojen välistä, mut ihan vielä en voi siihen liikettä ottaa. Täytyy ensin saada tuo pujottelu sujumaan muuten ihan kunnolla. Sitten kun on tuon tempun oppinu niin ajattelin opettaa sille kumarra -tempun.

Jesse on jotenkin niin hauska koira :). Sen kanssa kun tekee jotain niin siitä huomaa, kuinka se nauttii koko olemuksellaan. Sen silmät loistaa ja se on todella valppaan näköinen. Oon opettanu sille myös markka -tempun ja nykyään, kun annan sille ruokaa tai jos se vaan ylipäätään innostuu jostain, esim. lenkille lähdöstä niin se tekee ympyrän, vaikka en sitä siltä vaadikaan. Se on niin ihana <3!

Vaikka Lucalla onkin nyt tuo riiviökausi meneillään niin kyllä sekin osaa ihana olla. Sille kun jotain juttelee niin se tuijottaa suoraan silmiin ja kallistelee päätään ja häntä viuhuu. Sitten mua alkaa välillä naurattaan sen ilmeet ja se siitä vaan innostuu. Se on myös niin herttaista, kun se tulee viereen ja painaa päänsä samalle tyynylle. Nuo kummatkin on kuitenkin niin valloittavia ja rakastettavia, etten niistä ikinä koskaan mistään maailman syystä halua luopua. Oma koira kullan kallis :).

Tampereen KV

Viikonloppuna tuli sitten käytyä tuolla Tampereen KV:ssä Lucan kanssa. Lauantaina aamulla laitoin häkkiin pyörät paikoilleen ja aloin sitten pakkaamaan kaikkia kamoja kasaan. Tarkoitus oli hakea Jenni ja Anu klo 9 Raision St1 asemalta kyytiin. No, lähtö oli yhtä tuskien taivalta ison häkin kanssa. Olin sattumoisin kasannu pyörät väärin, enkä niitä siinä enää ehtinyt vaihtamaan. Työn ja tuskan kanssa sain häkin ja koirat autoon ja matkaan päästiin noin tunti myöhässä. Tampereen motaria sitten huristelinkin aika vauhdilla. Kun päästiin Pirkkahallille niin kiire olikin jo melkoinen! Siinä rytäkässä lähti sitten vielä pyörä häkistä ja sitten se olikin vasta työtä, että saatiin häkki sisälle halliin. Anu ja Jenni joutui raahaamaan häkkiä ja mä painelin juoksujalkaa koirien kanssa kehän laidalle. 5 min ennen kehään menoa ehdittiin kehän laidalle. Joku ystävällinen pariskunta suostui huolehtimaan Jessestä sillä aikaa, kun ite menin Lucan kanssa kehään. Huonosti syöneenä ja vapisevin käsin yritin Lucaa asetella jonkin laiseen asentoon, koska se ei oikeen vielä käskystä osaa kunnolla seistä, vaikka sitä ollaankin harjoiteltu. No, en mä ottanu mitään stressiä, koska kyseessä oli kuitenkin pentukehä, eikä siinä ihan kaikkea vaadita kuitenkaan.

Hiukan meinasi mennä hyppelyksikin Lucan kulkeminen kehässä, mutta sain mä sen hiukan askeliakin tekemään. Pek 2 tuli arvosteluksi ja ihan tyytyväinen olin ite arvosteluun, vaikka en enää muistakaan ihan kaikkea mitä Paula mulle arvostelulapusta tulkkasi. Olisin tietty voinu mennä tulkkipalveluun sen kanssa, mutta olin niin puhki, etten jaksanu.

Näyttelyssä parasta oli kuitenkin se, että näki muita schapeihmisiä. Oli ihanaa nähdä myös Jessen veli Onni, josta on kuulemma tulossa isukki :). Myös Nallehaukun Valo, eli Carlos oli kiva tuttavuus :).

Se mikä oli ikävää näyttelyssä oli tämä ruotsalaisten kotiinpäin vetäminen. Ite olin sitä nyt toistamiseen todistamassa. Helsingin Voittajassa -07 oli ruotsalainen tuomari ja tämä samainen ruotsalainen kasvattajatuomari, joka siis sillonkin veti koko potin kotiinsa. Mun pisti jo sillon niin hirveesti silmään hänen touhunsa kehän laidalla ja varsinki se koirien puunaaminen. Mä ihmettelin jo sillon, että miksi hän harjailee koiriaan trimmauspöydällä, koska schapeahan ei kuulu näyttelyihin harjata mitenkään. Se oli niin läpinäkyvää touhua mun mielestä jo sillon ihan kaikin puolin, joten väkisinkin pisti silmään.

Toi Tampereen touhu sitten kyllä jo meni multa yli hilseen....! Mä en ite kiinnittäny kauheesti huomiota mitä tää kasvattajatuomari touhusi kehän laidalla, vaikka ihan vieressä oltiin, mutta tietynlainen ennakkokäsitys oli mullakin jo ennen kehään menoa. Niinhän siinä kävi, että koko potti meni taas ruotsiin ja vielä ryp 3 sijoituskin tuli heille. En ole noista katkera vaan siitä, että peliä ei pelata rehellisesti! Mulle ihan sama kuka voittaa ja mitä voittaa, kunhan peli olis rehellistä. Tampereella se ei mitä ilmeisemmin ollut. Mä toivonkin, että tämä kasvattajatuomari nyt jäisi kiinni kampausnesteiden käytöstä siitäkin huolimatta, vaikka näytteet otettiin vääränlaisiin purkkeihin. Onnex asia sentään on laitettu vireille :)! Mä kun oon sellanen, etten suodata yhtään vääryyttä tässä maailmassa, enkä epärehellisyyttä. Niin ja ne hurjat jutut mitä tästä kasvattajatuomarista olen kuullut ja lukenut niin ihmettelempä vaan miten hän edes kehtaa enää viedä koiriaan kehään, mutta häntä ei kai juurikaan mikään sitten taida hävettää. Sekin vielä, että hän siellä ylipäätään kampaili koiraansa niinkuin teki Helsingissäkin. Schapehan on ns. luomukoira, eikä sitä kuulu näyttelyitä varten laittaa millään tavalla vaan sen kuuluu näyttää työkoiralta. Jos tollanen kampaaminen ja puunaaminen olis sallittua tän rodun kohdalla niin mun mielestä se ei enää palvelis tätä rotua.

Luin Koiramme lehdestä kerran erään Suomalaisen ulkomuototuomarin haastettelun. Hän sanoi siinä, että näyttelyissä pitkäkarvaisten koirien omistajien on helppo peittää koirien rakenteelliset viat turkin alle puunaamalla ja laittamalla niitä. Hän sanoi itse arvostavansa enemmän koirassa rakenteellisia ominaisuuksia, kuin sitä, että koira olisi hienosti puunattu ja laitettu. Siksipä siis ei moni uskaltaudu menemään pitkäkarvaisen koiransa kanssa metsään, kun turkki voi mennä pilalle. Tämä ulkomuototuomari oli sitä mieltä, että koiran pitää saada näyttää koiralta ja olla koira. Kumpa toi olis päteny Tampereellakin :).

No, eipä auta muu kuin toivoa, että valitukset menee läpi. Kyllä mussakin on sen verran ryhmähenkeä, että boikottiin osallistun kyllä :)!

Mitä muuten näyttelyyn tulee niin ihanaa oli myös nähdä Sinin ja Sonicin tanssiesitys! Se oli aivan loistava! Ite olisin kyllä halunnu jo sen jälkeen kotiin ja Jenni myös, mutta Anu halusi katsoa vielä ryhmät, joten lupauduttiin jäämään. Jatkossa en kyllä varmasti enää jaksa jäädä loppuun asti näyttelyitä seuraamaan, mutta ainakin siihen asti, että nään kuinka schapet pärjää. Mua kun ei oikeestaan kiinnosta muut kuin schapet noissa näytelmissä :).

Tokoilua ja lenkkeilyä

Oltiin tänään schapeporukan kanssa tokoilemassa Kupittaalla. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta muutama kuitenkin, eli siis minä ja koirat, Kati ja Rasa ja uusi tuttavuutemme Peppi (Trasseli -kennelin kasvatti) ja hänen perheensä.

Tunti siinä tokoiltiin, kukin omaan tahtiinsa. Mä otin tottista ensin Jessen kanssa ja Luca jäi autoon haukkumaan protestiksi. Jesse totteli niin mallikkaasti vaikka suoritukset ei ehkä niin täydellisiä olleetkaan. Tokossa sitä on kuitenkin helppo pitää vapaana, kun se ei välitä silloin häiriöstä juurikaan, vaikka sitä paljon oli tälläkin kertaa.

Lucakin totteli suhteellisen hyvin, mutta koska se on pentu niin kärsivällisyyttä ei vielä ole kovin paljoa. Lucan kanssa otettiin kuitenkin hiukan sivulle menoa, joka siis tapahtuu sillä edelleenkin pomppien. Maahan, paikka ja luoksekutsua otettiin myös.

Katin ja Rasan kanssa lähdimme vielä kaupunkikävelylle ja ajelemaan Förillä. Hiukan koirat säpsähti, kun Föri tömähti laituriin ja häntä koipien välissä sinne menivät, mutta muuten meni Förillä matkustaminen kaikilta koirilta hyvin. Luca kylläkin hiukan loppulenkistä väsyi ja alkoi kiusaamaan Jesseä. Ihana oli kyllä ulkoilla, kun sää oli todella mahtava :)!

Nyt mulla nukkuu täällä makkarissa kaksi väsynyttä ja tyytyväistä koiraa :).

Ruokapohdiskeluja

Koirilla pääsi taas jälleen jostain syystä pari viikkoa sit mahat löysälle. Rupesin sitten taas antamaan ihan pelkkää naudanmahaa maitohappojen kera ja pikkuhiljaa mahat muuttui paremmaksi. Kun ensimmäiset kiinteät kakat tuli niin päätin taas pikkuhiljaa alkaa lisäämään nappulaa ruokaan vaan kuinka ollakaan, mahat meni kummallakin taas ihan sekaisin. Jessellä jopa vesiripulille. No, eipä auttanu muu kuin pikkuhiljaa alkaa taas herkitseen barffausta.

Nyt on barffattu muutama päivä ja koirilla alkaa mahat oleen ihan normaalissa kunnossa :). Jesse vaan kun ehti sillon joskus kyllästymään barffiin niin siirryin sen kanssa takasin nappuloihin ja aloin antamaan Defu -merkkistä luomunappulaa, joka sopikin Jesselle vallan hyvin ja maha oli kunnossa useita kuukausia.

Todennäköisesti koirilla ollut nyt varmaan jotain sitkeää mahatautia tms. En usko, että se nappuloista johtui, koska kummatkin ripuloi. Se vaan tuli kuitenkin jälleen todettua, että raaka liha se koiran tiellä pitää ja paljon parempaa mahalle ja koko koiralle, kuin nappulat.

Eilen sitten kävinkin taas hakemassa täydennystä lihavarastooni ja ostin koirille ankanlihaa, possun munuaisia, muutaman rustoluun ja jauhettua siipeä. Soseita olin ite tehny pakkaseen. Kummatkin on vetäny ruokansa hyvällä ruokahalulla, jopa Jesse joka jossain välissä kyllästyi niin barffiin, että nyrpisti vaan nenäänsä.

Luca on taas kasvanu kauheesti ja sille on kasvamassa melko paksu turkki. Ainakin siltä tuntuu sitä kammatessa :). Nyt on alkanu selkeesti menemään pentukarva takkuun ja tassut tummuu koko ajan. Sillä on kohta melkein mustat sukat jalassa :).

Ikää sillä on vasta hiukan reilu 6,5 kk ja se on jo 48 cm korkea. Saa nähdä kasvaako yli-isoksi. Pennunpyöreys on alkanu nyt häviimään ja lantio on alkanu muokkautuun selkeemmäksi. Nyt näkee jo selkeen ylöspäin nousevan lantion linjan.

Tällaisia mietteitä siis tänään. Nyt koirien kanssa ulos :)!

Tapahtumia kerrakseen

Eilen matkattiin koirien kanssa kohti Someroa. Lähtötohinoissa oli taas omat puuhansa. Monta kassia oli menossa kämpästä ulos ja siinä samassa myös koirat. Mulla siis on tapana viedä aina kaikki kerralla ja nytkin oli selkäreppu, pussiin pakattu tuoli olalla ja samoin käsilaukku, matkalaukku toisessa kädessä, koirat ja niiden muonat ja roskapussitkin vielä päätin samalla kerralla viedä. No, matkaan päästiin kuin päästiinkin vaikka siinä lähtötohinoissa jäi Jessellä tassu oven väliin, mut onnex ei sentään mitään vakavampaa tapahtunu :).

Jesse taas tapansa mukaan stressasi autossa, vaikka annoin noita aputippoja aika tiuhaan tahtiin eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että ne on ihan hyödyttömiä sille. Mulle niistä sen sijaan on ollut apua, jos joku tilanne tai asia on stressannu :). Eilen illalla jo aloin jännittämään tämän päiväistä näyttelyä ja siihen jännitykseen niitä tippoja otin ja jännitys laukesi todella hyvin ja sain yönikin nukuttua kunnolla :).

Aamulla sitten pääsimme matkaan noin 8.45 paikkeilla. Jesse jäi mun vanhempieni seuraksi siksi aikaa. Mulla ja Lucalla taas matka suuntasi ensin kohti Saloa, josta Piihovin pihalta poimin kaverini Anun ja Jennin matkaan mukaan ja sieltä sitten suuntasimme Helsinkiin. Kaapelitehtaalla oltiin joskus 11.30 paikkeilla.

3 Schapea oli ilmoitettu, mutta Luca oli ainut, joka oli paikalla. Rakennearviota lähdettiin hakemaan, mutta täytyy sanoa, että hienosti meni, vaikka mulla ei mitään tavoitteita ollutkaan. Pek 1, kp ja Rop -pentu on ihan hieno saavutus :)! Mä kyllä aattelin, että tuomari sanoo rakenteesta, että on liian raskas, mut ei se maininnu ees sinne päinkään.

Luca esiintyi hienosti kehässä. Kulki nätisti mun vierellä häntä pystyssä ja tuomarillekin oli oikein kiltti. Ei yhtään yrittäny hyppiä vastaan ja riehua vaan antoi oikein kiltisti katsoa silmät ja hampaat ja muutenkin tutkia :). Tassuja mä jouduin kyllä asettelemaan, kun seisominen ei vielä oikein kunnolla luonnistunu muuten. Sitä siis täytyy yrittää vielä treenailla.

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan tästä päivästä selvitty. Helsingistä selvittiin muutaman "mutkan" kautta takaisin Somerolle, jossa Jesse oli meitä kuulemma ajoittain kaipaillu. Oli käyny katsomassa aina välillä rappusilla, että missä ne oikein on ja oli ollu vähän hämillään, kun mä olin ottanu vaan Lucan mukaan, enkä häntä ollenkaan. Voi pientä :(. Kyllä mä sille kourallisen lihapullia annoin ja rapsutukset lohdutukseksi, kun tulin ja niin innoissaan se oli ja häntä vaan pyöri, kun se tervehti koko konkkaronkkaa, eli mua, Lucaa, Anua ja Jenniä :)!

Siinä sitten söimme meillä ja aloimme tekemään lähtöä takaisin Turkuun. Mä pakkasin koirat autoon, laitoin avaimen auton suulle, mutta en vielä käynnistäny autoa. Sitten mä laitoin auton oven kiinni, kun oli suunnitelmissa vielä mennä hakemaan jotain sisältä ja siinä samassahan sitten Luca hyppäsi etupenkille ja laittoi auton ovet lukkoon. Siinäpä sitten episodi syntyikin :D. Anu ja Jenni lähtivät jo takaisin Turkuun ja mä jäin miettimään mun vanhempien kanssa, kuka sais auton ovet auki. No, mun vanhemmat soitti tutulle autonkorjaajalleen, josko se saisi tiirikoitua oven auki ja mä lähdin huristeleen Turkuun hakeen vara-avainta siltä varalta, ettei sitä saataiskaan auki ja koko ajan mä surin noita koiria, kun ne joutui siellä autossa ootteleen ulkona, mut eihän niillä siellä mitään hätää ollu. Mä olin päässy jo melkein Piikkiön kohdalle, kun mun äitini soitti ja sanoi, että auton ovet on nyt auki, että käänny vaan takasin. Oli ihana helpotus :).

Nyt sitten olen jo turvallisesti takasin täällä kotona Turussa ja koirat nukkuu tyytyväisinä lattialla. Luca tapansa mukaan selällään tassut kohti taivasta :).

Ehkäpä taas jotain opin, enkä enää ikinä jätä avaimia auton suulle missään tilanteessa!

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt on kaksi onnellista koiraa ja heidän emäntänsä levollisina kotona ja emäntä häipyy pikkuhiljaa yöpuulle.

Jessen synttärit oli ja meni

Nyt on sit Jessen synttärit juhlittu. Vieraana oli Awa omistajansa Hannan kanssa. Jesse lähinnä sivusta seurasi touhuja ja yritti jossain välissä vähän komentaa Awaa ja yritti myös anteeksi pyydellen lepytellä mua, kun hiukan toruin sitä Awan komentelusta. Jesse sai lahjaksi sellaisen punaisen possun ja yritän nyt vähän vaalia sitä, ettei ihan heti rikkoisi. Jessellä kun on tapana repiä kaikki pehmolelut. Luca on selkeesti hellempi pehmolelujen kanssa.

Lucasta puheen ollen. Sillä näyttää taas olevan kasvupyrähdys meneillään. Mä oonkin kattonu, että se olis parin viime päivän aikana kasvanu Jessestä ohi ja niinhän se onkin. Säkä jo huimat 47 cm eikä se ole vasta kuin 6 päivää yli 6 kk! Iso jätkä siitä on edelleen tulossa. No se ei kyllä mua haittaa, kun tykkään näistä hieman kookkaammista schapeista :). Saa nähdä mitä tuomari sanoo sen koosta ens viikonloppuna vai sanooko mitään.

Me ei olla edelleenkään treenattu paljoa kehäkäyttäytymistä. Seisomista kylläkin hieman, mut paljon joutuu Lucaa vielä asettelemaan. Mutta kun mulla ei ole niitä tavoitteita niin ei jaksa stressata sillä asialla. Menee miten menee, pääasia että muuten on mukava näyttelyreissu ja yx mitä odotan kovin on Oodin näkeminen :). Ihanaa nähdä Lucan sisko. Toivottavasti tulen näkemään jatkossa myös muitakin sisaruksia tavalla tai toisella :).

Nyt täytyy lopetella ja viedä koirat ulos, mut palailen taas toiste!