Joulu se tuli ja kohta on jo mennytkin

Meillä alkoi joulu sillä, että ensin menin koirien kanssa kuuntelemaan joulurauhan julistuksen, joka jo satojen vuosien ajan on julistettu Brinkkalan parvekkeelta lähes joka joulu. Tää oli nyt toinen kerta, kun pääsin kuuntelemaan sen livenä. Aina, kun en ole jouluna töissä pyrin menemään kuuntelemaan tuon julistuksen.

Tällä kertaa upea luminen sää oli houkutellut tuhatpäin kansaa kuuntelemaan tuota julistusta, jonka kansliapäällikkö luki, kun tuomiokirkon kello löi 12. Tuntuikin ihan joululta ja pakkastakin oli juuri sopivasti, eli ei liikaa, eikä liian vähän.

Koirat olivat hieman ihmeissään koko humusta. Ne ei ole tottuneet noin tiiviiseen massatapahtumaan. Väkeä oli todellakin niin paljon, että vieri vieressä sitä melkeimpä ihmiset seisoi ja ihmismassa ulottui hyvin hovioikeuden luo lähes tuomiokirkolle asti. Väkeä oli siis, kuin muurahaisia pesässä. Löysin kuitenki koirien kanssa sellaisen sopivan väljän paikan mistä ainakin hitusen näki Brinkkalan parvekkeelle.

Ihmiset kovin tykkäsivät ihastella koiria. Jotkut kehuivat, että osaapa ne olla nätisti. Pois lähtiessä eräs mies pysäytti ja halusi kovin tiedustella rotua. Kun sanoin Schapendoes niin eipä hän tietenkään rotua tiennyt mutta sanoi, että taitaa olla aika harvinainen. Sanoin hänelle, että kyseessä on Hollantilainen lammaspaimen, joita on rekisteröity Suomessa reilu 900, eli Suomessa harvinainen rotu on kyseessä.

Joulurauhan julistuksen jälkeen suuntasimme suoraan Somerolle. Siellä olivat paikalla myös mun kummit, joiden kanssa niin monet joulut on yhdessä vietetty ihan mun syntymästä lähtien.

Äiti ja isä olivat tehneet mahtavat jouluruoat jälleen kerran ja itse halusin laittaa oman korteni kekoon tekemällä luumusopan ja keittämällä riisipuuron. Ruoka oli todella hyvää ja koirat saivat myös omat joululautasensa kinkun ja laatikoiden kera.

Koirat olivat tainneet olla myös niitä kaikkein kilteimpiä. Niille oli taas kertynyt kasapäin lahjoja. Possunkorvia tuli paljon sekä härän/lehmänkorvat, iso pallo, jossa on narut kummassakin päässä ja paljon, paljon lisää herkkuja. Ite ostin koirille kummallekin yli kilon painavat aidot lehmän sääriluut. Koirien lahjailoa oli kyllä kiva katsella :).

Sain se minäkin taas jälleen kerran jotain, vaikka todellakin joka joulu ollaan sovittu, ettei mitään osteta. Ite en ainakaan jaksa kauheesti sitä lahjaruljanssia. Mä nautin joulusta eniten, kun saan katsella koirien pakettien avaamista, nauttia hyvästä jouluruoasta läheisten kanssa ja ennenkaikkea joulurauhasta. Nuo asiat on parasta joulussa.

Ystävien kesken olimme kylläkin päättäneet, että ostetaan jotain pientä toisillemme. Itse sain heiltä mm. koirien naksutinkoulutuskirjan. Naksutin mulla olikin jo omasta takaa. Vaikka nuo mun koirat osaa suht hyvin nuo peruskäskyt niin eri juttu on se, kun niitä opettaa naksuttimella. Mä oon aiemmin opettanut niille käsimerkeillä eri juttuja, mut nyt oon yrittänyt muistaa pitää kädet poissa pelistä ja naksutella ainoastaan kirjan ohjeiden mukaan. Lucalle opetin käskyn "missä Jesse?" ja nopeesti se sen äkkäsi :D. Kun siis sanon sille Missä Jesse? Se menee ja koskettaa Jesseä.

Ehdollistamisenhan noi on tajunnu jo aikapäiviä sitten. Jos menen keittiöön ja naksautan kerran niin kummatkin ryntää heti makupalan toivossa keittiöön.

Ite ensin mietin paljon, että toimiiko meillä naksutin ja olin jopa sitä ajatusta vastaan, mutta sitten kuitenki alkoi uteliaisuus voittaa ja aattelin, että eihän tuo naksutin ees paljoo maksa ja päätin kokeilla.

Sain koirapuistossa kerran yhden vinkin eräältä ihmiseltä miten hän oli opettanut koiralleen katsekontaktin naksuttimen avulla ja se oli syy miksi mä sitten lopulta kuitenkin hiukan innostuin ajatuksesta. Tuo katsekontaktin treenaaminen lenkillä ohitustilanteissa on hyvä juttu meillä ja toimii välillä hiukan paremmin välillä taas hiukan huonommin, mut nyt kun aattelen niin tuo on se meiän tapa hoitaa ohitustilanteet suhteellisen nätisti.

Tästä kun sitten päästään eteenpäin niin mielikuvituksella ei ole rajoja :). Opettelemme vain lisää temppuja. Täytyy vaan noita vanhojakin vielä treenailla.

Mulla se on sitten huomenna viiminen lomapäivä ja arki koittaa jälleen :(. Tosin tammikuun lopussa lomaillaan taas uudestaan. Sillon onkin täällä Turussa Winter Dog Show, johon me Lucan kanssa mennään. Muuten ei ole ens vuodelle sen suurempia näyttelysuunnitelmia vielä tehtynä, paitsi että erkkariin mennään myös. Erkkarin suhteen mulla kyllä on hiukan odotuksia. Lucalla on sillon ekan kerran mahdollisuus valioitua ja kaiken lisäksi se jalostustarkastetaan sillon, joten senkin puolesta on odotuksia. Se olis kyllä oikeesti mahtavaa, jos Lucasta sillon tulis Suomen muotovalio ja mahtavaa olis jos siihen mennessä saisin kaikki kuvauksetkin plakkariin. Lucalta siis näillä näkymin ens vuonna kuvataan silmät, kyynärät ja lonkat ja MH -kuvaukseenkin ajattelin sen viedä. MH -kuvaus kuulemma pehmeämpi, kuin varsinainen luonnetesti. Luonnetestiin en todellakaan usko sen olevan valmis, ennen kuin on 3-4 vuotta vanha ja sais varmasti melkoiset traumat siitä kolisevasta tynnyristä ainakin. Jessen luonnetestin aion uusia, kun se on täyttänyt 4 -vuotta (meillä on tuomarin lupa).

Tuleva uusivuosi tulee varmasti kouluttamaan taas Lucaa. Viimeksi se oli 5 kk vanha kun vuosi vaihtui, eikä sitä ainakaan sillon raketit hetkauttanu. Äskönkin kyllä jysähti jossain, eikä se mitään välittänyt. Jesse taas on täysin viilipytty. Sitä ei yhtään hetkauta, vaikka pamahtais vieressä. Vaikka mulla on uutena vuotena ollut jopa ikkuna auki "sodan käynnin" ollessa pahimmillaan niin Jesse se vaan vetelee sikeitä. Se on semmonen koira, ettei se jaksa turhista välittää ja ottaa elämän vaan leppoisan rennosti :).

Näin siis meillä tällä kertaa :). Mukavaa loppuvuotta kaikille :) !

Väsynyt mutta onnellinen!

Tämä viikonloppu meni siis näytelmissä Helsingissä. Laitoin lauantai -aamuna klo 5.30 kellon soittamaan. Klo 7 haki taksi meiät pihalta ja kiikutti suoraan juna-asemalle, jossa Jenni ja Anu jo odottivat.

Kamaa oli ihan tarpeeksi mukana, vaikka sitä olikin vain se vähä mitä oli tarpeellista ottaa mukaan. Mukana oli siis näyttelytuoli, Lucan "maja" ja tarvikkeet sekä muonat ja omat tarpeelliset tarvikkeet.

Junamatka Pasilaan asti sujui ongelmitta MUTTA Pasilassahan emme päässeet kaikkien rojujen kanssa niin nopeesti ulos kuin olis pitäny ja ulosmenijöitä siis oli myös paljon ja me vikojen joukossa. Koska meiltä ei ikinä koskaan puutu draamaa ja dramatiikkaa matkasta niin ei puuttunut nytkään. Olimme siis 9.20 Pasilassa ja kehä alkoi klo 10.00. Junapa sulkikin ovet juuri meiän kohdalla, eikä päästäny ulos. Paniikki oli lähellä, kun pitikin puksuttaa suoraan pääasemalle ja sieltä ottaa sitten taksi, joka sekään ei ollu just heti saatavilla. Taksissa sitten taas jännättiin jonoja. Kun sitten vihdoin ja viimein saavuimme messukeskukseen niin oli enää 15 min aikaa kehän alkuun.

Ehdittiin noin 10 min levähtää Lucan kanssa, kun sitten pitikin jo painella kehään. Ongelmista huolimatta saavutus oli loistava! Tuloksena luokkavoitto eri:llä ja juniorivoittaja -09 titteli, sekä paras uros kehässä 4. ja serti vielä päälle :) ! Loppuvaiheessa Luca vaan ei oikeen jaksanut enää seistä millään nätisti.

Schapekehän jälkeen mentiin sitten tsekkaamaan lampurit ja kannustamaan eläinkauppamme myyjää Marikaa. Anu samalla oli hänelle varahandlerina, kun Marika joutui seilaileen kahden kehän väliä koirineen.

Lauantai siis meni kierrellessä ja katsellessa, kunnes saavuimme illalla hotellille noin klo 21.30. Hotellihuone oli mahtava! Tosi upee kaksio kunnon kylpyammeella ja telkkarilla yms. jutuilla. Nälkä oli myös mahtava. Anu jäi Lucan kanssa hotelliin ja me lähettiin Jennin kanssa metsästään ruokaa. Eräs nainen opasti meiät johonki ruokapaikkaan Mannerheimin tielle, kun ei lähempää tiennyt. Sieltä saimme safkat ja taksilla takasin. Taksikuski sitten sanoi, että meiän hotellin lähettyvillä olis ollu kans ruokapaikka. No, se oli myöhästä jo sillon ja eihän me tiedetty. Pääasia, että saatiin muonaa.

Sunnuntaina herättiin pirteenä klo 8 ja taksi haki meiät klo 9.30. Kehässä oltiin klo 11. Tällä kertaa ei selvästi meiän erikoistuomari oikeen tainnut tykätä isoista koirista. Lucaa se rokottikin koosta ja selkälinjan olis kuulemma pitänyt olla enemmän rodulle tyypillinen. No, aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta ja tuo oli vain tuon tuomarin mielipide.

Nartut pärjäsi kehässä tosi hyvin ja saivat paljon eri:ä. Ei ollut yllätys, että narttu valittiin Ropiksi. Olihan kehässä kylläkin paljon kauniita narttuja :).

Sitten alkoikin kotimatka. Tuulessa ja tuiskeessa kävelimme romppeinemme Pasilan asemalle. Katoksessa suunnittelimme miten saamme kaikki kamat, koiran ja ittemme nopeesti sisälle. Vieressämme seisonut nainen oli kuullut meiän jutut ja huomasi avoinna olevan palkintokassin ja sanoi, että te ootte näköjään saaneet sertin. Hän kysyi samalla, että kenen kasvatti mulla on ja sanoin sitten, että kyseessä oli kennel Buffingin kasvatti. Nainen tunnistikin sitten Paulan. Tämä nainen siis oli itse ulkomuototuomari ja hänellä oli ollut ainakin tiibetinterriereitä ja hän oli niitä paljon tainnut tuomaroidakin.

Sitten tulikin juna ja pääsimme nopeesti vaunuun. Tosin mun kaljakärryissä olleet tavarat sitten kuitenki levis junassa, kun niitä yritimme siirtää vaunusta toiseen. Kun kamat ja kaikki oli saatu paikoilleen sai huokasta joksikin aikaa ja loppureissu kotiin menikin sitten jo ihan hyvin. Nyt täällä on ainakin yksi aivan raatona makaava koira XD ! Jos oli rankkaa meillä niin rankkaa se oli koirallakin, mutta hyvin loppujen lopuksi selvittiin koko reissusta ja eikun uusia näytelmiä katselemaan :) !

Taas tokoiltiin!

Kokoonnuimme tänään toisen kerran schapeporukan kanssa Kupittaalla tokoilun merkeissä. Lentsu piti meille taas mukavat treenit :). Koiriakin oli kivasti paikalla (6kpl) ja lisääkin on tulevaisuudessa tulossa.

Tänään treenasimme puun kiertoa, kontaktin pitämistä pujottelemalla koirien välistä ja kosketuspintaa sekä maassa pysymistä niin, että pää myös oli maassa. Etenkin Jesse oli aivan täpinöissään ja teki pyydetyt jutut aivan täysillä ja sydämensä kyllyydestä nauttien :). Taas tuli todettua kuinka loistava toko -koira se on!

Kosketuspintaa kun harjoiteltiin Jesse jäi todella nätisti paikalleen istumaan ja odottamaan, kun kävin merkkaamassa paikan ja kävelin sitten vierelle ja maltillisesti odotti, kunnes sai käskyn ja yhen treenauskerran jälkeen osasi jo mennä koskettamaan pintaa todella hienosti ja teki homman lähes täydellisesti. Samoin puun kierto sujui siltä aivan mallikkaasti toisella treenauskerralla (vain ohjaaja oli hiukan hidas peruuttamaan ;) ). Kontakti pujottelussakin pysyi aivan loistavasti Jessellä. Ylpee olin koko koirasta :)!

Luca taas kyllä vaatii hiukan treeniä lisää. Sillä ei meinaa olla vielä malttia tarpeeksi. Tällä kertaa myös toiset koirat ja paremmat namit, joita maahan oli tippunut kiinnostivat kaikkein eniten. Lucan kanssa siis enemmän vain treeniä, treeniä, treeniä niin kyllä se siitä :).

Mentiin sitten vielä parin tunnin treenien jälkeen koirapuistoon, jossa pääsivät kuluttamaan loputkin virtansa. Pari tuntia sielläkin hurahti. Jossain välissä hieman pelästyin, kun Jesse ja Luca leikkivät omaan tyyliinsä rajusti keskenään. Niillä siis kalahti hampaat ihan tosissaan yhteen ja varsinki Luca hetken nuoli huuliaan. Siinä mä jo mietinki, että nyt meni hammas. Kävin kummankin purukaluston läpi ja onnex kaikki oli tallella :)!

Kaiken lisäksi näin tänään ekaa kertaa elämässäni ihan aidon pitbullin :)! Tunnistin rodun just heti, kun tulivat aitaukseen. Koira oli 5 kk vanha uros ja oikee sydänten valtaaja <3 ! Mieletön pusumoottori ja pyllyn pyörittäjä ja oli kaikkien ihmisten ja koirien ystävä :). Ihanaa oli päästä tutustuun ees yhteen rodun edustajaan näin koirapuistossa. Meikäläisen silmät olikin naulittuna tähän kauniiseen ihanan luonteen omaavaan pittipoikaan :). Juu, eikä sen tulo ainakaan poistanu mun pentukuumetta! Kyseinen pittbull oli rednouse.

Mitä pittiin tässä nyt tulee niin niitähän on paljon eri linjaisia. Mitä myös olen ottanut selvää niin monella omistajalla on eri mielipiteet siitä mikä on aito ja mikä ei ja jotenki on tullu nyt se kuva, että mahtaa varmaan olla pittiomistajien keskuudessa hiukan kismaa siitä kenen pitti on oikeesti aito ja kenen taas ei.

Tässä yx kerta kuulin, että rednouse ja bluenouse pitit ei olis aitoja ja se mitä oon ottanu selvää niin enää ei voi siitäkään olla 100 % varma onko A.D.B.A:han rekattu pitti ihan oikeesti aito. Siellä kun saattaa olla myös lukemani mukaan monirotuisia. Tosin kun aatellaan niin onhan sakemannejakin eri linjaisia. On pitkäkarvaisia, showlinjaisia ja käyttölinjaisia ja silti ne on kaikki sakemanneja. Ehkä pitää vain ajatella, että mikä on se alkuperäinen versio.

Jos ikinä vaan mitenkään olisi mahdollista niin pittbull tulisi meille. Se ei vaan ole nyt kuitenkaan mahdollista :(. Jos ajatellaan Lucan dominoivaa ja kipakkaa luonnetta ja siihen samaan sen kanssa pittbullia saman katon alle niin siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Pitti ei aikuisena enää ehkä alistu ja se voi käydä varoittamatta kiinni. Musta on tosi surullista, jos koirasta joutuis luopumaan sen tähden, ettei tule toisen koiran kanssa toimeen. Mä en ainakaan sitä halua. Kiinnyn niihin niin kovin.

Tällaisia kuulumisia ja mietteitä siis tänään.

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Nyt piti ihan ryhdistäytyä kirjoittamaan taas tätä blogia. On kulunut niiiiin pitkä aika viimeisestä textistä ja muistakin päivityksistä. Oon ollu pikkasen laiskalla tuulella.

Jesselle ja Lucalle kuuluu ihan hyvää. Lucan kanssa ollaan kierretty näyttelyissä ja jos jonkinlaista tarpeellista roinaa on kerääntynyt niistä mukaan. Syyskuussa varsinkin, kun olimme Porvoossa niin siellä tuli "hiukkasen" törsäiltyä :). Ostin sellaisen kokoon taitettavan "lepopaikan" näyttelyitä varten. Se on samanmallinen, kuin esim. sirkusteltat on, mutta sinne siis vaan mahtuu koirat :). Siinä on myös irroitettava "katto", eli siitä saa tarvittaessa ihan pikkuruiselle pennulle pienen aitauksen. Kaiken lisäksi siinä on joka sivulla ilmastointiläpät ja sen saa taitettua samanlaiseen kantokassiin, kuin esim. näyttelytuolin. Se suojaa tosi hyvin myös sateelta ja auringolta. Tosi hyvä kapistus kyllä meille! Helpompi kuljettaa mukana, kuin häkki. Meillä, kun eräs terroristi tuhosi kangashäkin pikkupentuna siihen malliin, ettei vetskari toimi enää ollenkaan ja uutta ei saa vaihdettua.

Mukaan samalta reissulta tarttui myös vaaleansininen I <3 my showdog kassi, jossa on mukava säilyttää kaikki koirien tarpeelliset jutut. Olipa sitten vielä pakko ostaa samaa sävyä oleva fleecehuppari Schapendoes selkäpainatuksella :). Tulette näkemään nuo mun kaikki kamat sitten näyttelyissä viimeistään, ellen jossain välissä laita kuvia tälle sivulle :).

Nyt kerron hiukan tässä luonnetestistä, jossa me Jessen kanssa olimme. Tässä siis Jessen pisteet:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taistelutahto -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Kokonaispisteet 69

Pisteet ei siis olleet mitkään korkeat, mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin Schapendoesien kohdalla ei kannata aina tuijottaa noita pisteitä vaan ehkä ennemminkin sitä käyttäytyykö koira rodunomaisesti. Viisaammat voi valaista :). Tuomari antoi kyllä luvan uusia testin myöhemmin. Hän sanoi, että kastraatio on saattanut hidastaa kehitystä, joten sen tähden saamme myöhemmin vielä uusia testin. Tuomari sanoi myös, että Jesse on hyvin kiltti koira, joka sopisi mainiosti kaverikoiratoimintaan. Sitähän me tavallaan teemmekin, kun käymme moikkaamassa kehitysvammaisia Raisiossa Neliapilan palvelutalossa aina silloin tällöin. Sekä koirat, että keharit nauttii :). Lucakin osaa tosi nätisti olla liikuntarajoitteisten kanssa ja osaa suhtautua hieman arempiinkin silittelijöihin nykyään tosi nätisti. Tuosta on kyllä ollut meille tosi paljon hyötyä. Koirat on päässeet tottumaan "pelottaviin" pyörätuoleihin ja erilaisiin ihmisiin.

Tässä eräänä viikonloppuna huomasin, kuinka hienosti mun koirat osaa ottaa pienet lapset. Jesse ei välittänyt mitään, vaikka pieni 3 vuotias poika löi sitä nyrkillä. Tosin poikaa kyllä toruttiin sen jälkeen ja sanottiin, ettei koiraa saa niin käsitellä. Vaikka pieni poika juoksi ja riehui niin Lucakaan ei yhtään näykkinyt sitä, eikä hyppinyt päin ja oli silti ihan täysillä leikeissä mukana :). Tämä pieni poika normaalisti hieman pelkää koiria, eikä hän ole aiemmin uskaltanut tulla mun koirien luokse ollenkaan. Nyt oli tilanne ihan toinen, kun koirat ja poika pääsivät tutustumaan toinen toisiinsa ja tutustuminen tapahtuikin todella hienosti :).

Mulla on itelläni taas ihan valtava koirakuume ja kolmatta tekis mieli. Rotuina on pyöriny amstaffi, staffi, pitbull ja ranskis. Amstaffi on noista kaikista mulle kaikkein tutuin koira. Kova pohdinta vaan siinä minkä luonteinen koira olisi meille se paras vaihtoehto. Pitbulliin haluan päästä tutustumaan rotuna ja vertaamaan onko se kuinka paljon erilainen amstaffin kanssa. Amstaffihan on todella kova ja lujahermoinen koira, mut päräkkyyttäkin löytyy. Ne on hyvin rauhallisia koiria verrattuna esim, juuri Schapeen, vaikkakin ne on myös aktiivisia ja tarvitsevat toimintaa.

Sitten on tuo pitbull mistä kyllä ainakin media on jaksanut kohista vaikka kuinka paljon luoden aivan täysin väärää kuvaa kauheasta tappajakoirasta. Oon ottanu tosi paljon selvää asioista, jutellu joidenkin omistajien kanssa jne. Livenä en oo kyllä vielä tavannut kuin yhden pitbull/husky mixin.

Pittejähän on erilinjaisia. On niitä, joilla on tappelutausta kaukana suvussa, sitten on ihan työkoiralinjaiset ja showlinjaiset pitit. Myös rekistereitä on paljon, kuten esim. UKC, ADBA, BFKC, SDR ja AADR. Kaikki ne pitit, joita ei ole mihinkään noista rekattu on mitä luultavammin sekarotuisia, joita hyväuskoisille myydään kovaan hintaan pitbullina ja sitä kautta luodaan rodulle huonoa mainetta. Noita sekarotuisten pentutehtailijoita kyllä riittää aina :(. Myös ADBA:ssa saattaa olla sekarotuisia puhtaiden pittien.

Kaiken lisäksi netissä näytetään kuvin hirveistä testosteronimörssäripiteistä, jotka ei vastaa enää kuvaa oikeasta pitbullista. Oikea pittihän on ison Schapendoesin kokoinen kooltaan ja massaltaan. Keskipaino siis on n. 25 kg. Ei siis mitenkään raskas koira. No, täytyy sanoa, että mielenkiintoinen rotu :). Täällä Turussakin on taakanvetokisoja, joissa käy paljon Amerikkalaisia työperäisiä koiria, joten täytyy mennä joku kerta tutustumaan ihan aitoon pitbulliin tai mieluiten useinkin ja mahdollisimman moneen rodun edustajaan, jotta saa jonkinlaista kuvaa siitä rodusta.

Ranskanbulldoggi mitä todennäköisimmin olis sit taas siitä hyvä vaihtoehto, että se on sellainen kompaktin kokoinen koira ja siitä varmasti myös sopisi uros meille. Kaiken lisäksi luonne on ihanan iloinen ja sosiaalinen. Ainut mikä mietityttää on se, että onko se yhtä hidas liikkuja, kuin mitä mopsi on. Mopsi kun ei meinaa pysyä ainakaan meiän kävelytahdissa mukana, mutta mopsikin sitten taas kestää ihan täysillä noiden kahden rajut leikit. Ainakin mun kaverin mopsi on ihan täysillä menossa mukana aina :D!

No, se ei ole ihan vielä ainakaan tän ajan kysymys ottaa kolmatta koiraa, mutta täytyy katsoa ehkä ens vuonna loppuvuodesta. Se farkku nyt ainakin peruuntui. Kenneliin ei teetetäkään ensvuonna pentuja ollenkaan.

Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa :).

Teinipojan miehistelyt

Luca se on aloittanut tuon pörräämisen tuntemattomille uroksille ihan tosissaan. Schapeleirillähän Luca mahtaili veljelleen Ransulle aika lailla, mutta pienen alkukankeuden jälkeen hyväksyi sitten Ransun ja leikki alkoi. Tosin seuraavana päivänä piti taas mahtailla veljelleen jostain kumman syystä :/.

Myös koirapuistossa on alkanut näkymään enemmän mahtailun elkeitä. Ite oon ottanu tiukan linjan, eli jos sotalippu nousee niin meikäläinen puuttuu kyllä heti. Mun mielestä tuollaiset mahtailut on heti alkuunsa kitkettävä pois.

Tänäänkin piti parille urokselle mahtailla puistossa. Ensin oli sellainen kooikerhondje, jota piti jahdata ja mahtailla sille. Mä en sitä hyväksyny ja otin kaksin käsin Lucaa ensin kauluksesta kiinni ja nostin ilmaan ja komensin ja tuijotin silmiin ja kun pörinä oli laantumassa niin laskin maahan ja pidin vielä kuonosta kiinni, kun yritti vielä pöristä uudestaan ja komensin. Tosin Luca yritti myös napata mua tuossa välissä kädestä.

Tuo kooikerhondje lähti sit pois omistajansa kanssa puistosta ja mä heti perään kyselin, että eiväthän he meiän tähden lähde, että me voidaan kyllä lähteä. No niillä oli muut syyt. Me jäätiin sitten vielä puistoon, koska Luca tuli muiden urosten kanssa kyllä hyvin toimeen.

Sit tuli yx 6 kk huskyuros puistoon ja vaikka Luca on sen kerran ennenkin nähny niin nyt piti vaan taas pörrätä sillekin. Häntä nousi sotalipux pystyyn ja kauheet murinat ja elvistelyt päälle. Ei auttanu muu kuin ottaa taas kauluksesta kii ja nostaa koira nenä nenää vasten ilmaan ja torua ja ottaa vielä kuonostakin kii ja torua, vaikka pörräys oli melkoista, mut uskoipahan sit kuitenki ja lopulta tulivat ihan hyvin juttuun tuon huskyn kanssa. Ei ärhennelly sille vaikka kilpailivat jopa samasta nartusta :)!

Ihanaa oli kyllä kuulla puistossa, että mulla on kuulemma Luca hyvin hallussa :). Toivottavasti kukaan ei saa nyt sitä käsitystä, että Luca olis jotenki vihanen. Se ei ole vihainen koira ja se tulee edelleen hyvin juttuun toisten urosten kanssa. Se vaan testailee nyt ja yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan. Tosin noi on sellaisia aioita, että mun on puututtava noihin heti. Jos syntyis tappelu niin me lähdettäis varmasti heti pois koirapuistosta, mut mä en halua päästää ees tilannetta sellasex. Jos siis merkitkin näyttää sinne päin niin siihen on puututtava saman tien ja otettava ns. luulot pois.

No, toivotaan että tuo äijäily pikkuhiljaa helpottaa :).

Aloe veran lumoissa

Hyvä ystäväni viestitteli mulle kerran ja kertoi lähteneensä Foreverin aloe vera maailmaan mukaan. Mä ite olen aina tykännyt aloe verasta tavalla jos toisella. Jo tuoksu on mun mielestä aivan ihana :)! Pienen miettimistauon jälkeen soitin hänelle uudestaan ja pyysin, että hän tulisi pitämään mulle tuote -ja liiketoimintaesittelyn. Hän huristeli luokseni ja sai mut koukkuun XD! Mä ihastuin vallan tuotteisiin ja päätin lähteä myös hommaan mukaan :).

Mä tilasin hänen kauttaan itelleni tuota Forever bits n' peaches juomaa ja koirille perusjuomaa eli Forever aloe vera gel juomaa. Itelläni huomasin kuinka aineenvaihdunta alkoi pelaamaan ja kuona alkoi poistumaan elimistöstä tuottaen finnejä iholle, jotka on jo poissa. Koirista taas huomasin kummastakin sen kuinka turkin kunto alkoi paranemaan. Varsinkin Jessen turkki on muuttunu selkeesti. Eläinlääkärin muona kylläkin jo muutti selkeesti Jessen turkkia, mutta nyt siitä on tullu selkeesti muhkeempi. Sehän kastraation jälkeen huononi ja oheni. Lucalla taas on tukka alkanu kasvamaan selkeesti. Ulkopuoliset on huomannu myös koirissa muutoksia. Mun isä luuli Jessen lihonneen, mut se ei ole lihonnu vaan sille on tullu karvaa lisää. Lucan kohdalla taas mun kaveri totesi, että sen tukka on kasvanu. Mä sitten totesin sekä mun isälle, että kaverilleni, että koirat saa tällä hetkellä Foreverin aloe veraa, joten se on muuttanu niiden turkkia paremmaksi ja kasvattanu tukkaa :).

Eilen kun oltiin Lucan kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla niin siellä juttelin eläinlääkärille myös aloe verasta. Mä mietin että voiko sitä turvallisesti antaa, kun se sisältää noita rasvaliukoisia vitamiineja (A, D ja E). Mä kun olin hiukan epäluuloinen siitä ja aattelin, että jos annan tuota juomaa vain kuureina, kun saavat kuitenki nappulaa. Mun kaveri myös vakuutteli, että voi turvallisesti antaa. Hänkin antaa sitä kissoilleen ihan jatkuvana. Eläinlääkäri sanoikin, että hän tietää paljon ihmisiä, jotka antaa tuota aloe veraa ja sitä voi ihan turvallisesti antaa, vaikka siinä onkin rasvaliukoisia vitamiineja. Täytyy vaan noudattaa saamaansa annostusohjetta. Sitäpaitsi se auttaa koiraa voimaan hyvin :)!

Eläinlääkäri myös sanoi, että se auttaa suolistovaivaisia ja iho-ongelmaisia eläimiä ja parantaa vastustuskykyä. Ihan siis samaa mitä mun kaverikin kertoi ja pakkohan se on uskoa, kun oon jo itekin eroa huomannu varsinki noiden karvassa ja myös itessäni. Kuona on lähteny liikkeelle :)!

Eilen illalla rapsuttelin myös kummaltakin hammaskiveä pois. Sitä oli kertyny hivenen verran kulmahampaisiin. Nätisti antoivat rapsuttaa. Lucalla hiukan vuosi ikenet sen jälkeen ja sillä hetkellä mietinki, että hitsi kun nyt olis sitä Foreverin aloe vera hammastahnaa. Se kun ei sisällä fluoria niin sitä vois laittaa noiden ikeniin rauhoittamaan niitä. Täytyy varmasti laittaa itelleen tuota tilaukseen parin viikon päästä. Laitan sillon kavereidenkin tilauksen menemään niin saan siinä samalla laitettua myös itellenikin.

Eläinlääkäriltä kysyin muuten myös sitä, että onko Luca liian laiha. Se sanoi, että kylkiluut tuntuu normaalisti, mut selkäranka tuntuu aika terävänä. Se kyllä veikkas, että vielä voi tulla lihastakin lisää. Tosin ei nähny pahana sitä, että antaisin sille nyt energiaruokaa. Punnitsin Lucan siellä eläinlääkärillä ja sen paino oli 21,3 kg. Kaiken lisäx se syö ihan hyvin. No, katsotaan nyt millaiseksi muuttuu tuon energiaruoan myötä :).

Näyttelykuulumisia

Sen verran oli kuuma päivä, että voimat se vei sekä musta, että koirasta, joten ihan hirveesti en jaksa tänne kirjoittaa.

Oltiin siis elonäyttelyssä täällä Turussa Lucan kanssa. 15 schapparia oli ilmoittautunut paikalle. Luca oli junnu-uroksista ainut. Mä hieman mietin mitähän tuomari mahtaa sanoa Lucan koosta ja turkista, mut ilmeisesti se tykkäs, koska antoi vaaleenpunaisen nauhan XD!

Paras uros kehässä meitä oli vastassa muistaakseni Puuparran Lasse (?) ja Crazzan Casper. Kovassa luokassa siis oltiin eikä huonoille hävitty, eikä itekään oltu huonoja sillä mehän saatiin mukaan serti!

Buffing O -pentue vaikuttaa olevan kyllä kovaa luokkaa. Nyt on muistaakseni sit jo neljällä sertit plakkarissa ja osalla niitä taitaa olla jo vissiin kaksikin :). Veikkaan, että muutama MVA tulee kyllä tuosta pentueesta, kunhan 2 vee täyttävät :).

No, mutta tällaisia kuulumisia nyt tänään. Laitan tuonne näytelmät osioon arvostelun erikseen.