Koulutuskuulumisia

Oltiin siis reilu viikko sitten Pevi -kouluttajan opissa Helsingissä. Lucallahan on tuo murkkuiän pahin vaihe nyt meneillään ja se yrittää kauheesti pomon paikalle meiän laumassa.

Nyt 5. pvä jääkaudesta menossa ja hiukkasen olen huomannu jo, että tuloksiakin alkaa ehkä syntyä pikkuhiljaa :). Alussa tietty ekana päivänä Luca oli hiukan hämillään kolinapurkista.

Mä oon nyt sitkeesti vieny koiria erikseen ulos ja yrittäny kirjaimellisesti muutenki toteuttaa noita kouluttajan ohjeita. Alussahan Luca jäi vikiseen ja ulvomaan, kun jätin sen yksin. Pistin webbikameran päälle ja kuvasin sitä. Nyt en oo kuvannu, kun on koneessa muisti ihan piukassa, eikä mahdu enää videokuvaa kuin pieni pätkä koneelle siitäkin huolimatta, vaikka oon yrittäny poistaa joitain tiedostoja. Pitää ens viikolla kipasta ostaan lisää muistia niin pääsee taas kuvaileen :).

Alussa oli myös Lucalla sitä hötkymistä, kun otin hihnan käteen ja olin lähdössä Jessen kanssa ulos. Kolinapurkista uskoi, jos tuli liian lähelle ja perääntyi vikkelään, mut ärähdykset ei auttanu yhtään. Nyt ollaan päästy siihen tulokseen, että ärähdys toimii jo suhteellisen hyvin ja siihen yhdistettynä sormella suunnan näyttö niin Luca ottaa etäisyyttä ja menee sivummalle makoileen. Aika usein tekee myös jo sitä, että kattelee vaan sohvalta, kun me Jessen kanssa lähdetään. Se on siis alkanu sisäistään sitä, että enää ei pääsekään yhtä aikaa ulos.

Sitruunapantahan Lucalla on käytössä, kun jää yksikseen, mut siitäkin on tarkotus luopua pikkuhiljaa. Se siis vaan on koulutuksen tukena.

Naapurit on ainakin sanonu, että meillä on ollu nyt hiljasta. Jessenkin kanssa kun oon tullu lenkiltä niin oon hiljaa yrittäny kuunnella oven takana kuuluuko sieltä mitään, mut vaikka kuinka on korva ollu ovessa kii niin mitään en oo kuullu. Sitä kyllä edelleen tapahtuu, että pöydiltä se vetelee aina välillä vähän jotain tavaraa alas, mut aika vähästä sekin on ollu jo nykyään.

Mulla itelläni ainakin on tällä hetkellä vahva usko tähän metodiin, koska muutosta on koko ajan tapahtunu pienissä erissä hiljalleen :). Niin ja onhan tuo Jessekin hyvä esimerkki siitä, että tää homma on toiminu myös sen kohdalla :).

Jessehän oli melkeimpä vielä pahempi "terroristi", kuin Luca. Onhan se niin, että kaikkeen saa varautua, kun koiran itelleen ottaa ja mä edelleen ootan sitä päivää, koska mun sohvani syödään. Jessehän maisteli aika reippaasti mun kirjahyllyä ja vähän myös lipastoa, veti pöydiltä alas tavaraa minkä kerkes, söi lepolassen pehmusteen kokonaan ja yhen rikkaharjan, muutaman cd -levyn yms. pientä kivaa, joten Lucan tuhot on ollu pieniä verrattuna tuohon :). No, mutta Jessen tuhoilut loppui kuin seinään sen jääkauden jälkeen ja siitä on nyt yli vuosi jo aikaa. Jesse on tällä hetkellä mitä mahtavin, kiltein ja ihanin kotikoira :). Nyt kun saadaan siltä vielä remmirähinät yms. turhat haukkumiset pois. Hihnassahan se kulkee nyt nätisti, kun oon käyttäny tuota kahden sormen nyppäystekniikkaa ja nykyään mä ulkoilutankin sen pelkästään kahden sormen varassa :). Se jopa ottaa muhun kontaktia ajoittain ja vähän jopa kattoo ettei mee liian kovaa :). Lucan kanssa tuo sama opettelu alkaa sit ens viikolla.

Myöskin sellasen muutoksen olen huomannu, että mä saan silittää Jesseä rauhassa, kun toinen ei tuu enää pureksiin käsiä. Samoin saan Jesselle laittaa pannankin rauhassa, kun ei toinen tuu enää väliin säätämään ja puremaan. Saan jopa kutsua rauhassa Jessen luokse rapsuteltavaksi ilman, että toinen tulee väliin puremaan käsiä. Jessen kannaltakin tuo paljon kivempaa, kun ei vieressä oo mustista. Helpompaa sitten jatkossa kummallekin koiralle, kun ei toisen tartte olla mustiksena vieressä hakemassa huomiota, kun pallutan toista vaan kumpikin saa sitten rauhassa ihan erikseenkin multa extrahuomiota :).

Uloskin, kun Lucan vien niin se ei tuu sillonkaan enää silleen hötkymään siihen vaan se ennemminkin kunnioittaa sitä, että mä kutsun sen luo ja sit se tuleeki häntä vispaten :). Kaulapannan laitto ei ihan ongelmitta suju, mutta jo toisella ärähdyksellä uskotaan, että pantaa ei saa purra, joten pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Yhä rauhallisemmin siis sujuu meillä nuo lenkille lähdötkin verrattuna siihen millasta riehumista ja käsien puremista se oli aiemmin.

Senkin huomion olen tehnyt, että enää mua ei seurailla joka paikkaan. Aiemmin Luca seuras mua vessaan ja makkariin melkein kuin varjo, mut nyt se kaikki on jääny. Makkariin en noita enää päästäkään, kun nukkumaan meen.

Halusin kirjoittaa tuon kaiken edellä mainitun, että pysyn ite myös hiukan ajan tasalla ja näen mihin suuntaan me edistytään. Nyt on ainakin ollu suunta ylöspäin ja mulla motivaatio korkeella :)!

Kuulumisia taas pitkästä aikaa

Ensinnä kerron tässä Jessestä. Sillä on nyt siis uusi ruokavalio eläinlääkärin ohjeiden mukaan juuri noiden sen arvojen tähden, josta viime textissä kirjoitin. Ruoka maistuukin sille suhteellisen hyvin ja mun mielestä sen turkki on muuttunu paremmaksi ja kasvanu valtavasti ainakin hännästä. Ihan kuin koirakin olis jopa ollut vähän pirteempi viime aikoina :). Ens viikolla on sit uudet verikokeet.

Sitten seuraavaksi Lucasta. Lucalla on siis ollut tapana jäädä haukkumaan, jos lähden Jessen kanssa ulos tms. ja oon siitä jo yhden huomautuksen naapurilta saanutkin. Hyvä kuitenkin, kun ilmottavat asiasta :). Sitä oon itekin toivonu naapureilta, että sanovat.

Mä ehdin kokeilla Lucalle tuota Multivetin haukunestopantaa, jonka mun äiti siis oli huutonetistä tilannu. Panta oli 6 kk vanha ja mun äiti maksoi siitä 80 €. Se panta ei sit toiminu alkuunkaan. Suihkautteli vaan satunnaisesti sumuja ja venttiili valskasi, eikä siitä muutenkaan huomannu oikeen, että oliko se täynnä vai ei. Mä sitten pyysinki äitini sen palauttaan, mut se tais laittaa sen myyntiin eteenpäin, kun epäili ettei palautus onnistu. Mä sit taas vuokrasin Kaarinan Happy petistä Aboistop pannan. Myyjä antoi mulle ihan uuden pannan vuokraksi ja sanoi, että hän varaa sen mulle mikäli päädyn sen ostamaan. Hekin olivat kokeilleet useita pantoja ja sanoivat tuota parhaimmaksi. Mä huomasin jo 2 päivässä, kuinka Lucan käytös muuttui, kun sai pannan kaulaan :). Päätin sit ostaa sen, koska panta toimi niin hyvin. Ollaan nyt otettu pieniä hetkiä kerrallaan tuota yksinolon harjoittelua taas Lucan kanssa ja todella hyvin on menny. Aiemminhan Luca jäi heti haukkumaan, jos joutui jäämään yksin. Nyt voin Jessen kanssa mennä vaikka 10 minuutiksi ulos ihan kahdestaan ja Luca jää kiltisti yksin kotiin odottamaan. Kun tulen sisällekin niin siellähän Luca kiltisti odottaa eteisessä Jessen tyynyllä maaten ja katselee vaan. Se ei ees enää hypi ja stressaile, kun tuun sisälle vaan ottaa ihan lunkisti. Vähän siis niinkuin arvelinkin niin se kaikki hyppiminen ja haukkuminen yksin jäädessään on ollut Lucan komentelua ainoastaan, eli siis eroahdistuksesta ei oo ollu missään tapauksessa mielestäni kyse. Hyvä noin, koska täytyyhän sen oppia myös olemaan yksin ja ihanaa, että meillä panta toimii :)! Suosittelen Aboistoppia lämpimästi!

Mulla on myös hirvee koirakuume! Mitä todennäköisemmin otan ensi vuonna loppuvuodesta itelleni pennun. Oon nyt tullu vähän siihen tulokseen, että faaraokoira olis kiva. Oonkin jo ollu yhteen kasvattajaan (Kennel Pareesa) yhteydessä, koska hänellä olis suunnitelmia astuttaa narttunsa ensvuoden lopulla ja hän haluaisi siitä pentueesta uroksen sijoitukseen. Mulle siis sopis vallan hyvin sijoitusuros, koska käyn noissa näyttelyissä.

Faaraokoira vaikuttaa ainakin luonteensa puolesta kivalta ja se on aika passelin kokoinenkin. Ei pieni, mutta ei liian suurikaan ja pärjäis kyllä hyvin Lucan ja Jessen rajuissa leikeissä mukana. Ainoona miinuspuolena pitäisin sen suurta riistaviettiä.

No, pitää kattella sit tilannetta ensvuoden lopulla uudestaan :). Nyt täytyy jatkaa siivoomisia, kun on vanhemmat tulossa kyläileen!

Nyt meillä sairastaa kummatkin koirat :(.

Täällä siis on nyt kummallakin koiralla ollut pientä probleemaa. Lucalla on tuo korvatulehdus jo parempaan päin, mut tuon koirapuistossa saaneen haavansa se saa aina auki uudestaan. Täytyy tänään hakee sille samalla kauluri, kun haen Jesselle lääkkeet.

Jessellä siis epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mä huomasin jo oikeestaan vuosi sit, että Jessen kunto alkoi laskemaan ja meninki sen kanssa eläinlääkäriin sillon. Eläinläkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja totesi, että niissä ei ole mitään vikaa ja näin ollen asia jäi siihen. Myöhemmin sitten aloin kiinnittämään huomiota sen turkin värin haalistumiseen ja siitäkin soitin eläinlääkäriasemalle, mut ne ei osannu sanoa asiaan mitään. Näytinkin tuota Jessen turkkia eläinlääkärille samalla, kun hain Lucalle korvaan antibiootit. Ei osannu edelleenkään eläinlääkäri sanoa asiaan mitään. Sunnuntaina sitten huomasin todella, että kaikki ei ole ok. Tehtiin illalla klo 21 noin 4-5 km lenkki ja loppulenkistä Jesse veti jarrut päälle. Jouduttiin hetki huilaamaan ja sitten se löntysteli loppumatkan kotiin. Maanantaina mentiin sitten eläinlääkäriin ja otettiin laaja verenkuva. Alat oli hiukkasen koholla ja samoin myös Crea ja Gluc. Eläinlääkäri epäili samaa asiaa pääsyylliseksi niinkuin minäkin, eli kilpparin vajaatoimintaa. Nyt sitten oottelen tässä niitä vastauksia.

Tutkin vielä illalla paremmin, että mitä kaikkea tuo koiralle aiheuttaa ja huomasin, että Jessellä on kaikki mahdolliset siihen liittyvät oireet. Mä olin paljon pistäny noista oireista myös kastraation piikkiin, mut en pistä kyllä enää! Välillä mietin, että olis pitäny tajuta jo aiemmin, koska itekin tuota samaa sairastan ja tiedän kuinka paljon se vaikuttaa elämään, jos ei ole lääkitystä tai lääkitys ei ole kohdallaan.

Vaikka siis en ole vielä diagnoosia saanut niin oon sen jo itekin todennu, että vajista sen on pakko olla. Jessellä on ilmenny seuraavat oireet: Väsymys, apaattisuus, haluttomuus (nuo oireet voimistuvat vielä kuumalla ilmalla), karvan haalistuminen, kuiva hilseilevä iho, kyljistä, hännästä, rintakehästä ja mahan alta on lähteny paljon karvaa ja mahan alla karva kuultaa läpi. Myös kainalot ja nivuset on kaljuuntunu melkein kokonaan. Kaiken lisäksi Jessellä on turvotusta.

Sydän ja keuhkot myös kuunneltiin ja niissä äänet oli onnex puhtaat :)! Nyt oon toisaalta ite tosi helpottunu siitä, että mitään vakavampaa ei oo päässy kehittymään ainakaan nyt näillä näkymin. Onhan tuo kilpparin diagnosointikin vähän hakuammuntaa ja mulla itellänikin hoidettiin sitä alkuunsa vaan masennuksena, mutta kun otin asian uudestaan puheeksi lääkärin kanssa niin sit alettiin seuraamaan arvoja ja vuoden päästä tehtiin diagnoosi, vaikka T4V ei ollutkaan päässyt laskemaan kertaakaan. Nyt on ollu jo itellään suhteellisen hyvä olla pitkän aikaa :). Se siis, että sairastan ite samaa sairautta helpottaa nyt mua kummasti, kun osaan vähän aavistella Jessenkin tuntemuksia ja tiedän, että lääkkeet auttaa :). Oikean lääkityksenkin löytäminen on vähän hakuammuntaa, mut pääasia on, että saisin taas oman iloisen Jesseni takaisin :)!

Mä ehdin jo miettiä kaikkia kamalia ja vakavia juttuja. Kävi jo mielessä sateenkaarisillalle laittaminenkin, kun mietin, että jos sillä on jotain niin vakavaa mistä se ei selviäis ja mikä vaan tuskattuttais sen elämää.

Mä olenkin sitä tyyppiä, että mä en todellakaan halua antaa noitten mun koirien kärsiä. Siinä vaiheessa, kun koiran elämä ei enää ole sen arvoista, että se pystyis ilman tuskia elämään niin kyllä siinä vaiheessa on oikeutettua päästää oma rakas hauva sateenkaarisillalle. En missään nimessä pystyis tuottamaan rakkaille hauvoilleni kärsimyksiä pitkittämällä niiden elämää vaan oman itsekkyyteni tähden.

No, mutta nyt kuitenkin elämä jatkuu ja Jesse saa tänään lääkkeet heti, kun eläinlääkäri soittaa arvoista. Kumpa vaan kävis nuo samat thyroxinit, kuin mullakin, jotta voisin ne antaa sille heti. Oon siis tuon tähden pitänyt sitä nyt aamulla syömättä.

Kaikille Jessen sisaruksille, jotka tiedän, oon laittanu viestiä eteenpäin, että Jessellä nyt epäillään tuota ja se on perinnöllistä. Täytyy infota myös kasvattajaa, kun saan vastaukset.

Laitan tännekin infoa heti, kun tiedän asiasta.

Nyt sain eläinlääkäriltä vastaukset ja valitettavasti kyse ei olekaan kilpirauhasesta vaan jostain muusta :(. Tietysti masentaa, kun sitä miettii niitä pahimpiakin juttuja, mut kuukauden päästä selviää taas asioita lisää, kun on uus kontrolli. Nyt siis Jesse sai 10 pvä:n ab -kuurin ja maksasairaan koiran ruokaa kuukaudeksi. Katotaan miltä alkaa näyttämään tilanne.

Korvatulehdus vaivaa

Tänään on ollu tarkotus saada jotain aikaiseksi ja hiukan oonkin saanut. Mullahan on tuo lihoominen myös alkanu, kun sairastan tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa. Vielähän mä olen ihan normaalipainoinen, mutta en ole kauaa, jos en tee asian hyväx jotain.

Mä oon aina tykänny liikkua joskus vähän enemmän ja joskus taas vähemmän ja ollu tosi hoikka. Hoikimmillaan mä oon painanu 54-55 kg ja oon voinu syödä ihan mitä vaan ja millon vaan, eikä oo näkyny missään. Nyt oon painanu parhaimmillaan melkein 64 kg ja kaikki tullu todella helposti. Tosin osa myös johtuu siitä, että oon tässä monta viikkoa ollu jo rampa.

Tein sitten itelleni profiilin tuonne kiloklubiin (ilmainen palvelu) ja kartotan nyt tarkkaan mun syömiset ja liikkumiset ja laitan sinne kaiken ylös. Suosittelen muuten tuota kiloklubia :). Jos jotain kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaamassa www.kiloklubi.fi ;).

Enää en oo kuitenkaan ihan niin rampa mitä olin ja pääsin jo viikonloppuna koirien kanssa tänne Turkuunkin. Liikunta alkoi hitaasti mutta varmasti :). Ensin oli keppi apuna, kun noita koiria ulkoilutin, mutta pikkuhiljaa alkoi tulla jalkaan yhä enemmän voimia ja nyt mä pystyn tekeen noitten kanssa jo noin 20 min pissityksen rauhallisesti kävellen :). Yx lenkki oli kyllä tänään vähän liikaa, kun päätin sisukkaasti, että nyt täytyy jo yrittää tehdä vähän pitempikin kierros! Oltiin sillä kertaa ulkona yhteensä 30 min ja sillä matkalla kyllä koipi väsyi jo ihan kiitettävästi, mut hyvin silti päästiin kotiin. Mä kun kuvittelin, että voisin jopa ens viikolla mennä töihin hetkex aikaa, mut eihän siitä tule vielä mitään tällä jalalla, eikä vielä moneen viikkoon, kun on tuo leikkauskin pikapuoliin. Onnex ihanat työkaverit sentään huomioi mua välillä ja kyselee onko mulla listatoiveita tai toiveita oma potilas -juttuja varten ja sainpa tulla yhteen tiimi-iltapäiväänkin, vaikka olin sairaslomalla, eli ihana pomokin on mua huomioinut :)!

Onnex sentään on pidelly ihania päiviä, joten mikäs tässä on sairastella ja koiratkin nauttii, kun äippä on kotona :). Näytelmiä en oo nyt kyllä uskaltanu yhtään suunnitella. Täytyy ens saada ittensä kuntoon.

Mä tuossa eilen tutkailin Lucan korvia ja nypin sen rehottavat korvakarvat. Sen toinen korvakäytävä on melko ahtaan näköinen ja nytkin se selkeesti punotti ja oli töhnäinen ja haisi imelälle. Ihan selkee korvatulehdus sillä. Kaiken lisäx se ravisteli paljon päätänsä ja rapsutteli korvaansa. Mä menin Apilasta hommaamaan sille homeopaattista korvalääkettä, eli Graphitesta potenssiin 30 C ja oon nyt sitä antanu eläinten luontaisterapeutin ohjeiden mukaan. Huomenna olis ollu aika eläinlääkärille, mut siirsin sen ajan perjantaille, koska meinaan nyt kattoo, josko tuo Graphites auttais. On se ainakin selkeesti rauhottanu sitä korvaa, mut on se edelleen sellanen hiukan kosketusarka, kun yritän pumpulilla putsailla korvakäytävää töhnästä. No, jos vielä perjantai -aamuna on punotusta ja töhnää niin sit mennään lääkäriin.

Lucan turkkin väri muuttuu mustista kohdista yhä vain enemmän tumman suklaanruskeaksi. Jessen turkissa taas alkaa näkymään kastraation tuomat haitat. Paljon tunkee valkoista karvaa sekaan ja musta väri on haalistunu selästä. Tuollainen "kauneusvirhe" ei kylläkään haittaa. Se on pienempi haitta, kuin mitä oli ne hormonien tuomat haitat. Huomattavasti helpompaa Jesselläkin, kun ei maha ole jatkuvasti sekaisin, eikä oo niitä muitakaan miesten vaivoja :).

No, mutta nyt taidan taas alkaa tässä vähän tekemään jotain ja kirjoittelen sitten taas toiste lisää :).

Kuulumisia jälleen

Täällä sitä edelleen ollaan koipipotilaana Somerolla koirien kanssa. Lucalla olis ollu kehään menokin ens viikon sunnuntaina, mut eipä se nyt taida onnistua, kun kukaan ei mua Saloon suostu kuskaamaan ja koiran ja kepin kanssa en siellä pärjää, vaikka kaveri, joka tulee sinne esittamään Lucan ja Jessen kaveria Remua Norwich -kehään olis myös suostunut esittään Lucan. Harmi homma :(. Saas nähdä miten käy sitten muiden kesän näyttelyiden, että pääsenkö niihin, nyt kun saattaa olla niin, että taidan joutua leikkauspöydälle, mutta siitä tiedän sitten huomenna taas.

No mutta se niistä mun sairasteluista. Mennäänpäs nyt asiaan, eli koiriin :). Lucan mittasin tänään ja mittasin kahteen kertaan, mut en oo vieläkään ihan varma sainko oikean tuloksen. Jätkä on ainakin kasvanu melko jättiläiseksi ja vertaan nyt Jesseen, joka näyttää melko pieneltä Lucan rinnalla ja onhan se, kun kokoeroa on 4 cm. Kasvuvauhti ei kyllä oo mielestäni ollu mitään liian nopeeta, joten en oo siksi vaihtanu vielä adulttiin tuota pentumuonaa, enkä nää edelleenkään aihetta vaihtaa. Sitäpaitsi tuota säkkiä on vielä muutama kilo jäljellä, joten saa syödä vielä tuon loppuun ennen kuin vaihdan. Lucasta on mun mielestä kehittyny tosi upee koira ulkoisilta mittasuhteiltaan ja vahvaluustoinen myös. Ainakin itseni mielestä se on hyvin kaunis ja hyvärunkoinen :). Silmät sillä on edelleen tuollaiset vaaleat sudensilmät ja ne tuskin tulee enää muuttumaan ja niistä siellä Tampereella se ruotsalaistuomari mainitsikin jotain ja varmasti tulee jotkut muutkin tuomarit mainitsemaan, mutta mua se ei yhtään haittaa. Itseasiassa nuo sen silmät on mun mielestä vaan hauska "erilaisuus" :). Ne on hyvin ilmeikkäät silmät :). Myös koko on hiukan yli sallitun, mutta eipä tuokaan haittaa, kun mittasuhteet on kuitenki hyvät.

Nyt kun tää meikäläisen polvi kestää hiukkasen seisomista niin oon taas yrittäny noita aktivoidakin sen mitä keppien kanssa vaan pystyn. Oikeestaan noi kepit on ollu hyvänä apuvälineenä, kun oon opettanu noille taas esteiden yli hyppimistä ja noista kepeistähän on tullu hyviä esteitä :). Sit ollaan Jessen kanssa ihan vaan noita perustemppuja harjoiteltu mitkä se jo osaakin, eli markka, tanssi, tassu...toinen tassu ja kasiakin kohta varmaan taas harjoitellaan ja kiittämistä opetellaan. Lucalle taas oon alkanu opettaan tuota markka -temppua.

Oon taas tässä pyöritelly sitäkin ajatusta mielessä, josko lähtis noitten kanssa agilityyn ja tokoon, kun pääsen näistä kepeistä. Oikeestaan Lucalle vois olla toko tällä hetkellä kuitenki parempi juttu, koska sen keskittymistä pitäis kehittää enemmän. Jessen kanssa vois kokeilla tota agia uudestaan vaikkakin se on sellanen, että se ei jaksa useita toistoja ja kyllästyy helposti. Sen kanssa siis ei voi treenata kuin pienissä erissä kerrallaan.

Huomenna täytyy hakee kotoa kamera mukaan niin voi taas napsia kuvia koirista ja niiden kavereista.

Eipä tässä tällä kertaa muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille :)!

Kuulumisia

Täällä sitä ollaan Somerolla mun vanhempien luona jo kolmatta viikkoa koipipotilaana. Hiukan on ollut tylsää, kun ei ole oikein voinu koirien kanssa touhuta mitään. Jessekin on jo tylsyyttään ilmaissut välillä kattomalla surullisesti ja huokailemalla syvään. No, eipä tässä nyt auta kuin aika ja lääkäri, jotta saan taas polveni kuntoon. Onnex sentään on jo paranemaan päin, mutta huomenna vielä ortopedille ihan varoiksi.

Koirien puolesta on kyllä kiva, kun on iso piha missä juosta mielin määrin. Ovat kyllä myös innostuneet kaivelemaan mun äidin kukkapenkkiä ja piilotelleet luita sinne. Nyttenkin Luca löysi jonkun luunsa ja lähti pinkomaan se suussaan pakoon Jesseä. Välillä Jesse taas sai luun ja Luca jahtasi sitten Jesseä. Oli hauskaa katsella niiden leikkiä :).

Luca on nyt alkanu selkeesti keräämään massaa ja Seita -äidin muodot ovat alkaneet muokkautumaan esille. Luca punnittiin tänään ja sillä oli painoa 21,4 kg! Kaikki on pelkkää lihasta. Säkä oli viikko sitten noin 49,7 cm. Voi olla, että himpun verran on tullut korkeutta, mutta nyt näyttäis siltä, että Luca on alkanu kasvaan selkää. Siihen on tullu selkeesti pituutta enemmän. Jessekin punnittiin ja vaikka se selkeesti näyttää pienemmältä, kuin Luca niin on silläkin painoa yhteensä 19 kg. Ei siis ainakaan lihonnu ole :).

Lucan kanssa olis seuraava näyttely Salossa, mutta saas nähdä saanko polveni täysin kuntoon siihen mennessä.....tuskimpa. Sitä melkeimpä meikäläinen jää saikulta suoraan kesälomalle, kun kesäkuun alkupuolella olis tarkotus pitää viikko lomaa ja heinäkuussa loput.

No, eipä auta kuin toivoa, että pian pääsen takasin töihin ja toivottavasti koirat sopeutuu taas pian siihen arkielämään mikä meillä normaalisti on. Tuskin ne omaa kotiaan ovat unohtaneet.

Ihana murkkuikä!

Tänään kun tulin töistä kotiin oli ylläri vastassa. Tai no, voiko sitä ylläriksi sanoa, kun kaikkeen oon kuitenki varautunu :). Se mistä Jesse joskus murkkuikäisenä aloitti niin Luca on nyt päättänyt jatkaa. Oli todella syöty urakalla yhtä mun keittiön pöydän tuoleista ja saatu jopa siirrettyäkin isoa painavaa pöytää. Kaiken lisäx protestipissejä ja kakkeja on ollut jo pidemmän aikaa sisällä.

On taas saanut oikeen miettiä, että millastas se Jessen murkkuilu oikein olikaan. No, Jesse söi noita tuoleja ja kirjahyllyä, veti pöydältä alas tavaraa, tuhos mun yhen lepolassen päällysteen ja yhen rikkaharjan, haki huomiota myös aika paljon jne.

Lucalla se on nyt tuota, hakee huomiota kaikin keinoin. Hyppii ja pomppii ja repii hihoista, varastelee tavaroita, kiipeilee edelleen pöydillä ja sekin vain huomion hakua. Kyttää oikeen, että huomaanko mä. Pissipä kerran lattiallekin ja tuijotti suoraan mua.

Jos nyt vielä palaan tuohon irtaimiston tuhoamiseen ja se, että mistä tiedän, että tosiaankin kyseessä on Luca, eikä Jesse. Sen huomaa selkeesti noiden kahden käytöksestä. Sen huomaa siitä, että Luca on selkeesti vilkkaammalla tuulella ja hermostuneempi kuin Jesse, kun tuun töistä kotiin. Jesse ottaa ihan lunkisti nykyään, on iloinen, kun tuun, mutta ei turhia sähellä (sähelsi murkkuna). Kaikenlisäksi Luca alkaa ihan heti hakea huomiota varastamalla mun hanskat, laukun tai mitä milloinkin saa suuhunsa mun tavaroista, jotka pöydälle laitan. Jessellähän tuhoominen loppui sitten aikuisiällä, kun jouduin pitämään sen, jota en mieluusti pitäisi, eli jääkauden. Lucan kohdalla toivon, että tiukennettu perushuomioimattomuus auttaa ja omaa johtajuutta täytyy yrittää taas paremmin vahvistaa muullakin tavalla.

Jesse on tällä hetkellä kuin unelma, kun on korvatkin palautunu tuon murkkuiän jälkeen :). Ollaan opeteltu sen kanssa uutta temppua, eli kasia. Jesse jo aika hyvin hoksaa koko homman ja pujottelee mun jalkojen välistä, mut ihan vielä en voi siihen liikettä ottaa. Täytyy ensin saada tuo pujottelu sujumaan muuten ihan kunnolla. Sitten kun on tuon tempun oppinu niin ajattelin opettaa sille kumarra -tempun.

Jesse on jotenkin niin hauska koira :). Sen kanssa kun tekee jotain niin siitä huomaa, kuinka se nauttii koko olemuksellaan. Sen silmät loistaa ja se on todella valppaan näköinen. Oon opettanu sille myös markka -tempun ja nykyään, kun annan sille ruokaa tai jos se vaan ylipäätään innostuu jostain, esim. lenkille lähdöstä niin se tekee ympyrän, vaikka en sitä siltä vaadikaan. Se on niin ihana <3!

Vaikka Lucalla onkin nyt tuo riiviökausi meneillään niin kyllä sekin osaa ihana olla. Sille kun jotain juttelee niin se tuijottaa suoraan silmiin ja kallistelee päätään ja häntä viuhuu. Sitten mua alkaa välillä naurattaan sen ilmeet ja se siitä vaan innostuu. Se on myös niin herttaista, kun se tulee viereen ja painaa päänsä samalle tyynylle. Nuo kummatkin on kuitenkin niin valloittavia ja rakastettavia, etten niistä ikinä koskaan mistään maailman syystä halua luopua. Oma koira kullan kallis :).