Näyttelykuulumisia

Sen verran oli kuuma päivä, että voimat se vei sekä musta, että koirasta, joten ihan hirveesti en jaksa tänne kirjoittaa.

Oltiin siis elonäyttelyssä täällä Turussa Lucan kanssa. 15 schapparia oli ilmoittautunut paikalle. Luca oli junnu-uroksista ainut. Mä hieman mietin mitähän tuomari mahtaa sanoa Lucan koosta ja turkista, mut ilmeisesti se tykkäs, koska antoi vaaleenpunaisen nauhan XD!

Paras uros kehässä meitä oli vastassa muistaakseni Puuparran Lasse (?) ja Crazzan Casper. Kovassa luokassa siis oltiin eikä huonoille hävitty, eikä itekään oltu huonoja sillä mehän saatiin mukaan serti!

Buffing O -pentue vaikuttaa olevan kyllä kovaa luokkaa. Nyt on muistaakseni sit jo neljällä sertit plakkarissa ja osalla niitä taitaa olla jo vissiin kaksikin :). Veikkaan, että muutama MVA tulee kyllä tuosta pentueesta, kunhan 2 vee täyttävät :).

No, mutta tällaisia kuulumisia nyt tänään. Laitan tuonne näytelmät osioon arvostelun erikseen.

Leireilyä, mätsäriä yms.

Käytiin siis viikonloppuna schapeleirillä Tuorlassa moikkaamassa muita ja vähän tokoilemassa. Vettä tuli kuin aisasta ja välillä taas paistoi aurinko.

Ihanaa oli kuitenkin tavata muita schapeihmisiä ja Lucakin pääsi leikkimään veljensä Ransun kanssa. Jostain syystä Lucan piti "äijäillä" Ransulle häntä sotalippuna ylhäällä ja välillä taas ylhäällä mutta heiluen. Sen piti pitää kauheeta komentoa Ransulle kun olivat hihnassa ja vähän piti komentaa vielä vaikka saivat vapaanakin temmeltää. Lopulta kuitenki se yhteinen sävel löytyi ja kumpikin ajoi kilvan takaa toinen toisiaan :). Tosin seuraavana päivänä piti Lucan taas vähän kukkoilla Ransulle jostain syystä ja ärähtääkin :/.

Lentsun toko -koulutus oli tosi kiva :)! Lucakin tapansa mukaan otti tosi hyvin kontaktia. Ainoastaan sen piti jossain välissä käydä katsomassa, että Jessellä on kaikki hyvin. Jesse kun vikisi ja riuhtoi hihnassa kauempana. Kai se oli se paimenkoiran vaisto, joka sitä ohjasi, kun lauma oli vähän hajalla :).

Jessekin toimi tokoilussa tosi hyvin muuten, paitsi että se sitten taas tapansa mukaan lähti välillä vähän hortoilemaan :/. Jesse on siitä syystä hiukan hankala vapaana pidettävä, että se mieluusti lähtee seikkaileen omille teilleen, jos siihen ei kiinnitä huomiota. Se ei kuitenkaan karkaa pois näköpiiristä ja lähtee kyllä perään, jos mä lähen käveleen tai juokseen pois. Pitäis treenata Jessen kanssa enemmän noita juttuja, että se todellakin ottaa huolekseen sen, että saa katsoa, etten mä karkaa.

Lucan kohdalla mä huolestuin, kun ei sen mätsärikäyttäytymisestä tullu yhtään mitään. Syy oli kylläkin se, että Jesse häiritsi taustalla sen keskittymistä haukkumisellaan. Kehässä meno oli siis yhtä vetämistä ja pomppimista ainoastaan.

Tänään oli Kupittaalla mätsäri, jonne mentiin sit Lucan kanssa treenaileen, koska ens su on sit kehään meno. Jesse odotteli autossa sen aikaa, kun me oltiin kehässä. Sen oli siellä hyvä odotella, kun sillä oli kaikki ikkunat auki niin, että sai päänsä pihalle ja mä näin sen koko ajan myös kehän laidaltakin.

Luca kulki todella hienosti kehässä, kun ei Jesse ollut kehän laidalla häiritsemässä. Ei ollut hyppimisiä, eikä vetämistä. Ainoastaan seisomisessa oli hiukan keskittymisvaikeuksia, kun pää vilkuili välillä muualle, mut muuten meni hyvin. Tästä lähin siis taidan Jessen jättää aina kotiin näyttelyiden ajaksi tai vien mun vanhemmille hoitoon, ellei ne tule hoitamaan Jesseä mun luokse.

Sijoitustahan meille ei tuolla mätsärissä tullut ja sininen nauha saatiin käteen, mut kehäkäyttäytymistä me sinne mentiinki treenaamaan, eikä sijoituksia hakemaan. Nyt voi hyvillä mielin astella Lucan kanssa sunnuntaina kehään, kun tietää, että se osaa käyttäytyä siellä, jos ei Jesse ole häiritsemässä haukunnallaan.

Saas nähdä mitä tuomari Lucasta sanoo. Jos se tykkää siroista koirista niin sit ei taida olla toivoa pitkälle päästä. Luca kun on tuollainen suuriluinen schape. Mä myös mietin tuota sen pään karvoitusta, kun sillä on aivan mieletöntä pehmeää höttöä koko tukka.

Nyt tähän välikommenttina, että lähetin Lentsulle viestiä, josko se vetäis meiän alueen schapeporukalle kerran kuussa koulutustreenejä ja nyt saatiin lokakuulle eka aika. Sit taas sen jälkeen varataan uutta aikaa. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan tokoilemaan :)!

Nyt palaan taas takaisin Lucan tukkaan. Mä koko ajan toivon, että sen ottatukka kasvais nopeemmin :/. Siltä on ihan kulunu tukka silmien ympäriltä varsinki, kun se on päätään hangannu pitkin lunta talvella. Hyvin hyvin hitaasti se kasvaa :(.

No saas nähdä mitä tuomari kehässä sanoo sen tukasta vai sanooko yhtään mitään. Nyt täytyy lopetella ja viedä koirat vielä iltapissille.

Ihana koulutusreissu Hesassa taas takana :)!

Oltiin taas tänään Kitiskan opissa saamassa lisää kikkoja noiden koirien koulutukseen. Täytyy taas hehkuttaa Lucaa kuinka mahtava koira se oikeesti osaa olla :). Ennen kuin mentiin hevosmaneesille niin käytin koirat pissillä erikseen pysähdyspaikalla. Se pysähdyspaikka oli sellainen, että siinä oli autotien ja sen pysähdyspaikan välissä linkkaripysäkki. Olin laittamassa Jesseä hihnaan niin Luca pomppas autosta ulos, mut tuli saman tien takasin, kun käskin sen autoon. Siinähän olis oikeesti ollu vaaratilanne, jos se ei olis totellu eli se olis voinu jäädä myös auton alle, mut se tulikin kertakäskystä takasin :). Sitten mentiin maneesille ja tehtiin Lucalle laumahäätö. Vaikka Luca päästettiin vapaaksi se otti muhun ihan koko ajan kontaktia ja kun se meinas lähtee jolkutteleen toisen koiran luo niin kun karjasin sille EI MENE niin se pysähty kuin seinään noin 2 metrin päähän musta ja otti heti kontaktin ja tuli kerta käskystä häntä heiluen luokse :). Sen jälkeen se kulki koko ajan vierellä ja tuli jopa ihan jalan viereen istumaan :). Ainoastaan kun toinen koira meni noin parin metrin päästä niin siinä tilanteessa käytin purkkia ja kielsin sitä menemästä ja Lucahan pysähtyi heti ja tuli saman tien luokse, kun kutsuin. Ei menny ees haisteluetäisyydellekään toisen koiran luo :). Olen kyllä oikeesti niin ylpee siitä tällä hetkellä :)! Sillä on siis korvat noissa tilanteissa ihan täydellisesti päässä XD! Tarkoitus onkin, että me mennään sen kanssa seuraavaksi Kupittaalle harjoittelemaan noita tilanteita, koska siellä on hyvä treenata. Tuo mun vieressä oleva pelto kasvaa tällä hetkellä sellasta parimetristä heinää ja siellä on käärmeitä niin sinne en nyt koiria viitti viedä.

Jesse oli sitten taas aivan eri maata tuolla maneesissa. Sen kun päästi vapaaksi niin se lähti saman tien haahuilemaan itekseen. Sitä ei kiinnostanu mä, eikä toiset koiratkaan. Sitä kiinnosti vaan hevosen pee, jota siellä oli maassa jonkin verran. Tuo ei kyllä ollut mulle mikään yllätys. Se on aina ollu tuollainen haahuilija ja vähän sen tyylinen koira, että se tekee just sitä mikä sitä itteään huvittaa. Sen huomas agilityssakin aikoinaan. Se malttoi hetken keskittyä ja sit se kyllästyi ja kun se kyllästyi niin ei edes nami ollut silloin enää tarpeex hyvä motivaattori. Se on just niin sellanen koira, että se ei todellakaan noudata käskyjä sokeesti kaikissa tilanteissa vaan toimii just oman mielensä mukaan. Todella haasteellinen koira siis siinä mielessä. Jessen kohdalla siis ei tehty tuota häätöä, koska sitä ei kiinnostanu mikään muu, kuin hevosen kakka :s. Ei ees se, että toinen koira leikki ja riehui omistajansa kanssa aivan vieressä.

Tuo hihnakävely onkin sit mulle treenaamisen paikka :). Vielä on paljon petrattavaa siinä, että saan noi todella kulkemaan vetämättä kahden sormen varassa. Paljon treeniä siis tullaan vielä tarviimaan. Myös remmirähinöinnin kohdalla täytyy noi purkitukset ja kiellot saada tulemaan just oikeeseen aikaan, joten mä saan olla todella tarkkana, ettei tuu myöhästymisiä. Paljon, paljon siis tarvitaan vielä treeniä, mut koko ajan suunta on parempaan.

Näin siis meillä taas tänään :).

Mietteitä koiran laumakäyttäytymisestä

Mulla tämä palava halu tutustua koiran laumakäyttäytymiseen jatkuu edelleen. Tänään ostin Cesar Millanin kirjan Koirakuiskaaja.

Olen melkeimpä ahmien lukenut kirjaa ja päässyt sivulle 74. Kirjassa Cesar kertoo upeasti sen miten hänen tarinansa koirien parissa alkoi ihan vaan seurailemalla pikkupoikana heidän maatilansa pihalla puolivillienkoirien käyttäytymistä. Heillä ei tarvittu komentosanoja, namipalkkoja yms. juttuja ja silti heillä oli luottamus koirien kesken koko ajan. Koirat kunnioittivat alusta asti ihmistä lauman päänä, eivätkä ne edes yrittäneet päästä korkeammalle tasolle. Heillä nuo puolivillit koirat olivat siis työkoiria, jotka asuivat vapaana ulkona heidän piha-alueellaan.

Tuossa kirjassa ei ole erikseen mainittu yksittäistä ongelmaa ja siihen suoraa ratkaisua, mutta tuossa on kerrottu mitä asioita koirat vaistoavat ihmisistä, toisista koirista ja eläimistä. Tähän mennessä on mun mielestä siis tuossa kirjassa ollut paljon positiivista asiaa :)!

Sain myös yhden hyvän vinkin tuon kirjan alusta miten vahvistaa omaa asemaani lauman johtajana. Ruokaa siis kun annan koiralleni niin se kannattaa sekoittaa käsin. Näin ollen ruokaan jää laumanjohtajan haju ;).

Tuossa kirjassa puhuttiin myös energioista. Sanottiin, että koira pystyy tietämään ihmisen tunnetiloista paljon ihmisen tuottaman energian avulla. Onhan se tullut itsekin huomattua, että jos on iloinen, vihainen tai surullinen niin koira vaistoaa sen aina. Koira ei tiedä syytä asialle miksi ihminen on tietyssä mielentilassa, mutta se tunnistaa ihmisen mielentilan juuri tuon energian avulla. Hyvin siis ymmärrettävää ainakin mun mielestä :). Itekin sen huomaan, että kun ulkoilen noiden koirien kanssa ja vastaan tulee toinen uros niin selkeesti itekin hiukan jännityn, kun haluan saada noi vaan tilanteesta aina pois ja tuotan silloin negatiivista energiaa, jonka koira tulkitsee sitten taas omalla tavallaan ja alkaa puolustamaan.

Koiran kieli on kyllä todella mielenkiintoista ja mulla palava halu oppia "puhumaan koiraa" ja ymmärtämään sen elämää niin paljon, kuin se vaan on mahdollista :). Syy tähän on myös juuri se, että mä en halua vain luulla vaan mä haluan myös tietää, että mun koirilla on hyvä olla. Että ne luottaa siihen, että mä lauman johtajana suojelen niitä ja että mä laumanjohtajana myös huolehdin niistä ja että niiden ei tarvitse stressata vaan, että ne voi luottaa siihen mitä mä teen.

Mä oon nyt alkanu miettimään tuota Jessen autossa stressailuakin. Voikohan sekin siis olla merkki siitä, että se ei muhun luota ihan kaikessa ?! Saa nähdä loppuuko siltä läähättäminen ja stressailu myös tämän koulutuksen myötä tossa asiassa. Jos koiralla on johtaja johon se luottaa ihan täysin niin periaatteessa senhän ei tartte sillon pelätä mitään, koska se tietää, että johtaja hoitaa homman.

Sitten vielä vähän muuta meiän koulutuksen kulusta. Jesse kävelee melkoisen hyvin nyt hihnassa ja ottaa muhun kontaktia ajoittain (tosin vois ottaa vielä enemmänkin). Ottaa kuitenkin selkeesti kontaktin, kun nyppäsen hiukan hihnasta ja ainakin näitä tuttuja reittejä se kulkee nyt melkeimpä koko ajan hihna niin löysällä, että se koskettaa maata. Lucan kanssa taas tuossa kulkemisessa on meneillään nyt toinen päivä ja edistystä on mielestäni hiukan tullut eilisestä. Kyllä se edelleen on sellanen, että se yrittää myös mennä touhottaa ja häntä on kaarella pystyssä ja se koko ajan kattelee ympärilleen ja on niinkuin olis joku maailman omistaja. Jessellähän häntä on suorana peräsimenä, kun se kulkee hihnassa ja jos se nuuskii tai toinen uros tulee vastaan on sen häntä kaarella, mut Lucalla on ihan koko ajan kaarella. Nuo maailmanomistajan elkeet, kun sais vielä pois. Uskon kyllä, että ne pikkuhiljaa kariutuu mitä pidemmälle mennään koulutuksessa. Kyllä se nyt jo ainakin muutaman kerran ottaa muhun lenkillä jopa katsekontaktin ja hihnakin riippuu melko lailla jo yhtä nätisti maata viistäen, kuin Jesselläkin :). Treenausta vaan vaaditaan vielä paljon kummankin kanssa.

Ihan niinkuin olisin myöskin huomannut Lucasta jopa sen, että käskytkin menee ainakin hiukkasen paremmin perille. Ei tartte toistaa mitään juurikaan ja jopa kieltosana EI toimii tosi hyvin :).

Että näin tänään :)!

Koulutuskuulumisia

Oltiin siis reilu viikko sitten Pevi -kouluttajan opissa Helsingissä. Lucallahan on tuo murkkuiän pahin vaihe nyt meneillään ja se yrittää kauheesti pomon paikalle meiän laumassa.

Nyt 5. pvä jääkaudesta menossa ja hiukkasen olen huomannu jo, että tuloksiakin alkaa ehkä syntyä pikkuhiljaa :). Alussa tietty ekana päivänä Luca oli hiukan hämillään kolinapurkista.

Mä oon nyt sitkeesti vieny koiria erikseen ulos ja yrittäny kirjaimellisesti muutenki toteuttaa noita kouluttajan ohjeita. Alussahan Luca jäi vikiseen ja ulvomaan, kun jätin sen yksin. Pistin webbikameran päälle ja kuvasin sitä. Nyt en oo kuvannu, kun on koneessa muisti ihan piukassa, eikä mahdu enää videokuvaa kuin pieni pätkä koneelle siitäkin huolimatta, vaikka oon yrittäny poistaa joitain tiedostoja. Pitää ens viikolla kipasta ostaan lisää muistia niin pääsee taas kuvaileen :).

Alussa oli myös Lucalla sitä hötkymistä, kun otin hihnan käteen ja olin lähdössä Jessen kanssa ulos. Kolinapurkista uskoi, jos tuli liian lähelle ja perääntyi vikkelään, mut ärähdykset ei auttanu yhtään. Nyt ollaan päästy siihen tulokseen, että ärähdys toimii jo suhteellisen hyvin ja siihen yhdistettynä sormella suunnan näyttö niin Luca ottaa etäisyyttä ja menee sivummalle makoileen. Aika usein tekee myös jo sitä, että kattelee vaan sohvalta, kun me Jessen kanssa lähdetään. Se on siis alkanu sisäistään sitä, että enää ei pääsekään yhtä aikaa ulos.

Sitruunapantahan Lucalla on käytössä, kun jää yksikseen, mut siitäkin on tarkotus luopua pikkuhiljaa. Se siis vaan on koulutuksen tukena.

Naapurit on ainakin sanonu, että meillä on ollu nyt hiljasta. Jessenkin kanssa kun oon tullu lenkiltä niin oon hiljaa yrittäny kuunnella oven takana kuuluuko sieltä mitään, mut vaikka kuinka on korva ollu ovessa kii niin mitään en oo kuullu. Sitä kyllä edelleen tapahtuu, että pöydiltä se vetelee aina välillä vähän jotain tavaraa alas, mut aika vähästä sekin on ollu jo nykyään.

Mulla itelläni ainakin on tällä hetkellä vahva usko tähän metodiin, koska muutosta on koko ajan tapahtunu pienissä erissä hiljalleen :). Niin ja onhan tuo Jessekin hyvä esimerkki siitä, että tää homma on toiminu myös sen kohdalla :).

Jessehän oli melkeimpä vielä pahempi "terroristi", kuin Luca. Onhan se niin, että kaikkeen saa varautua, kun koiran itelleen ottaa ja mä edelleen ootan sitä päivää, koska mun sohvani syödään. Jessehän maisteli aika reippaasti mun kirjahyllyä ja vähän myös lipastoa, veti pöydiltä alas tavaraa minkä kerkes, söi lepolassen pehmusteen kokonaan ja yhen rikkaharjan, muutaman cd -levyn yms. pientä kivaa, joten Lucan tuhot on ollu pieniä verrattuna tuohon :). No, mutta Jessen tuhoilut loppui kuin seinään sen jääkauden jälkeen ja siitä on nyt yli vuosi jo aikaa. Jesse on tällä hetkellä mitä mahtavin, kiltein ja ihanin kotikoira :). Nyt kun saadaan siltä vielä remmirähinät yms. turhat haukkumiset pois. Hihnassahan se kulkee nyt nätisti, kun oon käyttäny tuota kahden sormen nyppäystekniikkaa ja nykyään mä ulkoilutankin sen pelkästään kahden sormen varassa :). Se jopa ottaa muhun kontaktia ajoittain ja vähän jopa kattoo ettei mee liian kovaa :). Lucan kanssa tuo sama opettelu alkaa sit ens viikolla.

Myöskin sellasen muutoksen olen huomannu, että mä saan silittää Jesseä rauhassa, kun toinen ei tuu enää pureksiin käsiä. Samoin saan Jesselle laittaa pannankin rauhassa, kun ei toinen tuu enää väliin säätämään ja puremaan. Saan jopa kutsua rauhassa Jessen luokse rapsuteltavaksi ilman, että toinen tulee väliin puremaan käsiä. Jessen kannaltakin tuo paljon kivempaa, kun ei vieressä oo mustista. Helpompaa sitten jatkossa kummallekin koiralle, kun ei toisen tartte olla mustiksena vieressä hakemassa huomiota, kun pallutan toista vaan kumpikin saa sitten rauhassa ihan erikseenkin multa extrahuomiota :).

Uloskin, kun Lucan vien niin se ei tuu sillonkaan enää silleen hötkymään siihen vaan se ennemminkin kunnioittaa sitä, että mä kutsun sen luo ja sit se tuleeki häntä vispaten :). Kaulapannan laitto ei ihan ongelmitta suju, mutta jo toisella ärähdyksellä uskotaan, että pantaa ei saa purra, joten pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan. Yhä rauhallisemmin siis sujuu meillä nuo lenkille lähdötkin verrattuna siihen millasta riehumista ja käsien puremista se oli aiemmin.

Senkin huomion olen tehnyt, että enää mua ei seurailla joka paikkaan. Aiemmin Luca seuras mua vessaan ja makkariin melkein kuin varjo, mut nyt se kaikki on jääny. Makkariin en noita enää päästäkään, kun nukkumaan meen.

Halusin kirjoittaa tuon kaiken edellä mainitun, että pysyn ite myös hiukan ajan tasalla ja näen mihin suuntaan me edistytään. Nyt on ainakin ollu suunta ylöspäin ja mulla motivaatio korkeella :)!

Kuulumisia taas pitkästä aikaa

Ensinnä kerron tässä Jessestä. Sillä on nyt siis uusi ruokavalio eläinlääkärin ohjeiden mukaan juuri noiden sen arvojen tähden, josta viime textissä kirjoitin. Ruoka maistuukin sille suhteellisen hyvin ja mun mielestä sen turkki on muuttunu paremmaksi ja kasvanu valtavasti ainakin hännästä. Ihan kuin koirakin olis jopa ollut vähän pirteempi viime aikoina :). Ens viikolla on sit uudet verikokeet.

Sitten seuraavaksi Lucasta. Lucalla on siis ollut tapana jäädä haukkumaan, jos lähden Jessen kanssa ulos tms. ja oon siitä jo yhden huomautuksen naapurilta saanutkin. Hyvä kuitenkin, kun ilmottavat asiasta :). Sitä oon itekin toivonu naapureilta, että sanovat.

Mä ehdin kokeilla Lucalle tuota Multivetin haukunestopantaa, jonka mun äiti siis oli huutonetistä tilannu. Panta oli 6 kk vanha ja mun äiti maksoi siitä 80 €. Se panta ei sit toiminu alkuunkaan. Suihkautteli vaan satunnaisesti sumuja ja venttiili valskasi, eikä siitä muutenkaan huomannu oikeen, että oliko se täynnä vai ei. Mä sitten pyysinki äitini sen palauttaan, mut se tais laittaa sen myyntiin eteenpäin, kun epäili ettei palautus onnistu. Mä sit taas vuokrasin Kaarinan Happy petistä Aboistop pannan. Myyjä antoi mulle ihan uuden pannan vuokraksi ja sanoi, että hän varaa sen mulle mikäli päädyn sen ostamaan. Hekin olivat kokeilleet useita pantoja ja sanoivat tuota parhaimmaksi. Mä huomasin jo 2 päivässä, kuinka Lucan käytös muuttui, kun sai pannan kaulaan :). Päätin sit ostaa sen, koska panta toimi niin hyvin. Ollaan nyt otettu pieniä hetkiä kerrallaan tuota yksinolon harjoittelua taas Lucan kanssa ja todella hyvin on menny. Aiemminhan Luca jäi heti haukkumaan, jos joutui jäämään yksin. Nyt voin Jessen kanssa mennä vaikka 10 minuutiksi ulos ihan kahdestaan ja Luca jää kiltisti yksin kotiin odottamaan. Kun tulen sisällekin niin siellähän Luca kiltisti odottaa eteisessä Jessen tyynyllä maaten ja katselee vaan. Se ei ees enää hypi ja stressaile, kun tuun sisälle vaan ottaa ihan lunkisti. Vähän siis niinkuin arvelinkin niin se kaikki hyppiminen ja haukkuminen yksin jäädessään on ollut Lucan komentelua ainoastaan, eli siis eroahdistuksesta ei oo ollu missään tapauksessa mielestäni kyse. Hyvä noin, koska täytyyhän sen oppia myös olemaan yksin ja ihanaa, että meillä panta toimii :)! Suosittelen Aboistoppia lämpimästi!

Mulla on myös hirvee koirakuume! Mitä todennäköisemmin otan ensi vuonna loppuvuodesta itelleni pennun. Oon nyt tullu vähän siihen tulokseen, että faaraokoira olis kiva. Oonkin jo ollu yhteen kasvattajaan (Kennel Pareesa) yhteydessä, koska hänellä olis suunnitelmia astuttaa narttunsa ensvuoden lopulla ja hän haluaisi siitä pentueesta uroksen sijoitukseen. Mulle siis sopis vallan hyvin sijoitusuros, koska käyn noissa näyttelyissä.

Faaraokoira vaikuttaa ainakin luonteensa puolesta kivalta ja se on aika passelin kokoinenkin. Ei pieni, mutta ei liian suurikaan ja pärjäis kyllä hyvin Lucan ja Jessen rajuissa leikeissä mukana. Ainoona miinuspuolena pitäisin sen suurta riistaviettiä.

No, pitää kattella sit tilannetta ensvuoden lopulla uudestaan :). Nyt täytyy jatkaa siivoomisia, kun on vanhemmat tulossa kyläileen!

Nyt meillä sairastaa kummatkin koirat :(.

Täällä siis on nyt kummallakin koiralla ollut pientä probleemaa. Lucalla on tuo korvatulehdus jo parempaan päin, mut tuon koirapuistossa saaneen haavansa se saa aina auki uudestaan. Täytyy tänään hakee sille samalla kauluri, kun haen Jesselle lääkkeet.

Jessellä siis epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Mä huomasin jo oikeestaan vuosi sit, että Jessen kunto alkoi laskemaan ja meninki sen kanssa eläinlääkäriin sillon. Eläinläkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja totesi, että niissä ei ole mitään vikaa ja näin ollen asia jäi siihen. Myöhemmin sitten aloin kiinnittämään huomiota sen turkin värin haalistumiseen ja siitäkin soitin eläinlääkäriasemalle, mut ne ei osannu sanoa asiaan mitään. Näytinkin tuota Jessen turkkia eläinlääkärille samalla, kun hain Lucalle korvaan antibiootit. Ei osannu edelleenkään eläinlääkäri sanoa asiaan mitään. Sunnuntaina sitten huomasin todella, että kaikki ei ole ok. Tehtiin illalla klo 21 noin 4-5 km lenkki ja loppulenkistä Jesse veti jarrut päälle. Jouduttiin hetki huilaamaan ja sitten se löntysteli loppumatkan kotiin. Maanantaina mentiin sitten eläinlääkäriin ja otettiin laaja verenkuva. Alat oli hiukkasen koholla ja samoin myös Crea ja Gluc. Eläinlääkäri epäili samaa asiaa pääsyylliseksi niinkuin minäkin, eli kilpparin vajaatoimintaa. Nyt sitten oottelen tässä niitä vastauksia.

Tutkin vielä illalla paremmin, että mitä kaikkea tuo koiralle aiheuttaa ja huomasin, että Jessellä on kaikki mahdolliset siihen liittyvät oireet. Mä olin paljon pistäny noista oireista myös kastraation piikkiin, mut en pistä kyllä enää! Välillä mietin, että olis pitäny tajuta jo aiemmin, koska itekin tuota samaa sairastan ja tiedän kuinka paljon se vaikuttaa elämään, jos ei ole lääkitystä tai lääkitys ei ole kohdallaan.

Vaikka siis en ole vielä diagnoosia saanut niin oon sen jo itekin todennu, että vajista sen on pakko olla. Jessellä on ilmenny seuraavat oireet: Väsymys, apaattisuus, haluttomuus (nuo oireet voimistuvat vielä kuumalla ilmalla), karvan haalistuminen, kuiva hilseilevä iho, kyljistä, hännästä, rintakehästä ja mahan alta on lähteny paljon karvaa ja mahan alla karva kuultaa läpi. Myös kainalot ja nivuset on kaljuuntunu melkein kokonaan. Kaiken lisäksi Jessellä on turvotusta.

Sydän ja keuhkot myös kuunneltiin ja niissä äänet oli onnex puhtaat :)! Nyt oon toisaalta ite tosi helpottunu siitä, että mitään vakavampaa ei oo päässy kehittymään ainakaan nyt näillä näkymin. Onhan tuo kilpparin diagnosointikin vähän hakuammuntaa ja mulla itellänikin hoidettiin sitä alkuunsa vaan masennuksena, mutta kun otin asian uudestaan puheeksi lääkärin kanssa niin sit alettiin seuraamaan arvoja ja vuoden päästä tehtiin diagnoosi, vaikka T4V ei ollutkaan päässyt laskemaan kertaakaan. Nyt on ollu jo itellään suhteellisen hyvä olla pitkän aikaa :). Se siis, että sairastan ite samaa sairautta helpottaa nyt mua kummasti, kun osaan vähän aavistella Jessenkin tuntemuksia ja tiedän, että lääkkeet auttaa :). Oikean lääkityksenkin löytäminen on vähän hakuammuntaa, mut pääasia on, että saisin taas oman iloisen Jesseni takaisin :)!

Mä ehdin jo miettiä kaikkia kamalia ja vakavia juttuja. Kävi jo mielessä sateenkaarisillalle laittaminenkin, kun mietin, että jos sillä on jotain niin vakavaa mistä se ei selviäis ja mikä vaan tuskattuttais sen elämää.

Mä olenkin sitä tyyppiä, että mä en todellakaan halua antaa noitten mun koirien kärsiä. Siinä vaiheessa, kun koiran elämä ei enää ole sen arvoista, että se pystyis ilman tuskia elämään niin kyllä siinä vaiheessa on oikeutettua päästää oma rakas hauva sateenkaarisillalle. En missään nimessä pystyis tuottamaan rakkaille hauvoilleni kärsimyksiä pitkittämällä niiden elämää vaan oman itsekkyyteni tähden.

No, mutta nyt kuitenkin elämä jatkuu ja Jesse saa tänään lääkkeet heti, kun eläinlääkäri soittaa arvoista. Kumpa vaan kävis nuo samat thyroxinit, kuin mullakin, jotta voisin ne antaa sille heti. Oon siis tuon tähden pitänyt sitä nyt aamulla syömättä.

Kaikille Jessen sisaruksille, jotka tiedän, oon laittanu viestiä eteenpäin, että Jessellä nyt epäillään tuota ja se on perinnöllistä. Täytyy infota myös kasvattajaa, kun saan vastaukset.

Laitan tännekin infoa heti, kun tiedän asiasta.

Nyt sain eläinlääkäriltä vastaukset ja valitettavasti kyse ei olekaan kilpirauhasesta vaan jostain muusta :(. Tietysti masentaa, kun sitä miettii niitä pahimpiakin juttuja, mut kuukauden päästä selviää taas asioita lisää, kun on uus kontrolli. Nyt siis Jesse sai 10 pvä:n ab -kuurin ja maksasairaan koiran ruokaa kuukaudeksi. Katotaan miltä alkaa näyttämään tilanne.