Kennelyskästä nenäpunkkiin

Olin sitten eilen Lucan kanssa eläinlääkärissä, koska Lucalla edelleen oli yskimistä aamuisin ja sillon, kun innostui ja samalla oli myös noita reverse sneezing oireita. Eläinlääkäri tutki Lucan melko perusteellisesti. Oon aina ollu tyytyväinen tuohon Koira -ja kissaklinikkaan, kun siellä on niin mukavat hoitajat ja eläinlääkärit ja ne todella osaa hommansa :)!

Eläinlääkäri mittasi Lucan lämmön ja sitä ei ollut. Sitten se kuunteli keuhkot molemmin puolin ja sydämen sekä kurkkutorven äänet ja kaikki oli kunnossa. Sitten se tutki Lucan imusolmukkeet ja ne oli hiukan turvoksissa. Samalla se myös näki Lucan oireet, koska Luca röhki ja kähisi ja niidenkin perusteella eläinlääkäri totesi, että nielussa on ärsytystä.

Eipä suljettu pois nenäpunkin mahdollisuuttakaan, vaikka se häviävän pieni olikin ja Luca sai strongholdit niskaansa ja Jesse sai myös, vaikka se onkin ollut oireeton koko ajan. Saatiin myös keuhkoja laajentavaa yskänlääkettä mukaan, mutta sitäpä ei olla ainakaan tähän aamuun mennessä tarvittu :). Luca ei oo enää yskiny ja röhkiny edes innostuessaan ollenkaan :). Vain ulkona ihan vähän ärsytti kurkkua kerran.

Mä vaan ihmettelen, että mistä kummasta se nenäpunkki on tullu, koska ei olla kuukauteen oltu missään koirakontakteissa kummankaan koiran kanssa ja lenkilläkin ollaan ainakin metrin päästä kierretty vastaan tulevat koiratkin ja tutuille koiranomistajille sanottu, ettei kannata tulla lähelle, koska meillä on kennelyskä. Kennelyskällähän siis kaikki alkoi ja sitä se todellakin oli, mutta sitten vielä päälle iski nenäpunkki. Oireiden erottelu on varsin vaikeaa tässä tapauksessa, jos kyse on kummastakin :/.

Mä tässä nyt mietin, että josko se nenäpunkki olis tullu Jessen tai Lucan tai kavereideni koirien turkissa tänne mun kämppääni koirapuistosta tms. ja eläny täällä viikkoja ja iskeny sit Lucaan, kun sen vastustuskyky oli heikoimmillaan kennelyskän aikana. Ei se ainakaan koirapuistosta nenäkosketuksella ole voinu tulla, koska reverse sneezing -oireet alkoi vasta viikko sit ja kun tosiaan ollaan oltu puistoilemassa viimex kuukausi sitten tai sitten ehkä onkin :/. Toinen vaihtoehto kun voi olla se, että se on elelly Lucan kuonossa pidemmän aikaa, mutta vasta nyt aiheuttanu oireita. No, pääasia, että oireet olis nyt sit vihdoin ja viimein pois ja päästäisiin rokotuksille. Ihana homma se kuitenkin, ettei tarvinnu aloittaa antibioottikuuria :D!

Niin ne lapset sairastelee :)! Jessekin sairasteli paljon pentuna ja se pahin mikä sillä oli, oli lähes jatkuva ripuli ja hormonaaliset vaivat, kuten esinahan tulehdus ja eturauhastulehdus. Todennäköisesti tuo ripuli oli myös hormoneista johtuvaa ja koska Jessen maha oli jo monta kuukautta sekaisin eikä nappuloiden vaihdokset auttanu niin eläinlääkärin kanssa yhdessä tultiin siihen tulokseen, että oli parempi kastroida. Jesse oli eläinlääkärinkin mielestä melkoinen hormonihyrrä. Kyllä olis Jessen kanssa ollu kiva käydä näyttelyissä, mutta en halunnu, että koira eläis jatkuvassa stressitilassa lähistön narttujen juoksujen tähden.

Lucan kanssa olis tarkotus kierrellä näyttelyissä. Ainakin muutaman tuomarin arvio käydään ensi vuonna hakemassa ja jos tuomarit ihan lyttää arvosteluillaan niin sitten jätetään näytelmät ja keskitytään johonkin muuhun. No, saanoo tuomarit sit mitä tahansa, mutta mun silmään Luca on nätti ja komea pentu :). Sillä on nätti pää, leveä rintakehä eikä se kävele kinnerahtaasti takaa. Sillä riittää myös koipea eikä se vaikuta hintelältä, mutta ei liian raskaaltakaan. Näyttäis myös, että sille on upea turkki kasvamassa :).

Nyt onkin mulla 4 päivää vapaata, joten koirat saa nauttia äiskän seurasta oikeen kunnolla :). Nukkuvat muuten kumpikin mun kanssa samassa yhden hengen vuoteessani ja hyvin me kaikki mahdutaan :D. Ei tartte Lucankaan enää kolmea kertaa yrittää, kun pääsee jo kerralla. Se on jo iso jätkä! Säkää jo 41 cm ellei hiukan ylikin ja painoa n. 12,5 kg ja ikää vasta 4 kk ja 5 päivää. Toivottavasti pysyy kuitenki rajoissa, eikä kasva yli 50 cm korkeaksi. Ihanaa kuitenki seurata sen kasvua :).