Vuosi vaihtui taas vauhdilla!

Niin se taas tämäkin vuosi meni niin, että hurahti! Nyt kuuntelen rakettien pauketta ja koirat nukkuu tyytyväisinä Eivät pelkää yhtään kumpikaan.

Oltiin taas tänään koirapuistossa. Tänään ei Jessekään keskittynyt niin paljoa puolustamaan Lucaa. Se keskittyi leikkimään itteään kolme kertaa suuremman Harmaan hirvikoiran kanssa ja niillä olikin kunnon painimatsit :). Yritti sitä jopa hiukan pomottaa. Ettei vaan luulis, että hän on suuri ja mahtava myös :D. No, kivaa niillä ainakin oli keskenään. Leikkivät ihan omassa rauhassa varmaan puolisen tuntia kiinnittämättä muihin mitään huomiota.

Luca taas keskittyi melkein sen kanssa saman ikäisten pentujen Amstaffi Leelan ja Belgian paimenkoira Lystin kanssa leikkimään. Välillä painivat myös Jessen kanssa keskenään.

Raketit vaan paukahteli ympärillä, mut koirat ei välittäny niistä mitään. Nyttenki täällä paukkuu ihan jatkuvaan ja noi koirat vaan nukkuu rentoina. Lucakin melkein tassut kohti kattoa :).

Noilla kummallakin on tosi hyvät hermot. Välillä ne yrittää astumalla pomottaa toinen toista, mut kumpikaan ei välitä. Ilmoittavat vaan toisilleen, että siinäpä yritä, ei paljoo kiinnosta! Upeita koiria kumpikin :).

Noita on ihana kattoa, kun ne leikkii keskenään. Vaikka tuota pomottelua on niin ne silti selkeesti välittää toinen toisistaan. Jessestä tuon välittämisen huomaa sillä tavalla, että sen laumanpuolustusvietti on selkeesti kasvanu. Toisaalta tuo ei ole hyvä juttu, koska se on enemmänkin mun tehtävä puolustaa laumaa, jos puolustaa täytyy. No, toivottavasti asia pian helpottaa. Koulutuspanta on tilattuna, joten josko se toisi avun :).

Käytin tuossa äskön koirat ulkona ja kieltämättä se olin jälleen minä joka pelkäsi enemmän raketeita kuin nuo koirat. Luca ensin alkuun hiukan haukkua rätkötti, mutta kulki koko ajan häntä pystyssä. Jos lähellä pamahti se hiukan säpsähti ja jatkoi taas matkaansa ihan niinkuin ei olis mitään tapahtunutkaan. Samoin teki myös Jesse. Hyvähermoisia koiria mulla :). Ite mä pelkäsin koko ajan (en kyllä näyttäny sitä koirille), kun raketeita sinkoili vähän joka suuntaan ja niitä ammuttiin myös kerrostalojen pihoilta.

Kännisiä nuoriakin tuli vastaan pyytään tupakkaa. Eivät tainneet olla kuin korkeintaan 13 ja jalat menit siksakkia. Noi koirat vaan olis iloisesti moikannu niitäkin. No, eipä ollu kyllä antaa niille tupakkaa, kun en polta, enkä oo koskaan polttanutkaan, enkä aio enää aloittaakaan :).

No, mutta hyvää uutta vuotta kaikille :)! Palaillaan ensi vuonna taas blogin ääreen!